Olemme pohtineet Tanssiurheiluliitossa kuluneen vuoden aikana paljon liittomme koulutusten tulevaisuutta, ja työn alla oleva koulutusuudistus onkin herättänyt keskustelua koulutuspoluista, koulutusten rakenteista ja uusista toimintatavoista. Koulutusuudistus ei kuitenkaan ole vain projekti, jossa rakennamme uusia tasoja tai koulutusmateriaaleja, vaan sen tavoitteena on varmistaa, että jokaisella seurassa toimivalla henkilöllä olisi mahdollisuus kehittää osaamistaan valmentajana, tuomarina tai muuna kilpailutoimihenkilönä.

Laadukas seuratoiminta ei synny sattumalta, vaan se rakennetaan yhdessä ja osaaminen onkin yksi sen tärkeimmistä rakennuspalikoista. Kouluttautuminen ei ole vain yksittäisen valmentajan henkilökohtainen valinta, vaan koko seuran tulevaisuuteen vaikuttava päätös. Valmentajat, ohjaajat, seuratoimijat, kouluttajat ja vapaaehtoiset luovat päivittäin ympäristöjä, joissa opitaan uusia taitoja, koetaan onnistumisia, rakennetaan yhteisöllisyyttä ja parhaimmillaan löydetään elinikäinen harrastus. Kukaan ei synny valmiiksi valmentajaksi, vaan valmentaminen on ammattitaitoa, jota kehitetään opiskelemalla, kokeilemalla, reflektoimalla ja oppimalla jatkuvasti uutta.

Hyvä urheilija ei ole automaattisesti valmis valmentaja

Tanssiurheilussa toimii paljon entisiä ja nykyisiä huippu-urheilijoita, joilla on valtavasti arvokasta lajiosaamista. Oma kilpailu- ja urheilutausta onkin usein erinomainen lähtökohta valmentajaksi kasvamiselle. Pelkkä lajiosaaminen ei kuitenkaan tee vielä valmista valmentajaa, sillä valmentaminen on paljon muutakin kuin lajitekniikan opettamista tai omien kokemusten siirtämistä seuraavalle sukupolvelle.

Valmentaja tarvitsee lajiosaamisen lisäksi pedagogista osaamista, vuorovaikutustaitoja, ymmärrystä lasten ja nuorten kasvusta ja kehityksestä, kykyä kohdata erilaisia oppijoita sekä taitoa rakentaa turvallinen, kannustava ja tavoitteellinen oppimisympäristö.

On myös tärkeää muistaa, että toimintaympäristömme muuttuu jatkuvasti ja osaamista tulee uudistaa koko elämän ajan. Juuri tämän vuoksi kouluttautumista tarvitaan kaikilla tasoilla: sekä uuden ohjaajan että kokeneen valmentajan osaamista voidaan kehittää edelleen. Valmentaminen ei ole valmis taito, joka opitaan kerran ja jonka jälkeen kehitystä ei enää tarvita. Parhaat valmentajat eivät ole välttämättä niitä, jotka tietävät kaiken, vaan niitä, jotka ovat valmiita oppimaan jatkuvasti lisää.

Pidän ajatuksesta, että huippu-urheilija kyllä tietää, miten hän itse oppi, mutta valmentajan täytyy ymmärtää myös, miten muut oppivat.

Näihin ajatuksiin peilaten haluamme korostaa koulutusuudistuksessa aiempaa vahvemmin valmentamisen yleisiä valmiuksia. Lajiosaamisen rinnalla keskiöön nousevat esimerkiksi pedagogiikka, oppimisen tukeminen, turvallinen toimintaympäristö, vuorovaikutus sekä lasten ja nuorten kohtaaminen. Nämä ovat taitoja, jotka hyödyttävät jokaista valmentajaa lajista ja valmennettavasta ikäluokasta riippumatta.

Oikeus osaavaan valmennukseen

Toisinaan kuulee kysyttävän, kannattaako koulutuksiin panostaa, mutta itse kääntäisin asettelun kokonaan toisinpäin: voiko seura olla panostamatta osaamiseen?

Koulutettu valmentaja ymmärtää paremmin oppimista, harjoittelun suunnittelua, vuorovaikutusta ja turvallisen toimintaympäristön rakentamista. Hän osaa huomioida erilaiset harrastajat, perustella valmennuksellisia ratkaisujaan ja kehittää toimintaansa muuttuvien tarpeiden mukaan.

Seuralle tämä näkyy käytännössä esimerkiksi laadukkaampana toimintana, parempana harrastajakokemuksena ja usein myös parempana pysyvyytenä. Kun toiminta on laadukasta, tanssijat viihtyvät. Kun tanssijat viihtyvät, seura voi kasvaa ja kehittyä.

Valmentajien kouluttamista ei tulisi nähdä kustannuksena, vaan investointina. Seuroilla on tässä tärkeä rooli: kouluttautumiseen kannustaminen, sen mahdollistaminen ja osaamisen arvostaminen ovat konkreettisia tekoja, joilla rakennetaan laadukasta seuratoimintaa.

Koulutusten tärkein hyöty ei kuitenkaan kohdistu ainoastaan seuraan tai valmentajaan, vaan ennen kaikkea jokaiseen tanssiurheilua harrastavaan. Harrastajalla on oikeus saada laadukasta ohjausta ja valmennusta. Kun vanhempi tuo lapsensa tanssiharrastuksen pariin, hän luottaa siihen, että toiminta on turvallista, laadukasta ja lapsen kehitystä tukevaa. Kun aikuinen harrastaja liittyy seuraan, hän odottaa saavansa asiantuntevaa opetusta, mahdollisuuksia kehittyä omista tavoitteistaan käsin sekä hyvän harrastuskokemuksen. Näihin odotuksiin voidaan vastata parhaiten silloin, kun seura panostaa osaamiseen.

Lapsen näkökulmasta rakennettua valmennusta

Tanssiurheiluliitossa valmisteltu Lasten tanssin linjaus muistuttaa meitä siitä, että lasten tanssiurheilussa toiminnan keskiössä tulee olla ennen kaikkea lapsi. Linjauksen lähtökohtana on ajatus siitä, että lapsen ei tarvitse sopeutua rakenteisiin, vaan rakenteiden tulee tukea lapsen kasvua, oppimista ja hyvinvointia. Samalla tavoin myös valmennuksen tulee vastata lapsen tarpeisiin, ei päinvastoin.

Lasten tanssin linjaus limittyy vahvasti Olympiakomitean Lasten urheilun sopimukseen, jossa olemme liittona mukana. Taustalla on yhteinen tavoite rakentaa urheilua entistä vahvemmin lapsen näkökulmasta.

Tämä haastaa myös meitä tarkastelemaan omaa toimintaamme: miten varmistamme, että jokainen lapsi saa harrastaa turvallisessa, innostavassa ja kehitystä tukevassa ympäristössä? Osaamisella on tässä hyvin merkittävä rooli. Turvallinen ja laadukas harrastusympäristö ei synny ohjeilla, linjauksilla tai asiakirjoilla yksin, vaan se rakentuu ennen kaikkea arjen kohtaamisissa. Kun valmentaja ymmärtää lapsen kasvua ja kehitystä, osaa rakentaa harjoittelua ikätasolle sopivaksi, tunnistaa erilaiset oppijat ja luoda kannustavan ilmapiirin, vaikutukset näkyvät jokaisessa harjoituksessa.

Koulutusuudistuksen myötä koulutuksissa tulee korostumaan entistä vahvemmin pedagoginen osaaminen, vuorovaikutustaidot, oppimisen tukeminen sekä turvallisen toimintaympäristön rakentaminen. Tavoitteena ei ole ainoastaan kouluttaa tanssin asiantuntijoita, vaan valmentajia, jotka osaavat kohdata harrastajan ihmisenä.

Työtä tehdään myös osana taitolajien verkostoa yhdessä voimistelun, taitoluistelun ja cheerleadingin kanssa. Vaikka lajit ovat erilaisia, meitä yhdistävät samat kysymykset: miten tuemme lasten ja nuorten kasvua, miten rakennamme laadukkaita valmennuspolkuja ja miten varmistamme, että jokainen harrastaja saa mahdollisimman hyvää ohjausta. Yhteistyö muiden taitolajien kanssa antaa mahdollisuuden oppia toisiltamme ja hyödyntää laajempaa asiantuntemusta myös tanssiurheilun kehittämisessä.

Rakennamme osaamista yhdessä

Lopulta kyse ei ole vain siitä, millaisia tanssijoita kasvatamme, vaan kyse on myös siitä, millaisia kokemuksia lapset, nuoret ja aikuiset saavat tanssin parissa. Rakennamme koulutusjärjestelmää, jonka tavoitteena on madaltaa kynnystä lähteä mukaan ohjaajaksi tai valmentajaksi, tarjota selkeämpiä koulutuspolkuja ja mahdollistaa laadukkaan osaamisen kehittäminen koko tanssiurheilukentällä.

Ensi syksynä käynnistyvä Starttitaso on ensimmäinen askel tällä matkalla, ja uusia tasoja rakennetaan vaiheittain seuraavien vuosien aikana. Samalla siirtymä toteutetaan hallitusti siten, että vanha ja uusi järjestelmä toimivat osittain rinnakkain.

Koulutusuudistuksen tavoitteena ei siis ole ainoastaan rakentaa uusia koulutusrakenteita, vaan sen tavoitteena on ennen kaikkea tukea osaamisen kehittämistä ja tehdä kouluttautumisesta aiempaa saavutettavampaa koko kentälle. Toivonkin, että mahdollisimman moni seura näkee kouluttautumisen ennen kaikkea mahdollisuutena, sillä jokainen koulutukseen osallistuva ohjaaja, valmentaja tai seuratoimija tuo mukanaan uutta osaamista, uusia näkökulmia ja työkaluja arkeen. Jokainen uusi osaamisen askel näkyy lopulta siellä, missä sillä on eniten merkitystä: tanssisalissa, tanssijoiden arjessa.

Tanssiurheilun tulevaisuutta ei rakenneta vain uusilla koulutusjärjestelmillä, vaan ihmisillä, jotka haluavat oppia, kehittyä ja mahdollistaa muille onnistumisen. Siellä, tanssisalin arjessa, rakennamme tanssiurheilun tulevaisuutta joka päivä.

Urheilu- ja koulutuskoordinaattori
Anna Tuomola
anna.tuomola(ät)dancesport.fi
GSM +358 44 902 8880