Tanssiurheilussa esteettömyys ei tarkoita vain esteetöntä sisäänkäyntiä. Se tarkoittaa mahdollisuutta osallistua, harrastaa, kilpailla ja kuulua yhteisöön yhdenvertaisesti.

Liikuntatieteellisen Seuran tuoreessa Liikunta & Tiede -lehden jutussa nostetaan esiin tärkeä näkökulma: ihmisen tärkein liikkumisympäristö on hänen oma lähiympäristönsä. Esteettömyyden pitäisi siksi näkyä siellä, missä ihmiset oikeasti liikkuvat ja harrastavat – myös liikuntaseuroissa ja tapahtumissa.

Tanssiurheilussa tämä tarkoittaa, että esteettömyyttä kannattaa tarkastella paljon laajemmin kuin vain rakennuksen fyysisenä saavutettavuutena.

Pääseekö mukaan jo ennen ensimmäistä tanssiaskelta?

Tanssiurheiluseuran toimintaan osallistuminen alkaa usein jo kotona: verkkosivuilta etsitään tietoa, ilmoittaudutaan ryhmään ja selvitetään, missä harjoitukset järjestetään.

Onko tieto helposti löydettävissä? Kerrotaanko harjoitustilan esteettömyydestä riittävän tarkasti? Onko mahdollista kysyä etukäteen esimerkiksi avustajan tarpeesta, levähdyspaikoista, pukuhuoneista tai wc-tiloista?

Saavutettavuus ei siis ala vasta salin ovella. Se alkaa siitä, että ihminen pystyy löytämään tiedon ja arvioimaan itsenäisesti, sopiiko toiminta hänelle.

Myös viestinnän saavutettavuudella on merkitystä. Selkeä ja ymmärrettävä tieto auttaa erilaisia osallistujia löytämään liikunnan ja harrastamisen pariin. Selkokeskus nostaa liikunnan yhdeksi niistä aiheista, joista on tarjolla selkokielisiä oppaita ja materiaaleja.

Tanssisali ei ole vain lattia

Tanssiurheilussa itse tanssilattia on toiminnan keskiössä, mutta osallistujan kokemus rakentuu paljon laajemmasta kokonaisuudesta.

Esteettömyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi näiden kysymysten kautta:

• Onko harjoituspaikalle esteetön kulku?
• Pääseekö saliin ilman portaita tai onko vaihtoehtoinen reitti helposti löydettävissä?
• Ovatko wc- ja pukuhuonetilat saavutettavia?
• Onko salissa mahdollista levätä tarvittaessa?
• Onko valaistus ja äänimaailma huomioitu erilaiset tarpeet huomioiden?
• Saako ohjaajalta vaihtoehtoisia tapoja osallistua harjoitteisiin?
• Voiko tanssia myös apuvälineen kanssa tai muulla itselle sopivalla tavalla?
• Onko osallistujalle mahdollista kertoa omista tarpeistaan turvallisesti etukäteen?

Myös kilpailuissa saavutettavuus ratkaisee

Tanssiurheilutapahtumassa esteettömyys ulottuu harjoitussalia laajemmalle.

Kilpailijan näkökulmasta tärkeää on esimerkiksi se, miten tapahtumapaikalle saavutaan, missä sijaitsevat pysäköinti ja sisäänkäynti, miten kilpailijoiden siirtyminen eri tilojen välillä onnistuu ja millaiset ovat pukeutumis- ja lämmittelytilat. Esteettömyys koskee kilpailijoiden lisäksi valmentajia, huoltajia, tuomareita, vapaaehtoisia, läheisiä ja yleisöä.

Hyvä tapahtumajärjestäjä ei jätä osallistujaa arvailemaan, mitä tapahtumapaikalla voi tehdä ja miten sinne pääsee. Esteettömyystiedot kannattaa kertoa jo tapahtuman verkkosivuilla ja ilmoittautumisen yhteydessä.

Esteettömyys on myös asennetta

Fyysiset rakenteet ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeää on se, millainen ilmapiiri seurassa ja tapahtumassa on.

Voiko osallistuja sanoa tarvitsevansa apua ilman, että hänen täytyy perustella tarvettaan? Voiko ohjaajalle kertoa toimintarajoitteesta tai muusta yksilöllisestä tarpeesta? Löytyykö seurasta halua etsiä ratkaisuja yhdessä?

LTS:n haastattelussa tietokirjailija ja vammaisaktivisti Riikka Leinonen korostaa sitä, ettei esteettömyyttä pitäisi ajatella vain erillisenä lisänä liikuntaan. Hänen mukaansa liikkumisen mahdollisuuksia pitäisi rakentaa erityisesti niiden ihmisten näkökulmasta, joille nykyiset ympäristöt ja toimintatavat aiheuttavat eniten esteitä.

Tämä ajatus sopii myös tanssiurheiluun.

Sen sijaan, että kysymme ”miten saamme tämän ihmisen sopeutumaan tanssiurheiluun?”, voimme kysyä:

”Miten tanssiurheilua voidaan järjestää niin, että mahdollisimman moni voi osallistua?”

Esteettömyys tehdään yhdessä

Yksittäinen seura ei aina voi päättää harjoitustilan rakennusteknisistä ratkaisuista. Tapahtumajärjestäjä ei välttämättä pysty muuttamaan koko kilpailupaikkaa.

Silti paljon voidaan tehdä.

Seura voi esimerkiksi kerätä jäseniltä kokemuksia esteettömyydestä, tarkistaa harjoitus- ja kilpailupaikkojen saavutettavuustiedot, kouluttaa ohjaajia ja sopia käytännöistä, joilla osallistujien yksilöllisiin tarpeisiin vastataan.

Ensimmäinen askel voi olla hyvin yksinkertainen:

kysytään tanssijoilta, mitä esteitä he kohtaavat.

Esteettömyys ei ole vain yhden ihmisryhmän asia. Parempi saavutettavuus voi helpottaa osallistumista esimerkiksi vammaisille henkilöille, ikääntyville, tilapäisesti loukkaantuneille, lapsiperheille tai ihmisille, joille liikkuminen, kuormittuminen tai ympäristön hahmottaminen on tavallista vaikeampaa.

Tanssiurheilun tulevaisuuden kannalta olennaista onkin, että esteettömyys nähdään osana hyvää seuratoimintaa ja laadukasta tapahtumajärjestämistä – ei erillisenä erityiskysymyksenä.

Kun tanssisaliin on helppo tulla, siellä on helppo olla ja mukaan pääsee omista lähtökohdista, tanssiurheilusta tulee aidosti useamman ihmisen laji.

Tarkistuslista seuroille

Ennen harjoituskautta kysy:

☐ Löytääkö uusi harrastaja helposti tiedon harjoituspaikan esteettömyydestä?
☐ Ovatko kulkureitit, wc-tilat ja pukuhuoneet saavutettavia?
☐ Onko ohjaajilla valmiuksia soveltaa harjoitteita?
☐ Voiko osallistuja kertoa omista tarpeistaan luottamuksellisesti?
☐ Onko harjoituksissa mahdollista käyttää erilaisia tapoja osallistua?

Ennen kilpailua kysy:

☐ Onko tapahtumapaikan esteettömyydestä kerrottu etukäteen?
☐ Onko saavutettava sisäänkäynti merkitty selkeästi?
☐ Ovatko kilpailijoiden, avustajien ja katsojien palvelut saavutettavia?
☐ Onko tapahtumassa henkilö, jolta voi kysyä esteettömyydestä?
☐ Onko osallistujien palautteelle selkeä kanava?

Esteettömyys ei synny yhdestä rampista tai hissistä. Se syntyy siitä, että koko tanssiurheilun toimintaketju suunnitellaan mahdollisimman monelle sopivaksi.

-Alisa Heino, tapahtuma- ja viestintäkoordinaattori