Kategoria: Blogi

Miten Instagram muokkaa arvomaailmaa tanssiyhteisössä?

JULKAISTU: 20.7.2018, KATEGORIAT: Blogi

Uusimmat tanssisukupolvet ovat päässeet kasvamaan maailmaa pienentäneen Internetin mahdollisuuksien kanssa. He ovat pääseet kasvamaan tanssijoiksi Instagramin, YouTuben, Facebookin ja Pinterestin tuodessa tietoa, huvia, esimerkkejä ja esikuvia kaikkialta maailmasta jokaisen saataville milloin tahansa ja lähes missä tahansa. Erilaiset kuvapohjaiset ja videojaon mahdollistavat sovellukset ovat mahtava paikka tehdä löytöjä ja poimia inspiraatiota! Toisinaan ihan vain nopsa vilkaisu venyy skrollailutuokioksi, jonka aikana ehtii kokea monia tunteita, linkata parhaimmistoa eteenpäin ja tehdä päätöksiä, mitä itse haluaa alkaa tavoittelemaan. Instagramin algoritmi johdattaa meidät sivulta toiselle ja löytämään uskomattomia suorituksia, venytyksiä, piruetteja, nostoja, hyppyjä ja taivutuksia, jotka uhmaavat fysiikan lakeja ja ihmetyttävät paljon nähneitäkin tanssikonkareita. Eikä ihme!
Some ei ole todellisuudesta kertomisen tai sen toisintamisen paikka, vaan osa todellisuutta ja monin paikoin mukana muokkaamassa sen ulkopuolista maailmaa  – enemmän kuin aina ehtii huomaamaankaan.

Kaikki tietävät, että profiileista rakennetaan hyvännäköisiä, todellisuutta silotellaan ja epäkohtia karsitaan. Ulkopuolelle jäävät epäonnistuneet yritykset ja pettymykset. Juuri koskaan ei näe julkaisuja siitä, mitä joku ei osaa! Myös tanssimaailmaa koskettaa se some-ansa, joka saa ajattelemaan, että muiden tekeminen on ainoastaan näyttävää ja elämänmeno hienoa. Mediatietoisuudesta huolimatta mieleen hiipii taka-ajatuksia ja vertailua siitä, miltä elämän tai treenin tulisi näyttää tai mihin tanssijana pystyä ollakseen hyvä tai tykätty. Kuvapohjaisessa sovelluksessa kuvat ovat tietenkin keskiössä. Kuviin vangitaan hetket, joissa oma meininki näyttäytyy parhaimpana ja tyylikkäiksi muokatut, omaan profiiliin ja piireihin sopivat otokset saavat julkaisuhyväksynnän. Tämän jälkeen nautitaan siitä, miten hyvältä julkaisu saa oman profiilin ja kunkin itse näyttämään. Pelin henki instan syövereissä toimii näin, mutta paikallaan pysyvät kuvat eivät aina kerro todellisista tanssitaidoista. Oikeastaan usein jonkin erityistaidolla suureen suosioon nousevien profiilit toistavat samaa temppua tai taitoa irrallaan tanssirutiinista, ja pidempi tarkastelu näyttää tekijän lopulta yksipuolisena. Toisinaan mietityttää, ovatko instassa hypeä saavat ja hyvältä näyttävät taidot aina edes tarpeellisia tanssimisen kannalta.

Tarpeellisia tai ei, tykkäyksiä kerätään ja tykkäykset asettavat uusia standardeja katselulle, kilpailemiselle ja tekemiselle. Kun aikaisemmin se liikkuvin yleisö on nykyisin tottunut katsomaan tanssia näytöltä, 2D:nä ja kohokohdat huomioivista kuvakulmista, on leikkaamaton livekokemus arjessa harvinaisempi. Kuinka helposti tanssia lähdetään katsomaan paikanpäälle? Mitä katsojat ruudultahankitulla kokemuspohjallaan esiintymisiltä ja kilpailuilta odottavat? Ja kun kilpailujen arvostelukriteereissä ruksataan, ovatko kilpailijat ajan hermoilla, tarkoittaako se tykättyjen tempausten hallitsemista? Ymmärtävätkö kilpailijat ja tuomarit asianlaidan samoin? Suosion ei tulisi vaikuttaa arviointiin, mutta entäs kun suosiota keränneet ovat määrittämässä standardeja? Ja mitä tämä kaikki vaatii tanssijalta? Entä kun vanhojen esikuvien rinnalle nostetaan jonkin uuden ansioksi katsotun seikan vuoksi suosittuja profiileja ja henkilöitä?!

Kolikolla on selkeästi kaksi puolta. Parhaimmillaan lajit pääsevät kehittymään ja hyvät ideat saavat tuulta siipiensä alle, onnistujat saavat ansaitsemaansa arvostusta ja toisten saavutukset kannustavat tavoittelemaan yhä korkeammalle. Samalla kuvastoissa vilisevät uskomattomat suoritukset ja niiden ihannointi vievät kuitenkin arvostusta tavalliselta, hyvältä keskitasolta ja riittävän hyvältä, perustekniikalta ja puhtaalta, hyvältä tekemiseltä. Instagramin algoritmi toimii siten, että tykkäykset määrittävät, mikä tulee näkymään ja mikä saa ruutuaikaa. Tuplaklikkaukset heijastavat arvojamme toisintamalla sitä, mistä kerromme pitävämme. Puolestaan se, mikä saa näkyvyyttä tai yksinkertaisesti näkyy, on jossain määrin muotoilemassa tanssijoiden tavoitteenmuodostusta sekä monien käsitystä onnistumisesta tai tanssista ylipäätään.

Instagram tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta samalla se tuo huononkin esimerkin samalle viivalle hyvän ja turvallisen kanssa. Ylinotkea arch tai jalannostot kymmentävaille kuudessa selkärangan tai lonkkanivelten toimivuuden kustannuksella eivät ole tanssiuran tai terveen liikkumiskyvyn kannalta tavoiteltava asia. Käänteisesti myös taitava ammattilainen on kuvatulvassa samalla tavalla tavoitettavissa ja samantapaisessa asemassa kenen tahansa hienon kuvan postaavan kanssa. Kuvan takana olevan todellisuuden pysyessä näissä yhden kuvan hetkissä pimennossa, ei suoranaisesti käy ilmi, että taustalla on työllä hankittua taitoa, jonka tuloksia ei oikeastaan voisi yhden katsomisen jälkeen toistaa turvallisesti. Oikean tekniikan hallitseminen on edellytys oikean tuloksen, turvallisen tekemisen ja kehittymisen kannalta. Tanssia ja fysiologiaa työssään yhdistävä tanssipedagogi, fysioterapeutti ja tutkija, Oonasofia Saukkonen, kirjoitti vastikään aukikierron oikeasta suorittamisesta seuraavasti: ”Koko kehon linjaus kärsii huonolla tekniikalla suoritetusta aukikierrosta ja vaikuttaa näin negatiivisesti myös tanssitekniikan kehittymiseen ja liikkeiden suorittamiseen.”  Kuinka siis väkisin tehty asento tai imitaatio voisi olla turvallinen tai kehittää yksilöä, kun jo seisoma-asennolla on merkittäviä vaikutuksia tekemiselle? Ja millaisen kehityssuunnan taitavuuden vaikutelmien viljeleminen antaa yhteisölle? Näen opetuksella ja valmennustyöllä merkittävän roolin siinä, millaisia tavoitteita tanssijat asettavat itselleen sekä sen pohdituttamisessa, millaisia asioita ylipäätään kannattaa tavoitella.

Opetuksen tärkeys korostuu myös mediatietouden suhteen. Opettajina ja valmentajina meidän tulisi antaa ajatusta sille, mitä tykkäyksillä ja uudelleen jakamisillamme osoitamme kannattavamme, mitä tietoa haluamme jakaa ja mitä toivomme oppilaidemme ihailevan. Sillä se, miten olemme itse somessa ja miten kannustamme muita lukemaan somea on yksi vahva vaikutin siinä, millaisia kuvastoja tulemme näkemän ja miten niitä tullaan katsomaan tulevaisuudessa.

Samasta aiheesta Dance magazine-lehteen (16.7.2018) kirjoittanut Theresa Ruth Howard kysyi tekstissään, voimmeko yhteisönä päättää, millaisia arvoja haluamme tanssimaailmassa säilyttää ja millaisia arvoja opettaa eteenpäin? Voimmeko kontrolloida muutosta?
Muutoshan on se varmasti pysyvä asia. Emmekä ehkä pysty, eikä ehkä kannattaisikaan, pitää kiinni kaikesta vanhasta. Voimme kuitenkin kehittää suhtautumistamme, toimintaamme ja tapojamme ottaa kantaa muuttuviin tai kulloinkin pinnalla oleviin asioihin suhteessa ”vanhaan”. Instagram tarjoaa paljon hyvää ja seuraamamme asiat saavat enemmän näkyvyyttä. Vaikka uusi sukupolvi tuo oman normaalinsa mukanaan, opettajilla ja valmentajilla on tärkeä rooli hyväksi havaittujen asioiden siirtämisessä eteenpäin.

Ympyräteorian pyörittelystä terveisiä.
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Hei! Tykkäys ei kerro mitään. Haastankin teistä jokaisen pelkän tykkäyksen sijasta kommentoimaan löytöjänne, tovereitanne ja jakojanne! Näin kerrot mitä oikeastaan tykkäämiselläsi tarkoitat juuri siinä kohdassa, toinen saa antoisamman palautteen ja arvomaailma muokkautuu sanojen, eikä skrollailun tuloksena.


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Lavakausi

JULKAISTU: 21.6.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Treenikausi pulkassa, kevään kisarupeama puristettu läpi ja näytökset esiinnytty. Uudet suomenmestarit sekä STUL:n että FDO:n lajeista kullitettu ja kansainvälisesti menestyneitä pareja kukitettu. Jälleen yksi tanssilukuvuosi takana ja moni tanssiseura sekä -koulu on nyt siirtynyt kesälomailemaan. Ohjelmistossa ehkä joitain kesätunteja tai kursseja, ja kisakalenterissa aukko ja hyppäys loppukesään. On aika palauttavan kesätreenin ja lomailun.

Kesä Suomessa saa ajattelemaan, ettemme me sittenkään ole niin kaukana toisistamme täällä. Lavatanssiperinne elää vahvana ja lavakulttuuri kokoaa ihmisiä yhteen nauttimaan seurasta parhaimmillaan livemusiikin tahdissa idylliseen ympäristöön. Kesälavoille pääsee pitämään hauskaa ja aktivoimaan lihasmuistia, lavoille sekä jameihin voi lähteä yksinkin fiilistelemään tai parin kanssa testaamaan uusia kuvioita paineetta. Lomailu antaa myös mahdollisuuden tehdä jotain täysin muuta. Rentoutunut mieli kehittää helpommin uusia ideoita ja päivän ollessa pitkä, kynnys kokoontua yhteen vaikuttaa olevan matalammalla.

Yhteisöllisyyttä rakentavat myös muut jaetut kokemukset voitonjuhliin osallistumisesta some-ilmiöihin tarttumiseen sekä yhteisille keskusteluareenoille kokoontuminen. Suomen Tanssiurheiluliitto pyrkii olemaan osaltaan mukana rakentamassa keskustelua tanssiurheilua koskettavien teemojen ympärillä ja vierestä sekä nostamassa teemoja ja tekijöitä yhteisön tietoisuuteen. Samalla vahvistetaan tanssiurheilun imagoa yhteisön ulkopuolelle. STUL:n blogissa on vuoden alusta ollut vihdoin tasaisesti liikettä, mitä rikastuttamaan ollaan saatu myös hienoja urheilijahaastatteluita. Haastatteluissa kuullaan muunmuassa uratavoitteista, saavutuksista ja tanssiurakokemuksista, minkä rinnalla päästään kiinni erilaisiin tanssiarjen teemoihin.

Pian saadaan tulille myös Puhtaasti Paras -kampanjan toinen rupeama, jonka ympärillä päästään näkemään ja kuulemaan ammattilaisten ajatuksia siitä, millaista keskustelua dopingista tanssiurheilupiireissä käydään. Me STUL:ssa tykkäillään Puhtaasti Paras -kamppiksesta, sillä se on mukana tekemässä kaikesta urheilusta reilumpaa, minkä lisäksi pääsemme lisäämään tietoa oman yhteisömme jäsenille. Samalla vaikutetaan toivottavasti asenneilmapiiriin koko urheilumaailmassa. Jokaisen osallistuminen ja panos parantaa yksinkertaisesti joka ikistä voittoa. Myöhemmin kesällä puretaan myös tabuja Essityn menkkahaasteen kanssa ja pian juhannuksen jälkeen aukeaa käyttäjäkysely STUL:n viestintäkanavista. Ilmoitamme tästä vielä erikseen, mutta hirveän mielellämme kuulemme teitä ennen päätöksiämme tulevalle kaudelle!

Mutta niihin haastatteluihin vielä – mitä Sinä haluaisit kysyä tai kenen juttuja haluaisit erityisesti päästä kuulemaan? Jonkun tietyn henkilön tai jossain tietyssä roolissa toimivan tanssintekijän? Kommentoi meille tämän tekstin Facebook-julkaisuun ja nappaan parhaimmistoa heti toteutukseen!

Hyviä juhannustansseja ja jatkukoon aurinkoisuus kesässäsi säistä riippumatta!
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Lue haastattelu: Päivinen ja Munne 
Lue haastattelu: Prykäri

Ps. Muista heittää kommenttisi meille ja vaikuta siihen, mitä blogista luetaan!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Haastattelu: Päivinen ja Munne, bw:n maailman cupin voittajat 2018

JULKAISTU: 14.6.2018, KATEGORIAT: Blogi, Haastattelu, Rock'n'swing -tanssit, Yleinen

Rock’n’rollin euroopanmestaruuskilpailuiden yhteydessä, Moskovassa, kisatussa boogie woogien maailman cupissa tehtiin toukokuun lopussa historiaa, kun Juho Päivinen ja Mari Munne voittivat mestaruden ensimmäistä kertaa Suomeen! Kevään kisakausi ei olisi voinut saada makeampaa päätöstä ja voitto on ehdottomasti ansaittu kunnianosoitus suorituksen takana olevasta kovasta työstä.

Päivinen ja Munne antoivat STUL:n blogille haastattelun kommentoiden huikean voittonsa lisäksi kulunutta kisakautta, RS-lajeja ja kilpailuja Suomessa sekä tiedotuksessa tapahtunutta viivettä juuri merkittävän voiton hetkellä.

Ensinnä onnittelut mahtavasta voitostanne boogie woogien maailman cupissa!
Miltä voitto Moskovassa maistui?
MARI:
 ”Kiitos! Kisaan lähtiessä molemmilla taisi olla mielessä mahdollisuus voittamisesta, sillä kilpailusta puuttui kolme maailman kärkipareista. Silti voittamisesta ei juteltu eikä sitä asetettu tietoisesti tavoitteeksi kyseiseen kisaan, jotta vältyttäisiin turhilta paineilta, joita itsellemme asetamme. Päivän mittaan olimme kierros toisensa jälkeen tuloksissa ensimmäisinä ja finaalissa kasvatimme eroa hopealle jääneeseen pariin entisestään. Korkeimmalla korokkeella seisoessa ja Maamme-laulun soidessa fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä! Parempaa päätöstä kevätkaudellemme emme olisi voineet toivoa.

JUHO: ”Kiitos! Ehkä ensimmäinen tunne tuloksen varmistuttua oli suuri helpotus, sillä oli erilaista mennä finaaliin tanssimaan, kun oli voittanut neljännes- ja semifinaalin. Paineet olivat suuremmat, kun semifinaalissa ero toiseksi tulleeseen pariin oli suhteellisen marginaalinen. Palkintojenjaossa totesimme toisillemme ennen kuin lähdimme kiittämään yleisöä, että ‘’vitsi miten siistiä tää on’’; raskaan kevään päätti nyt valtava onnellisuuden ja ylpeyden tunne.

Kisakautenne on kaikkiaan ollut voitokas, mutta missä kisoissa tanssimisesta nautitte nyt päättyneellä kisakaudella eniten ja miksi
MARI: ”Ehdottomasti maaliskuussa Valbonnessa, Ranskassa tanssituissa World Cup -kilpailuissa tanssiminen tuntui parhaalta. Avasimme kyseisessä kilpailussa kansainvälisen kilpailukauden tälle vuodelle ja pääsimme näyttämään, mitä joulun pyhinä oltiin harjoiteltu. Erityisesti finaalin nopealla kierroksella fiilis oli mieletön ja saavutimme tavoitteemme, joka oli pronssisija.

JUHO: ”Varmaan Valbonnessa. Tanssimme siellä ensimmäistä kertaa palkintopallille. Kilpailupaikka oli hienosti järjestetty, valmistautumisemme oli onnistunut erinomaisesti ja kilpailupäivänä tuntui, että kaikki on kohdallaan ja tanssi tuntui varmalta ja vahvalta. Vuoden 2017 nelosputken jälkeen oli kuin unelmien täyttymys voittaa yksi podium-pareista vuoden avaavassa maailmancupissa.

Mikä on ollut antoisinta kuluneella treenikaudella?
MARI: ”Päätimme vuoden 2018 alussa panostaa entistä enemmän kilpauraamme nostamalla harjoittelumäärää. Tästä seuraten tanssiminen ja oheistreenit vievät ison osan viikoistamme sekä myös ajatuksistamme harjoitusten ulkopuolellakin. Antoisinta on ollut huomata oma kehitys ja uudenlainen urheilun ilo harjoittelun monipuolistuessa.

JUHO: ”Ammattilaisten kanssa työskentely. Olemme tällä kaudella tehneet huomattavasti enemmän töitä oman alansa huippujen seurassa ja saaneet enemmän valmennusta niin tanssissa kuin oheisharjoittelussakin verrattuna aikaisempiin kausiin.

Totesitte tulostiedotuskommentissanne, että cupissa teknisen osaamisen ja toisaalta musikaalisuuden erottaneen teitä muusta kilpailijaporukasta. Ovatko mainitut salainen aseenne?
MARI: ”Moskovan kilpailussa valttimme olivat ehdottomasti nämä osa-alueet, mutta sanoisin varsinaisen salaisen aseemme kuitenkin löytyvän monipuolisesta tanssillisuudestamme joka kumpuaa edellisistä harrastuksistamme (Mari: kilpatanssi, Juho: rivitanssi ja west coast swing). Tuomme lattialle hyvin omanlaistamme materiaalia, joka eroaa muista pareista.

JUHO: ”Kun kaikki on kohdallaan, niin tiedämme olevamme ”vaarallinen’’ pari näiden osa-aluiden kohdalla, mutta tasaisuus suorituksissamme vielä puuttuu kilpailujen välillä ja kilpailujen sisällä. Kesällä harjoittelumme tähtääkin siihen, että tanssi olisi hyvää ja rytmisesti erittäin tarkkaa läpi kilpailun.

Oletteko tänä vuonna treenanneet jotenkin erityisesti tai keskittyneet jonkin tietyn osa-alueen kehittämiseen?
MARI: ”Lajiharjoittelussa olemme keskittyneet perustekniikkaan erityisen paljon. Tämän lisäksi oheisharjottelussa on huomioitu peruskunto ja lihaskunto harjoittelu, jota ei aiemmin ollut.

JUHO: ”Voisi sanoa, että vuoden päivät olemme kiinnittäneet erityisen paljon huomiota jalkatekniikkaan: rytmiin ja askeleeseen. Sillä osa-alueella unelmamme on olla ylivertaisia, että tuomarit, katsojat ja muut kilpailijat voisivat todeta, että ”tuolla suomalaisparilla on kyllä maailman paras jalkatekniikka, voi kun voisin itsekin tanssia noin”. Huipulla tanssiminen ja kilpaileminen vaatii myös kuvioilta paljon, kun kierroksia tulee päivän mittaan useita, ehdimme esittelemään huippukuvioitamme monesti saman päivän aikana ja kuviot ‘’kuluvat’’ nopeasti. Olemmekin nyt puolen vuoden aikana ‘’tehtailleet’’ meille epätavallisen suuren määrän uusia teknisesti haastavia kuvioita, nostoja ja ‘’temppuja’’, jotta tanssin monipuolisuus säilyisi ja jotta varsinkin finaaleissa olisi jotain uutta näytettävää.

Rakennatteko kilpailusuunnitelmat kisakohtaisesti?
MARI: ”Teemme harjoitus- ja kilpailusuunnitelmamme päävalmentajamme Pirjo Koivulan kanssa puolen vuoden sykleissä. Seuraavaksi pitäisi istua alas suunnittelemaan syyskautta.

JUHO: ”Koivulan kanssa keskustelemme eri kilpailujen tavoitteista ja ‘’tärkeydestä’’, jotta kautta saisi rytmitettyä niin, että myös viimeisessä kilpailussa olisi paukkuja vielä jäljellä. Tänä keväänä kilpailimme kolmet GP-kilpailut, SM-kilpailut, kolme world cupin osakilpailua ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Edellämainituista kuukauden sisään tanssittiin neljä kilpailua, jotka olivat tärkeyshierarkiassa erittäin korkealla, joten kovin työ tanssin eteen tulikin tehdä jo hyvissä ajoin ennen huhtikuun loppua. Osaan kilpailuista lähdemme vain kokeilemaan uusia kuvioita tai tekniikan tasoa kisavedossa, toisiin taas valmistaudutaan kokonaisvaltaisemmin tsekkaamalla, että kaikki kilpailuissa arvioitavat osa-alueet olisivat kohdallaan. Näitä tuomaroitavia osa-alueita on: jalkatekniikka, parityöskentely, kuviot, musiikintulkinta ja tanssin kokonaisuus.

Mistä otatte inspiraatiota ja vaikutteita tanssiin sekä koreografioihinne?
MARI: ”Ideoita kuvioihimme haemme muista tanssilajeista. Tälläkin hetkellä repertuaaristamme löytyy kuvioita esimerkiksi salsasta, west coast swingistä sekä pariluistelusta.

JUHO: ”Rakastamme tanssia, kaikissa sen muodoissaan: kaikki kaunis kiehtoo meitä ja katsomme paljon eri lajien videoita. Lattareita katsomme paljon, ihailemme maailman huippu latinalaistanssijoiden liikekieltä ja tarkkuutta, toki sieltä muutamia hyviä kuvioitakin olemme saaneet taivutettua boogie woogien rytmeihin, erityisesti rumbasta hitaaseen boogie woogieen! West coast swing on hyvin lähelllä lajiamme, sillä tansseissa on sama perusaskel ja olemme saaneet paljon ideoita kuvioihin sekä niiden variaatioihin juuri ‘’westistä’’. Tänä keväänä olemme myös saaneet inspiraatiota uusiin vaativiin nostoihin muun muassa katsomalla olympialaisten paritaitoluisteluja ja heidän nostojaan, salsaa ja modernia tanssia. Toki pyrimme siihen, että tanssissamme olisi jotain boogie woogielle tyypillistä ja ominaista, mutta haluamme erottua (monen mielestä varmasti liikaakin) modernina ja rohkeasti kokeilevana parina.

Millaista oheistreeniä teette lajitreenin rinnalla, vai teettekö?
MARI: ”Peruskuntoa treenaamme matalasykkeisillä lenkeillä joko juosten, pyöräillen tai uiden. Lisäksi käymme Turun TFW -kuntosalilla kehittämässä lihaskuntoamme.

JUHO: ”Viikko-ohjelmaamme kuuluu siis lajiharjoittelun lisäksi peruskuntoharjoittelua ja voimatreeniä sekä kehonhuoltoa. Tanssillisten taitojen lisäksi fyysisten valmiusten kehittäminen on avannut meille ovia niin paremman tekniikan ylläpitämiseen kuin vaativampien kuvioiden tai nostojen tekemiseen vielä raskaan kilpailupäivän lopuksi. Kun harjoituskerrat viikossa käyvät yli kymmenen opintojen ja töiden ohella, täytyy lihashuollon (ja itsestäänselvästi syömisen ja levon) olla kohdillaan, jotta kroppa jaksaa viikosta toiseen ylittää itseään treeneissä.

Palataan vielä maailman cup -voittoonne. Miltä muiden tanssi näytti?
MARI: ”Pyrimme keskittymään kisapäivän aikana ainoastaan omaan tekemiseemme ja siksi on vaikea sanoa muiden tanssista paljoakaan. Suomalaisia kävimme luonnollisesti kannustamassa ja heidän tanssinsa näytti erinomaiselta! Meillä on hyvä joukkue kilpailemassa kansainvälisesti tällä hetkellä.

JUHO: ”Muiden tanssi näytti hyvältä ja vahvalta, tuntuikin, että monilla oli iso tsemppi päällä kevätkauden viimeiseen kilpailuun. Paljoa emme keskittyneet päivän aikana muihin pareihin, mutta videolta katsoessa oli kyllä selvää, että kärki erottui muista pareista kilpailussa.

Kenet koitte tapahtuman aikana tiukimmaksi haastajaksenne ja miksi?
MARI: ”Ruotsin uusin kansainvälisesti kilpaileva pari Sara Victorin ja Pontus Spelmans ovat erittäin lahjakkaita ja potentiaalinen tulevaisuuden huippupari. Molemmat ovat aiempien pariensa kanssa kuuluneet finaaliporukkaan. Kyseessä oli parin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu ja heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien heidän tanssinsa näytti hyvältä!

JUHO: ”Toiseksi tulleen pari, Ruotsin Spelmans – Victorinin. Kilpailu oli heidän ensimmäinen kansainvälinen kilpailunsa yhdessä: molemmat ovat kilpailleet eri parien kanssa aiemmin (Spelmans junioreiden maailmanmestari ja MM- ja EM-finalisti aikuisissa vuonna 2016, kun itse jäimme semifinaaliin). Väkisinkin tuli ajatus, että noinkohan he voittavat meidät, sillä uuden parin tai pariyhdestelmän ehdoton valtti kilpailuissa on tuore tanssi ja tuoreet kuviot. Aiemmin viittasimme kuvioiden osalta niiden nopeaan kulumiseen, mutta kun kaikki kuviot ovat täysin uusia ja pari teknisesti taitava, on se vaarallinen yhdistelmä muita pareja vastaan. Jännitys tiivistyi finaalissa, kun eromme hitaan finaalin jälkeen ei ollut kovin suuri ja he tanssivat finaalin nopean kierroksen ensimmäisenä parina. Me tulimme tanssimaan heti heidän perään, joten meitä kahta paria saattoi vertailla helpommin.

Missä suomalaiset kilpailunjärjestäjät voisivat ottaa oppia ulkomaisista kilpailutapahtumista? Entäpä yleisöt?
MARI: ”Puitteet varsinkin Venäjällä ovat aina henkeäsalpaavat. Kisapaikkana toimii valtava jäähalli, lavaa ympäröi valot ja lavan taustalla on screeni ja lisää valoja. Kaikki tehdään yksinkertaisesti isommin. Tähän ei kuitenkaan Suomessa ole tällä hetkellä rahkeita tai tarvetta kilpailijamäärien ollessa pienempiä. Suomalaiset kilpailunjärjestäjät tekevät erinomaista työtä ja onnistuvat luomaan kilpailuihin hyvän tunnelman. Suomalainen yleisö sen sijaan pesee usein ulkomaan yleisöt mennen tulleen kovaäänisellä kannustuksellaan!

JUHO: ”Ehkä ajatusta siitä, että kilpailut voisivat olla tapahtumia pelkän ”kilpailun” sijaan. Lajimme ovat sosiaalitansseja, joten sitä voisi hyödyntää enemmän kilpailujen jälkeen. Tänä vuonna Hämeenlinnassa oli kokeilu kilpailun järjestämisestä hieman normaalia myöhemmin, mikä sopi meille, jotka olemme tottuneet kansainvälisten kisojen rytmiin paremmin. Siitä oli mukava jatkaa tanssia illalla live bändin tahtiin. Yleisöltä toivoisimme, että he kannustaisivat pareja yhä enemmän ja isommin parempiin suorituksiin. Kansainvälisillä kisalattioilla saattaa välillä saada niin raikuvat suosionosoitukset, että fiilis on väkisinkin korkealla. Kotimaisissa kilpailuissa tuntuu välillä, että vaikka mitä tekisi, kannustaminen on ihan muutaman katsojan varassa ja tunnelma kohoaa illan viimeisissä finaaleissa sille tasolle, kun sen toivoisi olevan koko päivän.

Miltä kansainvälisenä kisaajana RS-lajien meno Suomessa tällä hetkellä näyttää?
MARI: ”Boogie Woogien A-luokan kärjessä on lahjakkaita pareja kirittämässä toisiaan, mikä on aina hyväksi parien kehittymiselle ja sitä kautta kansainvälisellekin menestykselle. Muissakin luokissa on lahjakkaita ja lupaavia tanssijoita! Kuitenkin kilpailijoita on melko vähän, mikä hidastaa lajin kehitystä ja näkyvyyden saamista.

JUHO: ”Boogie woogien osalta todella hyvältä. Suomen tämänhetkinen bw-joukkue on varmasti yksi vahvimmista koskaan; meillä on kaksi ‘’varmaa’’ finaaliparia ja yksi pari, joka tanssiessaan omalle tasolleen on semifinaalitasoa. Se on erittäin kova suoritus näin pieneltä maalta! Ainoastaan Ranska ja Ruotsi pystyvät samaan tällä hetkellä. Toki lajimme tarvitsisi lisää tanssijoita, etenkin junioreita, mutta tilanne on varmasti sama monissa muissakin lajeissa. Pienen lajin sisällä tuntuu kuitenkin olevan hyvä yhteishenki ja aikana, kun kilpailijoita ei tule ovista ja ikkunoista kaikki seurat tekevät voitavansa, ja hieman enemmänkin, jotta uusia pareja saataisiin nauttimaan RS-tansseista tanssisaleille tai kilpailuihin.

Rock’n’swing-lajeja tekevät vaikuttavat sitoutuneelta porukalta. Mikä RS-lajeissa koukuttaa vai onko se tämä tanssiminen ylipäätään?
MARI: ”Roc’n’Swing-tanssijat ovat tiivis porukka. Ollaan kaikki vähän kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki kannustaa kaikkia! Lajit ovat itsessään kiehtovia siinäkin mielessä, ettei pareilla edes kilpailuissa ole valmista koreografiaa. Mutta kuten sanottu, tanssi on koukuttavaa kaikissa mahdollisissa muodoissa!

JUHO: ”Varmasti lajien rentous ja sosiaalisuus vetää puoleensa. Tanssijoilla on aina hauskaa oli pari sitten oma tai tuiki tuntematon, tanssi soljuu silti mukavasti. Tekijät taas varmasti kaikki ymmärtävät lajien nykyisen tilanteen: kaikkia tarvitaan, jotta lajille saadaan näkyvyyttä ja lisää harrastajia tanssien jatkumiseksi ja scenen suurentamiseksi.

Millä lajin suosio saataisiin kasvamaan suuremmaksi?
MARI: ”Suomessa on kolme maailmalla menestyvää paria ja heidän menestyksellään voitaisiin mielestäni koittaa saada lajille enemmän näkyvyyttä ja sitä kautta enemmän harrastajia ja kisaajia.

JUHO: ”Lajit, joissa suomalaiset pärjäävät tuntuvat olevan suosittuja, joten toisaalta jo ihmisten tietoisuus siitä, että Suomesta tulee kovia tanssijoita on hyvää PR.ää tanssille. Toisaalta tanssijat voisivat ottaa kesällä haasteekseen lähteä pihalle: esimerkiksi puistoihin tai toreille, musiikkia mukaan ja tanssimaan – näyttämään, miten kivaa ja hauskaa tanssiminen voikaan olla. Tanssijoiden rakkaus lajiin ja hyvä fiilis saisi näkyä myös salin ja kilpailujen sekä tapahtumien ulkopuolella enemmän!

Suomalaisia näkyy kisoissa, tuomareina ja osallistujina – boogie woogien maailman cupissakin kolme kilpailevaa paria ja kaksi tuomaria. Minkä ansiosta arvelette, että suomalaiset menestyvät?
MARI: ”Meillä on hyvä valmennus ja tiivis yhteisö. Teemme yhteistyötä ja saamme täten parhaat opit jokaiselta.

JUHO: ”Suomalaiset ovat enemmän tai vähemmän puurtajia, teemme paljon töitä tanssin eteen ja sen vuoksi. Kilpailuun on mukava mennä tanssijana, kun tietää, että esimerkiksi kilpailunjohtaja on suomalainen ja hänen ystävällinen ja kannustava hymynsä ottaa vastaan kilpalattialle tullessa. Ajantaisuus on tärkeää ja tuomarit varmasti ymmärtävät, että käymällä kansainväliset koulutukset ja tuomaroimalla kv-kilpailuja pysyy kosketus ajantasaisimpaan huippu-boogieen. Siten myös valmennus ja tietotaito pysyy korkealla tasolla, jotta kotimaiset tanssijat voisivat pärjätä yhä paremmin.

STUL pyrkii tiedottamaan kilpailuista ajantasaisesti. Vaikka tulostiedote medialle ja ilmoitus voitostanne liiton nettisivuilla lähtivät välittömästi tulosten julkistusten jälkeen, omakohtaiset kommenttinne ja tunnelmakuvat paikanpäältä eivät päässeet esille edes saman viikon aikana. Miltä se teistä tuntui tai mitä se teissä herätti?
MARI: ”Tottakai asia ihmetytti ja hetkellisesti myös harmitti. Kyseessä oli kuitenkin lopulta tietoteknillinen ongelma, eikä kukaan tahallaan ollut jättänyt kommenttejamme julkaisematta. Näille ei voi mitään. Toki me tanssiparina, boogie woogie lajina sekä myös Tanssiurheiluliitto olisi voinut saada menestyksen uutisoinnilla enemmän näkyvyyttä, mutta ei auta kuin voittaa uudestaan, niin tilanne voidaan korjata seuraavalla kerralla!

JUHO: ”Meissä asia herätti lähinnä suurta hämmennystä. Ihmettelimme, miksei meidän onnistuminen tunnu kiinnostavan. Toki harmittelimme myös, että meille henkilökohtaisesti sekä suomalaiselle boogie woogielle tärkeä päivä ei nyt näy välttämättä niin isosti somessa kuin olisimme toivoneet. Toki kommenttien saaminen julkisuuteen jälkeenpäin oli hienoa, mutta uutisena se ei ollut enää ajankohtainen somessa.

Mitä toivoisitte STUL:n tiedotukselta tai tuelta tanssijoita kohtaan?
MARI: ”Huomiota voisi kiinnittää yhteydenottokanaviin, joista tanssijoita tavoitellaan. Pyyntöä tulostiedotteesta voisi laittaa usean kanavan kautta, mikäli raporttia ei näy kisan jälkeisenä päivänä. Esimerkiksi Instagramissa viesti jää helpommin huomaamatta kuin esimerkiksi Facebookin kautta. Myös muuhun tulosten uutisointiin voitaisiin panostaa enemmän esimerkiksi lähettämällä tulostiedote kuvien kera myös paikallislehtiin.

JUHO: ”Suorempaa kommunikointia urheilijoiden kanssa. Myös meidän on tärkeä saada kuulla ajoissa, jos mahdollisia meitä koskevia ongelmia ilmenee, sillä meillä on kuitenkin vahvasti tunteet mukana urheilussa. Kun ajasta ja energiasta kuluu leijonaosa tavoitteelliseen harjoitteluun ja menestystä tavoitellaan isolla vaihteella, myös pettymyksen tunteet ‘’koneistoa’’ kohtaan ovat helposti suurempia, jos asiat eivät hoidu toivotulla tavalla.

Mitä muuta haluaisitte nostaa esille?
MARI: ”Elokuussa on harvinainen mahdollisuus päästä näkemään boogie woogieta maailman huipulta kun Tanssi Vieköön -tapahtuman yhteydessä järjestetään world cup -kilpailut! Jos siis joku vielä ei tiedä mitä boogie on tai on muuten kiinnostunut näkemään lajia, tule ihmeessä paikalle katsomaan ja kannustamaan!”

JUHO: ”Haluaisimme kannustaa RS ja VL porukoita tekemään enemmän yhteistyötä keskenään, me olemme Bolerossa pian vuoden päivät harjoitelleet samoissa tiloissa VL-tanssijoiden kanssa ja se on ollut meille, ja toivottavasti myös heille, hyvin antoisaa! Lajeilla on paljon opittavaa toinen toisiltaan ja esimerkiksi, vaikka monesti kilpailupäivät ovat pitkiä ja raskaita jo muutenkin, ihan kokeilumielessä voisi ajatella, että GP-kilpailussa olisi vakioiden/lattareiden/10-tanssin lisäksi esimerkiksi boogie woogien yleinen luokka tai muita RS-lajeja. Sama koskee vastavuoroisesti myös RS-kilpailuja. Olemme kuulleet lukemattomia kertoja siitä, miten haastavaa ja vaivalloista yhteisten asioiden järjestäminen saattaisi olla, kun eri lajit vaativat omat musiikit ja asiantuntijat, mutta samaan aikaan kuulemme, miten yhteistyötä lajien välillä pitäisi olla enemmän ja sitä tulisi syventää. Omasta puolestamme voimme sanoa, että urheilijat varmasti hyötyisivät toisen lajin urheilijoiden seurasta suuresti. Ruotsinmestaruudet ratkotaan niin VL- ja RS-lajeissa kuin discotanssissakin saman katon alla yhden viikonlopun aikana. Tunnelma kisaviikonloppuna (ainakin live streamin välityksellä) vaikuttaa hienolta ja tapahtuma on suuri. Olisipa Suomessakin aika kypsä sille, että tanssiurheilulle sydämensä menettäneet pääsisivät näyttämään taitojaan suuremmille yleisöille, kuin omille porukoilleen.

Lopuksi haluaisin kutsua kaikki kiinnostuneet seuraamaan matkaamme somessa vuoden tärkeimpään kilpailuun: MM-kilpailuun Stuttgartissa. Instagramissa meidät löytää käyttäjänimellä juma_boogie ja facebookissa sivuamme Mari Munne & Juho Päivinen voi käydä seuraamassa!”

Juhon ja Marin liikkeitä voit seurata Instagramissa tunnisteella @juma_boogie
Facebookista parin sivut löytyvät: Mari Munne & Juho Päivinen.

Tanssi kilpailun voittajana

JULKAISTU: 22.5.2018, KATEGORIAT: Blogi

Kevät on usein kiireistä aikaa tanssijoille. Treenikausi kulkee monissa seuroissa ja tanssikouluissa koulujen lukuvuotta vastaavissa sykleissä ja keväälle osuvat niin kauden päättäjäiset ja näytökset kuin useat tärkeät kilpailutkin. Näihin kokoonnutaan näyttämään, mitä vuoden aikana ollaan opittu ja saatu aikaan, missä ollaan kehitytty ja millaisia ideoita saatu. Samoja asioita tullaan katsomaan muiden astellessa tanssilattialle – Minkä parissa kanssaurheilijat ovat viettäneet kuluneen kauden? Millaisia uusia juttuja heillä on tällä kertaa tuoda näytille? Millä muita tullaan haastamaan? Ovatko tulevat trendit liikekielessä ja koreografisissa valinoissa jo aistittavissa?

Suomi on väkiluvultaan pieni maa ja tanssipiirit lajista riippumatta tiiviit. Niinpä isommissa kisoissa nähdään täällä yleensä ”kaikki muut” saman lajin harrastajat ja samoja kisoja kierrettäessä monet kasvot ja nimet tulevat vähintään kisatutuiksi. Se miten toisiin suhtaudutaan ja kuinka paljon toisista saadaan boostia omaan tekemiseen ennen kisoja sekä itse tapahtumassa, luo puolestaan yhteistä kulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Isoimmissa, paljon lajin harrastajia ja ammattilaisia keräävissä kisoissa piirtyykin samalla kokonaiskuvaa siitä, missä kunkin lajin kohdalla Suomessa tällä hetkellä mennään. Kilpailut keräävät tanssikansaa laajasti yhteen, mutta taistelu paremmuudesta ei ehkä kuitenkaan aina ole tanssin kilpailutapahtumien suurin merkitys.

Kahden edellisen viikonlopun aikana käytiin suurimmat Suomen Tanssiurheiluliiton jäsenjärjestö Finnish Dance Organization FDO ry:n järjestämät kilpailutapahtumat: Street SM ja Performin Arts SM -kilpailut. Kisahumun ollessa vielä tuoreena mielessä, otin asiakseni kysyä FDO:n kisoja monipuolisesti tarkastelleilta, millaisia merkityksiä tanssikilpailuilla nähdään olevan.

”Kilpailuissa on vaan inhottavaa se sijoitus. Mutta se pistää myös ihmiset tekemään töitä. Ja se kasvattaa nälkää. Ja kun se nälkä kasvaa, niin silloin tasokin nousee.”

FDO:n Street-jaoston puheenjohtaja Sanaz Hassanin mielestä ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä kisatapahtumilla on tuoda tanssijat yhteen. ”Ympäri Suomea kokoonnutaan ja saman katon alla on paljon samanhenkisi ihmisiä; me tehdään siellä tuttavuuksia ja jaetaan sitä tanssin sanomaa ja tanssin iloa eteenpäin. Kilpailuissa on vaan inhottavaa se sijoitus, mutta se pistää ihmiset tekemään töitä. Ja se kasvattaa nälkää tehdä. Ja kun se nälkä kasvaa, niin silloin tasokin nousee.” Hassani toteaa. Kisoissa nähdään myös se, kuinka paljon tanssijoita tosiaan on, kuinka tavat tehdä jatkuvasti kehittyvät ja miten väki kasvaa tanssijoina, mikä Hassanin mielestä on joka kerta yhtä hienoa havaita.

Samoilla linjoilla on ahkera FDO:n kisojen kävijä, tanssija, koreografi ja tänä vuonna tuomaripöydän takana debytoinut Suvi Salmi, joka toteaa lajina tanssin suosion näkyvän kasvavissa kisaajamäärissä ja jo tämän kasvattavan tanssijoiden motivaatiota kehittyä ja pärjätä. ”Kisoissa on mahdollista saada arvostusta ja huomiota sille kovalle työlle, joka kisasuoritusten takana on. Olen myös itse pitänyt tanssikisoissa tärkeänä sitä, että tanssijat pääsevät näkemään muita ryhmiä ja sitä, kuinka laajaa tanssin kirjo kaikkien lajien sisällä on; kuinka eri tavalla asioita voi tehdä, kuinka erilaisia koreografioita, liikelaatuja, tapoja ajatella tätä maailmaa tanssin kautta ja tyylejä voi olla! Ja kuinka paljon niitä eri tapoja on! Kisatilaisuuksissa päästään näkemään koko kirjo. Samalla koreografit pääsevät näkemään toistensa työn jälkeä. Kyllähän se sitä koko tanssikulttuuria ja lajia kehittää, kun ajatukset pääsevät vaihtumaan.” Salmi listaa.

”Kyllähän se sitä koko tanssikulttuuria ja lajia kehittää, kun ajatukset pääsevät vaihtumaan.”

Myös Hassan painottaa kisoja inspiroitumisen paikkana, mutta myös mahdollisuutena päästä esille ja viestiä tanssista tanssimaailman ulkopuolelle. ”Nää on niitä ainoita paikkoja, jonne voidaan tekemisiämme vidä ja näkyä! Ja samalla tuoda myös tavallisten ihmisten tietoisuuteen, että tällaista on!” Salmi huomautti samoin, että kilpailutilanteet mahdollistavat esiintymiskokemuksen kartuttamisen laajemmalle joukolle tanssin harrastajia jokaisella taito- ja ikätasolla. Puhtaasti esiintymistilanteita koetaan olevan verrattain vähän tai ne on suunnattu pääasiassa ammattilaisille. Katutanssipuolella kilpailut ovat pitkälti jakautuneet battle-tapahtumiin ja koreografiaa painottaviin kisoihin ja katselmuksiin ja kilpailutapahtumia toivottaisiin olevan useammin. SM:it ovat kuitenkin erityinen areena kulttuurin, yhteisöllisyyden ja lajinkehityksen näkökulmasta, sillä siellä kohtaavat ainutlaatuisesti under ground -puoli ja koreografinen työskentely, minkä myös ulkomaiset tuomarit nostivat toissa viikonloppuna keskusteluun. Tänä vuonna koreografin roolissa kilpailuviikonloppuun osallistunut Hassani toteaa vielä, että ”On harmillista, että FDO:n lajien parissa SM-kisojen suuruinen tapahtuma on vain kerran vuodessa, jolloin koko vuoden työ on ikään kuin esillä vain kerran, pienen hetken siellä lattialla.”

Salmelle FDO:n SM-kisat ovat aina olleet treenivuoden huipentuma. Hän arvelee osasyynä tähän olevan kilpailujen tason sekä järjestäjä- että osallistujapuolella: ”Ehkä siihen vaikuttaa se, että FDO:n tekemä työ kisojen taustalla on niin näkyvää ja vaikuttavaa. Kun kisojen taustalla on oikeasti iso organisaatio, se myös kasvattaa luottamusta siihen, että kisat on järjestetty hyvin.” Hyvät järjestelyt ja luotettavuus vetoavat puolestaan niihin motivoituneisiin ja haasteita hakeviin tanssijoihin, mikä lisää osallistujamääriä, kilpailun tasoa sekä kisoihin liittyvää jänniystä. Hassan totesi haastattelussa, että FDO:n kisat järjestetään aina yhteistyössä vaihtuvan kilpailukaupungin ja paikallisten tanssikoulujen kanssa. Yhteistyön hän näkee erittäin tärkeänä toimintana. Salmi jatkaa kisojen arvostuksesta toteamalla vaikuttavan tuomarikoulutuksen nostavan jäsenliiton kilpailujen profiilia. ”Uskon, että FDO:n kisojen arvostukseen liittyy myös se, että tuomarointikoulutus on niin vaikuttavaa. Erona useaan muuhun tapahtumaan on se, että näissä kilpailuissa kaikki tuomarit ovat koulutettuja ja valittu erilaisten seulojen kautta tehtävään. Niin siellä ikään kuin pystyy luottamaan myös siihen tuomarityöhön ja sen jälkeen eri tavalla. Kisoilla on tällöin suuri merkitys tanssijoille itselleen! FDO:n kisojen merkitystä kasvattaa se, että tuomarikoulutusta järjestetään.” Tätä mieltä kisoista on myös Hassani kuvaillessaan, kuinka mahtavaa FDO:n olemassa olo on, ja että järjestön kautta pystytään toteuttamaan tällaista kisatoimintaa.

Kilpailuilla voidaan siis nähdä olevan rimaa nostava vaikutus harrastajatoimintaan ja hyvin järjestetyillä kisoilla merkitystä myös luottamuksen ilmapiiriin. Kisojen kannustamana kilpailutoimintaa ja sitä kautta tanssin kenttää tullaan kehittäneeksi monipuolisesti. Hassanin mielestä katutanssiskene voi hyvin Suomessa vuonna 2018. ”Skene ja tanssijoiden määrä kasvaa koko ajan ja junnuja on tosi paljon. Ne on tosi kovia! Kaikki myös tekevät eri ikätasoilla vähän erilaista tyyliä ja on tärkeää, että kisoissa jaetaan sitä meidän erilaisuutta ja näytetään, mitä eri puolilla maata tehdään.” Suomessa kisoja eri lajeille järjestetään laajasti ja FDO:n alaisuudessakin oleville lajeille kilpailuja ja katselmuksia on melko runsaasti. ”Viime aikoina olen kyllä kuullut myös sitä, että kun kisoja järjestään ympäri vuoden niin paljon, niin kyllä nkyään tanssijat osaavat huomioida myös sen, että vaikka kyseessä on SM-kilpailut, ne ovat kuitenkin vain yhdet kilpailut kymmenien kisojen ja katsemusten joukossa. Eri kisoissa katsantokannat ja tanssintekemisen tapojen arvostus vaihelevat. SM-kisat ovat asia erikseen. Mutta vaikka niillä FDO:n kisoilla on iso merkitys, niin eivät ne ainoat kisat ole. Se on ainoastaan ja vain hyvä asia, että kilpailuja löytyy ihan kaikille.” Salmi toteaa.

Jo kahden, lyhyen haastattelun pohjalta voin todeta kilpailujen olevan enemmän kuin vain kilpailuja. Paitsi että kilpailuissa pyritään mittaamaan paremmuutta ja onnistumista tietyllä suorituskerralla, kilpailut ovat tanssiyhteisöjä yhteen kokoava voima, joka kisamekanismeja pyörittäessään ja kehittäessään kannustaa tanssijoita ja tanssin tekijöitä haastamaan itseään yhä uudelleen. Kilpailut tarjoavat myös areenan tulla esille, oppia esiintymisestä ja saada tunnustusta tehdylle työlle. Samalla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja urheilukulttuuria, josta kerrotaan myös ulospäin. Tanssin eri lajien suosion ollessa laajaa, voittajia tulee erilaisin perustein ja näin kevätkaudella melko tiuhaankin. Eniten merkitystä sijoituksilla on tanssijoille itselleen, mutta lajinkehitykselle ja yhteisölle kilpailujen merkitys piilee muussa kuin sijoituksissa.

Mikä merkitys kilpailuilla sinun mielestäsi on tanssimaailmassa ja mikä merkitys kisoilla on sinulle?

 

Aurinkoisia päiviä ja lomaa kesälomalle toivottaa
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Ps. Kooste FDO:n kisakeväästä tulossa vielä alkukesästä!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Haastattelu: Emilia Prykäri, Keminmaan Vuoden Urheilija!

JULKAISTU: 19.5.2018, KATEGORIAT: Blogi

Tanssiurheilu sai reippaat kasvot urheilumaailman tietoisuuteen, kun Emilia Prykäri (DSC Oulu) valittiin Keminmaan Vuoden Urheilijaksi. Tanssin perässä matkustava 17-vuotias tanssija käy Kastellin urheilulukiota Oulussa ja toivoo voivansa esimerkillään tsempata muitakin taistelemaan omien unelmiensa puolesta.

Emilia ilahtui mahdollisuudesta päästä jakamaan ajatuksiaan Vuoden urheilija -tittelistään STUL:n blogiin, sillä tanssiurheilu sekä tanssijat kaipaisivat sekä ansaitsisivat lisää näkyvyyttä medioissa. Tittelin tulo tanssiurheilun leiriin osoittaa toivottavasti myös muille urheilun seuraajille tanssiurheilun olevan aitoa urheilua.

Sinut valittiin Keminmaan Vuoden urheilijaksi. Onneksi olkoon! Mitä titteli sinulle merkitsee tai edustaa?
”Ensinnäkin kiitos onnitteluista! Titteli merkitsee minulle paljon, sillä minua ei ole ennen palkittu näin merkittävällä nimikkeellä. Kovaa työtäni palkitaan, joten se merkitsee paljon.

Mistä ansioista uskot valinnan kohdistuneen sinuun?
”Uskon, että valinta kohdistui minuun sen takia, että olen viime aikoina pärjännyt hyvin Suomen tanssilattioilla ja päässyt edustamaan Suomea EM- sekä MM-kisoissa. Varmasti myös sillä on ollut vaikutusta, että lajini on vähän harvinaisempi, joten on hienoa, että tämänkin lajin edustajia palkitaan näin merkittävällä tittelillä.

Miten saavutus vaikutti kevään treenimotivaatiosi vai vaikuttiko se?
”Kyllä ehdottomasti vaikutti! Sain paljon enemmän treenimotivaatiota, koska haluaisin, että minut palkittaisiin uudelleen samalla tittelillä. Totta kai haluan myös tehdä enemmän töitä, jotta pärjäisin maailmalla vielä paremmin ja kehittyisin itse tanssijana. Haluan myös osoittaa muille, miksi juuri minut valittiin Vuoden Urheilijaksi.

Oletko tavannut muita vastaavan tittelin saaneita tai aiempia Keminmaan vuoden urheilijoita? Millaisen joukkoon koet päässeesi?
”Kyllä olen tavannut joitain Keminmaan Vuoden Urheilijoita ja itse asiassa sain tittelistä kiertopokaalin, jossa luki kaikki edellisvuosien palkitut. Siellä luki myös Joonas Piippolan ja Katri Mäkisen nimet! Koen, että olen päässyt todella kovien urheilijoiden joukkoon ja on hienoa nähdä, miten myös aiemmat palkitut ovat pärjänneet. Tuntuu jotenkin erityiseltä päästä muiden huippu-urheilijoiden joukkoon. On myös hienoa, että pieneltäkin paikkakunnalta voi nousta hyviä urheilijoita maamme kärkeen.

Vuoden urheilijoissa taidat tänä vuonna olla ainoa tanssiurheilija. Uskotko valinnallasi olevan vaikutuksia siihen, miten tanssiurheilu nähdään?
”En koe, että sillä sinänsä on suurta vaikutusta tanssiurheilun näkyvyyteen. Mutta varmasti siinä, että ihmiset käsittävät, että myös tanssiurheilu on laji siinä missä muutkin ja teemme todella paljon töitä pärjätäksemme.

Ajatteletko tanssiurheilijoiden medianäkyvyydestä olevan hyötyä lajeille? Entä haittoja?
”Kyllä koen, että medianäkyvyydestä on hyötyä! Kilpatanssi ei ole mitenkään hirveän suosittu tai yleinen laji, joten medianäkyvyys lisäisi tietoa lajista. Mielestäni medianäkyvyydessä ei ole mitään haittoja, vaan lajia pitäisi saada vielä enemmän näkyviin. Medianäkyvyys saattaisi myös auttaa saamaan sponsoreita, sillä lajimme ei ole halvimmasta päästä ja maailman huipulle pääsy vaatii kisojen ja leirien käymistä ulkomailla.

Milloin tanssiurheilijoita nähdään maakuntaäänestysten voittajina?
”En tiedä itse muita tanssijoita, jotka olisi palkittu maakuntaäänestysten voittajiksi kuin Joonaksen ja Katrin, mutta mielestäni voittajaksi voidaan valita kuka tahansa motivoitunut, tavoitteellinen ja ahkera tanssija!

Millaista näkyvyyttä toivoisit tanssiurheilun saavan tulevaisuudessa?
”Toivoisin, että tanssiurheilu saisi vielä lisää näkyvyyttä. Vaikka tämä on pieni laji, varsinkin Suomessa, niin olisi mahtavaa, jos saisimme samanlaisen suosion kuin muutkin suositut lajit Suomessa, kuten esimerkiksi jääkiekko.

Millaista viestiä haluat roolissasi Vuoden Urheilijana välittää?
”Haluaisin välittää muille viestin, että ei kannata ikinä luovuttaa. Vaikka välillä tuntuisi siltä, että ei jaksa tai ei huvita, ikinä ei saa lopettaa unelmien tavoittelemista. Haluan toimia esimerkkinä muille, että kannattaa aina tehdä töitä kovasti ja kyllä se kova työ palkitaan! On mahtavaa, kuinka tiivis ja pieni porukka meillä on, mutta sitäkin mahtavampi ilmapiiri! Haluan toimia positiivisena ja ahkerana esimerkkinä muille tanssijoille.

Olet aiemmin maininnut tähtääväsi kilpatanssin ammattilaiseksi ja 10-tanssin maailmanhuipulle. Mitä sinulla on seuraavaksi tähtäimessäsi? Ja millaisia tavoitteita sinulla urheilu-urasi suhteen on tälle vuodelle?
”Kyllä, olisi tähtäimessä jonakin päivänä olla maailman huipulla! Seuraavaksi tähtäimessä olisi vielä nuorisovuosien aikana saavuttaa EM- tai MM-kisoissa semifinaalipaikka. Tälle vuodelle meillä on tavoitteena kehittää omaa tanssiamme eteenpäin ja tähdätä edustuskisoihin sekä 10-tanssin SM-kisoihin.”

Prykäri tanssi vastikään parinsa Eetu Lämsän kanssa WDSF:n nuorten 10-tanssin euroopanmestaruuskilpailuissa sijalle 13. Kisat käytiin Moldovassa 29. huhtikuuta. Emilian tanssitaivalta voit seurata instagramista ja Facebookista @emiliaprykari!

Kuuntelemisen tärkeydestä

JULKAISTU: 20.4.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Suomen urheilun eettinen keskus nosti keskusteluun huolen häirinnästä ja hyväksikäytöstä urheilussa. Vastikään julkaistussa Näkökulma-tekstissä ilmaistaan tapausten esilletulon tärkeys, yhteinen vastuu turvallisesta harrastusympäristöstä sekä aikuisten välitön puuttumisvastuu.

Toiset tanssijat ja tanssiurheiluyhteisö muodostavat monelle harrastajalle sen viiteryhmän, jonka sisällä havainnoidaan, sisäistetään ja opitaan, mikä on hyväksyttävää tai oikein. Samalla opitaan se, millaisiin asioihin saa tukea ja millaiset asiat on syytä jättää mainitsematta. Vaikka häiriköinnin ei tulisi olla hyväksyttävää yhteiskunnassa ylipäätään, valitettavan usein yhteisöjen sisälle muodostuu hiljainen hyväksyntä, jonka kuvitellaan jollain tapaa vain kuuluvan niihin ympyröihin. Todellisuudessa hiljainen hyväksyntä voi olla yhteisön tai yksittäisten henkilöiden, kuten valmentajan, opettajan tai vanhemman, kyvyttömyyttä nähdä tai puuttua asiaan. Toisinaan meiltä puuttuu sosiaalisia välineitä tai taitoja mennä väliin, toisinaan merkkejä ei huomata ajoissa, ennen kuin harmia aiheutuu, toisinaan emme hektisessä arjessa pysähdy kuuntelemaan, mitä lapsella on sanottavana tai hiljainen avunpyyntö jää äänekkäämpien asioiden alle. Joskus tilanteita voi olla myös vaikeaa hyvksyä, emmekä myönnä näkevämme sitä, mitä lapsi ei ymmärrä.

Meillä aikuisilla on kuitenkin vastuu olla sivuuttamatta väärinkohtelua ja pitää huoli siitä, että jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi harrastusryhmässään ikään katsomatta. Muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeää, että seksuaalisesta tai sukupuolisesta häirinnästä käydään avointa, rakentavaa keskustelua, jossa pääsevät ääneen ne, joiden kokemusten tulisi olla käännekohtia kohti parempaa huolenpitoa toisistamme. Taidoissa puuttua ja mennä väliin on myös mahdollista kehittää itseään.

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.”

-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua

Tanssi ja harrastaminen eivät tapahdu irrallaan muusta arkitodellisuudesta, vaan harrastusten kautta opitut ajattelutavat ohjaavat toimintaa ja suhtautumista myös toisaalla – ja päinvastoin. Niinpä ei ole samantekevää, mitä päättää katsoa läpi sormien, millaista suhtautumista esimerkillään opettaa tai mitä kokemuksiaan kertovalle tai tukea hakevalle lapselle tai nuorelle vastaa. Jotta kuitenkin päästäisiin vastaamisvaiheeseen, on ensin kuultava, mitä toisella on sanottavanaan. Parhaiten vaikeistakin asioista tullaan puhumaan, kun tietää, ettei sanomaa sivuuteta, vaan puhuja voi luottaa tulevansa kuulluksi. Turvallisen keskusteluympäristön luomiseksi omalla viestinnällä tulisi pyrkiä osoittamaan kunnioittavansa ja arvostavansa kanssakeskustelijoiden oikeutta ajatustensa ja tuntemustensa esilletuomiseen (Välikoski, 2017).

Ole läsnä ja kuuntele:

  • Kohtaa toinen katsomalla silmiin ja pysähtymällä. Mene lapsen tasolle. Kiireessä, kerro että nyt ei ole hyvä hetki, mutta kuunteleet treenien jälkeen/kirjattuasi läsnäolijat/vastattuasi puheluun mielelläsi, mitä tällä on sanottavaa
  • Keskustellessasi osoita kuuntelevasi – nyökkää, hymähdä, toista, kysy. Näillä kannustat toista jatkamaan. Joskus vaikeasta kokemuksesta kertomiseksi tullaan ensin kokeilemaan kepillä jäätä ja itse asia pulpahtaa esiin vasta, kun keskustelukanava on auki.
  • Tiedosta oma tapasi kuunnella kussakin hetkessä ja pyri aidosti kuulemaan, mitä toisella on sanottavanaan. Älä pyri arvaamaan kertomuksen loppua ja ala muotoilla vastaustasi jo ensimmäisten lauseiden jälkeen.
  • Selvitä itsellesi, miksi kuuntelet (Välikoski, 2017). On tärkeää, että käymme itsemme kanssa keskustelun siitä, mitä merkitystä (keskustelukumppanille, yhteisölle, keskustelukulttuurille) on tai voi olla sillä, että suuntaan tarkkaavaisuuteni puhujaan.

Tärkeää on myös tunnistaa omat asenteet ja mahdolliset häiritsevät tekijät (kuten väsymys, kiire tai ensireaktiona tuleva vastustus odottamattomalle aiheelle) sekä niiden vaikutuksen kuuntelemistilanteeseen ja omaan toimintaan (Välikoski, 2017). Hyvä kuuntelija on lisäksi motivoitunut ymmärtämään puhujaa tavalla, jolla tämä haluaa tulla ymmärretyksi. Niinpä pieneltäkin vaikuttava murhe tulee ottaa sillä vakavuudella kuin asianosainen siihen suhtautuu. Olympiakomitean Lupa välittää, lupa puuttua -opas tarkentaa, että ratkaisevaa tilannetta selvitettäessä on aina uhriksi joutuneen kokemus.

”Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. ”

-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua

Lupa välittää, lupa puuttua – opas pohjautuu alunperin vuonna 2002 toimitettuun ja myöhemmin päivitettyyn oppaaseen sekä järjestöyhteistyönä tuotettuun lasten turvallisuutta koskevaan aineistoon. Oppaan tarkoituksena on kertoa sukupuolisesta ja seksuaalisesta häirinnästä liikunnassa ja urheilussa toimiville aikuisille, kuten vanhemmille, valmentajille, ohjaajille, seurajohtajille, opettajille, järjestötyöntekijöille, liikuntapaikkahoitajille ja muille lasten ja nuorten liikuntatoiminnasta vastaaville. Oppaassa pyritään tarjoamaan menettelyohjeita turvallisen harjoitteluympäristön luomiseksi ja annetaan toimintaohjeita puuttua häirintään tällaisia tilanteita kohdattaessa.

Tanssiyhteisön ja erityisesti tanssinopettajan tai valmentajan vastuulla on toisten arvostamiseen ja koskemattomuuteen liittyvien arvojen opettaminen. Erityisesti se mitä ne tarkoittavat tanssi- ja urheilukonteksteissa. SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laakso totesi Näkökulma-tekstissään aikuisten olevan aina vastuussa omista tekemisistä ja sanomisistaan. Tällä viitannetaan myös aikuisten väliseen toimintaan sekä valmentaja – valmennettava -suhteisiin. Keskustelukulttuurin muutos lähtee paitsi nykyisten vaiennettujen äänten avaamisesta, myös uuden urheilijapolven kasvattamisesta avoimempaan keskustelukulttuuriin ja varhaisen puuttumisen luomaan turvalliseen harrastusympäristöön. Niitä ajatuksia, jotka nuorina tanssijanalkuina omaksutaan, tullaan vanhempana urheilupiireissä toteuttamaan.

Kuunteluapua lapsille ja nuorille sekä muille urheilutahoille tarjoilee myös Väestöliiton uusi Et ole yksin -palvelu, joka tarjoaa puhelimessa ja chatissa tukea, apua ja neuvontaa urheilua harrastaville nuorille, aikuisille, vanhemmille ja huoltajille. Väestöliiton ja urheilujärjestöjen yhteishankke pyrkii takaamaan, että jokaiselle turvallisen ympäristön urheilla ja harrastaa. Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras kuvaa palvelua seuraavasti: ”Et ole yksin on Suomen ensimmäinen kohdennettu tukipalvelu, johon seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän, epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen kohteeksi joutunut urheilija voi olla yhteydessä ja saada apua. Palvelu on valtakunnallinen. Tukipalvelun lisäksi hankkeessa vahvistetaan lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta, lisätään vanhempien sekä valmentajien tietoja nuorten kokeman kiusaamisen, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäisystä.”(SUEK).

Puhelin päivystää numerossa 0800 144644, maanantaisin ja tiistaisin klo 14 – 17:30 ja chat keskiviikkoisin ja torstaisin klo 14 – 17:30. Palvelu on toteutettu Veikkauksen tuella.

Välitetään yhdessä – tietoa sekä toisistamme, jokaisen rajoja kunnioittaen
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Et ole yksin -palvelu. Väestöliitto, 2018

Lupa välittää, lupa puuttua – Sukupuolinen ja seksuaalinen häirintä urheilussa. Opas. Olympiakomitea, 2017.

Kuuntelemisen taito. Tuula-Riitta Välikoski, Viestijät. Artikkeli, 2015.


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

5 + 2 vinkkiä hyvään urheiluhaastatteluun

JULKAISTU: 20.3.2018, KATEGORIAT: Blogi

Miltä nyt tuntuu? Miten kisat menivät? Mikä oli omassa suorituksessasi parasta? Kaikkien odottamia, mutta tilanteessa aina muka yhtä yllättäviä kysymyksiä, joihin voi joko antaa yhtä ennakoitavan vastauksen tai sitten harjaannuttaa itsensä ammattimaiseksi myös tällä urheilun osa-alueella.

Pakollinen paha vai kakkupala

Urheilijat tietävät, ettei urheilijan työ rajoitu vain urheilemiseen, kisasuoritus on vain pidemmän työrupeaman hännänhuippu, ja että haastattelukysymyksiin joutuu joskus vastaamaan ennen kuin omat ajatukset ovat ehtineet asettumaan. Urheilemisen lisäksi urheilijoilta odotetaan nykyään monenlaista edustamista ja vaikka itsestään kertominen medioissa on arkipäiväistynyt, itsensä ilmaiseminen sanallisesti ei kaikista tunnu silti luontevimmalta. Toisinaan haastattelu iskee taas varmemmillekin vastaajille ennen kuin adrenaliini kisasuorituksen jälkeen tasaantuu tai tuntemukset tuloksia kohtaan ovat löytäneet paikkansa. Piti haastattelutilanteista tai ei, niistä on mahdollista suoriutua kunnialla, sillä vastaamistaidoissa on jokaisen mahdollista kehittyä.

Kun vastaamiseen saa turvallisen rutiinin ja omaan taitoon vastailla voi luottaa, ei haastattelutilanteita tarvitse jännittää, fiilis omista kommenteista jää haastattelun antamisen jälkeen positiiviseksi ja tiedät kommenttiesi tukevan sitä, millainen urheilija haluat ääneen puhuessasi olla. Selkeät vastaukset antavat sinusta selkeän kuvan ja myös muut lajista kiinnostuneet lukevat tai kuuntelevat vastauksiasi mielenkiinnolla.

Vinkit hyvään hastatteluun

Haastattelijoita ja haastateltavia on monenlaisia, mutta oli alustana sitten lumi ja jää, afaltti tai parketti, urheilijahaastatteluita tehtäessä haastattelijoiden esittämät kysymykset ovat usein lajista riippumatta samankaltaisia. Tämä antaa mahdollisuuden ennakoida eteentulevia kysymyksiä ja valmistautua suoriutumaan tästäkin urheilun osa-alueesta taidokkaasti.

Haastatteluiden tekeminen on kiinnostavaa puuhaa ja haastatteluita työkseen tekevänä kohtaa paljon erilaisia vastaajia. Osa suullisesti annetuista haastatteluista kirjataan ylös ja julkaistaan tekstipohjaisilla alustoilla, kuvateksteinä tai liitetään tiedotteisiin. Parhaimmistoa ei tarvitse julkaisua varten muotoilla, vaan niissä on lähes välimerkitkin kerrottuna, ja toisinaan joutuu taas todella miettimään, mitä joku haluaa vastauksellaan sanoa. Joskus vähäsanaisten vastausten lisäksi päätyy kertomaan haastattelijan omia havaintoja vastauksen antajasta. Haastatteluiden antaminen käy puolestaan oman kokemukseni mukaan helpommaksi joka haastattelulla. Tietoisesti annetut haastattelut saavat oivaltamaan omia onnistumisia ja tukevat parhaillaan jopa kehittymistä omassa lajissa.

Opin ja kokemuksen pohjalta olen koonnut muutaman vinkin hyvän urheiluhaastattelun antamiseen:

1. ‎Suhtaudu kilpailupäivään aina sillä ajatuksella, että sitten KUN minua haastatellaan. Jossittelu johtaa myös haahuileviin haastatteluvastauksiin. Kun haastattelun mahdollisuus on mielessäsi pieni, myös valmius aivoissasi jää vähäiseksi. Vastaavasti, kun ajattelet haastattelun tulevan, myös ajatuksesi ovat virittyneinä haastattelun tullen. Tee mielessäsi poimintoja kisapäivästä; huomioi kisapäivän tunnelmaa ja omia mietteitäsi, tiedosta, mitkä asiat kiinnittävät huomiosi ja mieti, mitä vastaisit haastatteluun juuri siltä päivältä. Tee näin joka kerta, joka tapauksessa, ja pian se on jo automaattista.

2. ‎Muista, että aika on sinun puolellasi. Kun haastattelija esittää sinulle kysymyksen, sinun ei ole pakko vastata heti samalla sekunnilla. Tuntiessasi huomion olevan suunnattuna sinuun, muutama sekuntikin tuntuu pitkältä ajalta. Todellisuudessa pieni hiljainen hetki on vain silmänräpäys. Vedä henkeä, mieti kysymys uudelleen läpi mielessäsi tai toista se ääneen. Tällä aikaa ajatuksesi asettuvat ja aivot tekevät työtä vastauksen muotoilemiseksi. Haastattelija haluaa sinulta vastauksen, joten voit hyvin antaa sen jäsenneltynä. On myös OK pyytää haastattelijaa toistamaan kysymys.

3. ‎Muista, että haastattelija on sinun puolellasi. Kuten sanottu, haastattelija haluaa kuulla vastauksesi, oli sen sisältö mitä vain. Haastatteluissa harvemmin on myöskään oikeita ja vääriä vastauksia ja sinä olet aina asiantuntija omaan kokemukseesi! Haastattelua antaessasi, älä keskity haastattelusi loppuyleisöön, vaan ajattele olevasi jutulla vain haastattelijan kanssa, jolloin tilanne voi tuntua rennommalta.

4. ‎Vastaa aina kokonaisilla lauseilla. Tämä helpottaa kuulijaa ja antaa sinusta asiallisemman kuvan, mutta pelaa myös aivoillesi aikaa prosessoida vastausta. Esimerkiksi:  Haastattelija: ”Mikä on ollut parasta kisapäivässä?” Urheilija: ”Parasta kisapäivässä on ollut…”
Vastauksille ei ole valmiiksiannettua mittaa, mutta tarinoi vain niin pitkästi, että saat pointtisi kerrottua. Rönsyilevää ajatuksenvirtaa on hankala seurata ja hyvätkin huomiot hukkuvat, kun kuulijan huomio herpaantuu. Muista myös päättää lauseesi.

5. ‎Harjoittele kotona. Vaikka et voi päättää, ”miltä nyt tuntuu” tai tietää ennakkoon kilpailujärjestelyiden huolellisuutta, voit silti miettiä ennakkoon, miten ilmaisisit ajatuksiasi erilaisissa tilanteissa. Mielipiteesi on omasi, mutta voit aina valikoida, miten sanasi asettelet! Peilille puhuminen on pölyttyneen kuuloinen ohje, mutta pitää yhä paikaansa hyvien ohjeiden listalla! Puhuessasi ääneen, totut oman äänesi kuulemiseen, opit ottamaan kuulemasi puhevinkit aktiiviseen käyttöön ja lisäksi ääneen puhuminen pakottaa abstraktit ajatukset jäsennellyiksi lauseiksi ja harjaannuttaa näin ajatusten muoutumista selkeiksi kommenteiksi myös haastattelutilanteen tullen. Haastatteluvastausten harjoitteluun pätee samat asiat kuin minkä tahansa asian harjoitteluun – kun lihasmuistissa ja mielessäsi on selkeä kaava, onnistut todennäköisemmin epätyypillisemmissäkin olosuhteissa, yllättäviä tilanteita kohdatessasi tai silloinkin kun ei ole se paras päivä.

Ylläolevat vinkit on annettu silmällä pitäen tilanteita, joissa annat haastattelua suullisesti. Lupaaminani +2 vinkkeinä erityisesti puhetilanteisiin paljastan kaksi opiskeluaikoinani nappaamaani tärppiä, jotka toimivat joka ikinen kerta, joka tilanteessa. Näistä ensimmäisenä artikulaation tärkeys. Avaa suutasi ja lausu sanat loppuun saakka – kuulostaa pätevältä ja tuntuu selkiyttävän sisältöäkin. Omaa artikulaatiotasi sekiytät sillä, että lausut kaikki vokaalit huolellisesti! Puhekielessä aeiouyäö tulee toisinaan nielaistua, mutta niiden huolellinen ääntäminen tuo ryhdin kaikkiin sanoihin ja tekee puheesta helpommin seurattavaa. Toisekseen, keskity puhuessasi aina siihen, mitä olet sanomassa sen sijaan että eksyisit miettimään, miten asian sanoisit. Kun keskityt sisältöön, muoto löytää kyllä uomansa!

 

Aurinkoista pääsiäisen aikaa ja haastattelemisiin!
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Ps. Jos haluat olla valmistautunut tanssiurheilija, Suomen Tanssiurheiluliiton päivitetyistä tulostiedotusohjeista voit löytää ne kysymykset, jotka STUL:n urheilijahaastatteluissa kisapaikoilla esitetään!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Blogi: Someurheilijan profiili

JULKAISTU: 20.2.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Some. Siellä kuullaan uusista tapahtumista ja ilmiöistä, siellä liitytään oman viitekehyksen ryhmiin ja osoitetaan kannatusta,
sieltä tarkistetaan aikatauluja ja muotoillaan sitä miltä oma arki näyttää ulospäin, mutta samalla myös itselle. Sosiaalinen media
on infoa, yhteydenpitoa ja itsensä paikantamista suhteessa kaikenlaisiin tekijöihin ja aatoksiin. Kaikkien hengaillessa
somessa, julkaisukynnys voi olla matalallakin ja välitämme julkisuuteen videon, kuvien ja tekstien muodossa sitä, mikä meistä
on hauskaa, tärkeää, väärin, oivaltavaa ja muistamisen arvoista. Vaikka emme aina ajattele sitä tietoisesti, emme kuitenkaan
kerro ainoastaan vastaantulleista asioista, vaan teemme joka hetki valintoja siitä, mitä koemme tärkeäksi ilmaista.

Antamalla huomiota tietyille asioille, kuten nyt vaikka presidenttiparin perheenlisäykselle, talviolympialaisten tapahtumille tai omille
onnistumisille, asetamme itsemme johonkin suhteeseen näihin asioihin nähden, niihin muihin, jotka tekevät samoin sekä heihin,
jotka eivät moisiin liikahda julkisissa profiileissaan. Yhtä kaikki nämä valintamme muotoilevat meistä jonkinlaista kuvaa kanssaihmisille;
mikä on minulle tai sinulle julkaisemisen arvoista?

Paitsi että rakennamme omaa julkista kuvaamme yksilönä ja tanssiurheilijana, olemme samalla palasia meihin liittyvien ryhmien imagon
muodostumisessa. Kertoessasi itsestäsi ja viestittäessäsi itsellesi merkityksellisistä asioista, muut muodostavat käsityksen, kenen kanssa
ollaan tekemisissä. Yhteisö puolestaan viestii jäsentensä kautta, joten kokonaiskuva esimerkiksi tanssiurheilijoista tai urheiluseurasta
muodostuu sen kaikkien yksilöiden panoksesta. Tanssiurheilijoiden valinnat ja arvoviestit ovat mukana muotoilemassa kuvaa
tanssiurheilijoista ryhmänä. Tähän osallistuvat toki seurat ja lajiliittokin, mutta kuitenkin se, mikä eniten näkyy ja kuuluu arkipäivässä, on
jokainen tanssiurheilija sekä heidän päivittäiset valintansa. Ryhmän toiminta ja sitoutuneisuus esimerkiksi urheilun arvojen
kannattamiseen muotoilee lajin arvostusta laajemmin yhteiskunnassa. Samalla piirtyy kuva tanssista urheilulajien kentällä sekä
tanssijoiden keskinäisen tuen kautta se yhteishenki, joka tanssiurheilussa vallitsee.

”Imagon rakennusta tiedostamatta tai tiedostamalla – tällä on joka tapauksessa
vaikutusta siihen, millaisen kuvan toisista saa.”

Mielikuvia muodostuu myös ryhmien sisällä. Helposti teemme automaattisia yleistyksiä siitä, että esimerkiksi kilpailuihin osallistuvat
kannattavat automaattisesti yhtäläisiä arvoja. Kilpailuihin osallistumisen edellytyksenä on tietyt harjoittelu- ja kilpailukokemuksen kautta
rakentuvat taitovaatimukset, minkä kautta kootaan myös oman aseman mukaista tietämystä ja arvopohjaa. Kuitenkaan emme voi tietää,
mitkä ovat kilpailijan todelliset tavoitteet, mikä motivoi toisia osallistumaan kilpailuun ja kuinka merkityksellisenä sovitut säännöt tai
kilpakumppanit näyttäytyvät muille kisa-asussaan kimaltaville.

Niinpä merkitykselliseksi muodostuu myös kaikki näiden kilpailujen ulkopuolella tapahtuva toiminta, jonka avulla muodostamme
käsityksiä toisista. Samoja arvojakin kannattavat tekevät yhä yksilöllisiä valintoja sen suhteen, millaisiin asioihin halutaan osallistua tai
ottaa kantaa ja millaisina yksilöinä haluamme näyttäytyä. Valintamme viestivät siis jakamiemme arvojen merkityksestä meille. Näistä
lähtökohdista ajatellen, omista arvoista on ihan syytä viestiä eteenpäin. Kanssaurheilijat, media ja muu maailma muodostavat näistä
tiedon palasista käsitystä tanssiurheilijoista sekä lajeistamme, millä voi olla ratkaisevaa merkitystä esimerkiksi avustusten,
urheilusponsoreiden tai muiden yhteistyömahdollisuuksien suhteen. Kuitenkin on muistettava, että sosiaalinen media ei ole se, missä
arvot toteutuvat, vaan se on väylä kertoa niiden kannattamisesta muille. Samalla some on ihan loistava väylä tietoisesti tehdä työtä
ulkoisen kuvan muodostamisen eteen ja tehdä selväksi, millaisia urheilijoita me olemme.

Suomen Tanssiurheiluliiton toiminnan perusteena ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet. Unelmaduunari, Satu
Rämön sanoin, tavoite ilman toteutusta on vain suunnitelma. Niinpä suunnitelmien lisäksi teemme liitossa aktiivisia toimia ja
kannustustoimintaa seurojen ja tanssiurheilijoiden sitouttamiseksi päämäärien tavoittelemiseen.
Viime viikolla saatiin päätökseen Suomen Tanssiurheiluliiton järjestämä Puhtaasti Paras -kampanja, joka
toteutettiin Suomen urheilun eettisen keskuksen tukemana. Kampanjassa kannustettiin tanssiurheilijoita laajentamaan
antidopingtietouttaan suorittamalla lyhyt verkkokoulutus, jollaista toteutetaan myös muissa Pohjoismaissa. Koska vastuu puhtaasta
urheilusta on jokaisella urheilijalla itsellään, on jokaisen tärkeää tietää omat oikeutensa, velvollisuutensa sekä reilun urheilun arvot.

Riemuksemme saimme kampanjaan myös kolmannen yhteistyötahon, joka seisoo vankasti päihteettömän liikkumisen ilon ja reilun
toiminnan takana. Kaiken ikäisille riemua tarjoileva SuperPark tuli mukaan kannustamaan tanssiurheilijoita  osoittamaan kannattavansa reilun urheilun arvoja ja dopingvapaata toimintaa. Eilen suoritetussa arvonnassa Pia Cavén (Tanssiseura Bolero / Flying Steps Turku) voitti huikean SuperPark-päivän itselleen ja kolmelle kaverille. Samalla hän oli yksi heistä, joiden ansiosta tanssiurheiluseura Flying Steps voitti seurakilpailun! Laajalla osallistumisellaan Tanssiurheiluseura Boleron Rock’n’Swing-osasto Flying Steps ansaitsi SUEK:n antidopingluennon sekä oheistreeniworkshopin koko seuralleen.

Arvot ovat myös siitä jänniä ilmiöitä, että ne tarttuvat ympäristöön.
Tämä tekee niistä viestimisen entistä arvokkaammaksi.

Mukavaa hiihtolomaa
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

 


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Blogi: Lattarikilpailun jälkimainingeissa

JULKAISTU: 9.2.2018, KATEGORIAT: Blogi

Taas on löytynyt voittajia latinalaistanssien suomenmestaruuskilpailuissa. Tähän alkuun vielä lämpimät onnittelut kaikille osallistuneille – olette jokainen voittajia. Kuten järjestäneen seuran Markku Luttinen viittasi tervehdyksessään käsiohjelmassa, jo pelkkä heittäytyminen arvosteltavaksi on kiitoksen ja palkinnon arvoista. Erityiset onnentoivotukset kaikille luokkavoittajille ja Suomen mestareille! Tanssiurheilu on rankka laji – jokainen kilpailutilanne on erilainen ja ainutlaatuinen, kisamiljöö, yleisö – ja ennen kaikkea tuomarit – ovat erilaisia kilpailusta toiseen.

SM-kilpailun jälkeen Jussi Väänäsen Facebook-seinällä käytiin keskustelua tuomaroinnista. Keskustelu pysyi asiallisena, vaikka siinä olikin havaittavissa ihmetystä tuomarityöskentelyn laadusta. Kompetenssini ei riitä arvioimaan suorituksia, ja siitä voin olla vain iloinen – kilpailu näytti olevan kovaa  kaikissa luokissa – mutta haluan silti heittää lusikkani tähän soppaan.

Liiton hallintoa kohtaan käytiin kovaa keskustelua ja kritiikkiä 2015 kevätkesällä. Monista virheistä on opittu ja rakenteiden läpinäkyvyyttä on parannettu mm. tuomarivalintatyöryhmän perustamisen myötä. Tuomarivalintatyöryhmän tehtäväksi on annettu etsiä kutsuttavaksi ranking-kilpailuihin tuomareita, joilla on kansainvälistä kokemusta WDSF-kilpailuista, jotka tunnustetaan osaavina ja ammattimaisina toimijoina ja jotka edustavat mahdollisimman laajasti eri koulukuntia vakio- ja latinalaistanssien kentällä. Pidän tätä hyvänä toimintatapana, joskaan työryhmän toiminta-aikanakaan emme ole välttyneet keskusteluilta koskien eturistiriitoja, valmennussuhteita, läheisiä ystävyyssuhteita. Ympyrät ovat loppujen lopuksi kuitenkin pienet eikä näiltä ristiin käymisiltä voitane välttyä. On ollut selvää, ja odotettavissakin, että eri näkemyksiä edustavat kansainväliset tuomarit painottavat suorituksissa erilaisia asioita. Hajontaa tuomarimerkinnöissä on ollut nähtävissä myös viimeisen parin vuoden aikana – kuten aina ennenkin. Mestarit on kuitenkin aina saatu kruunattua, ja uskoisin, että mestareista on usein vallinnut hyvin laaja yksimielisyys koko kentällä.

SM-kilpailujen jälkeen käydyssä Facebook-keskustelussa kuitenkin näyttäytyi epäluottamus tuomareiden työskentelyä kohtaan. Joko on niin, että tuomarit näkivät parien suorituksia aivan eri silmin, tai sitten tuomareita epäiltiin rivien välissä jostain muusta. Facebook-keskustelussa sivuttiin useissa kommenteissa latinalaistanssien perustekniikan häviämistä, arviointikriteerien käyttöä ja näillä perusteilla annettuja sijalukuja. Oliko siis niin, että valitut tuomarit eivät olleet tilanteen tasalla? Lukiessani kommentteja en voinut välttyä ajattelemasta sitä, että kirjoittajat olivat sitä mieltä, etteivät tuomarityöryhmän kutsumat tuomarit siis ehkä olleetkaan sitä parasta a-luokkaa?  Kilpailun suomalaistuomari kommentoi hyvin: jokaisen tuomarin pitää pystyä seisomaan omien arvostelujensa takana. Jos niistä häneltä kysytään, hänen pitää pystyä vastaamaan miksi on toiminut niin kuin on toiminut.

Olen arvostamani ammattilaisen, valmentajana ja tuomarina toimivan Harri Antikaisen kanssa puhunut tästä useasti: arviointikriteerien pitää olla selvillä kaikille – sekä tuomareille (huomaa STUL:n ja WDSF:n käyttämien kriteereiden erot) sekä myös urheilijoille. Tämä on tuttua koulumaailmasta: sekä opettajan että oppilaan tulee tietää arviointiperusteet. Opettajan tulee arvioida kriteereiden mukaisesti, ja oppilaan tulee tietää mitä häneltä odotetaan. Avatut kriteerit ja sitä kautta avoin tuomarityöskentely voisi olla tie kohti avoimuutta: oikeuslaitoksen tuomarinkin tulee pystyä perustelemaan työnsä. Antikaisen kanssa käydyissä keskusteluissa olemme myös todenneet, että tuomarikeskustelut kilpailujen jälkeen olisi erinomainen tapa muokata toimintakulttuuria. Tuomarin on pystyttävä perustelemaan toimintansa urheilijalle ja avattava oma näkemyksensä kriteerien käyttämisestä. Ensisijaisesti tuomari ei ole vastuussa työstään muille kuin urheilijoille – kukaan muu meistä ei ole ollut arvosteltavana.

SM-kilpailussa käytettiin 7 tuomarin paneelia. Kuten Erik Hento ilmaisi Väänäsen sivulla kommenttien määrästä, ”the more the merrier”, sama pitää paikkansa tuomarien määrän suhteen. Ranking-kilpailuissa tuomaripaneelin tulisi olla riittävän laaja – 5 tuomaria on kansainvälisesti tarkastellen todella vähän. GP/SM-kilpailuilla on merkitystä liitolle ja  urheilijoille edustuspaikkojenkin takia – ja siitä syystä ne on järjestettävä nimenomaan urheilija keskiössä. Ymmärrän seurojen taloustilanteen ja kilpailujen järjestämisen ansaintatarkoituksessa, mutta kapea paneeli ei tarjoa urheilijalle välttämättä parasta. Kenties liiton tulee tarkastella tulevaisuudessa kustannusrakennetta näiden kilpailutapahtumien osalta. Käytössä oleva tuomarointitapa on nykyisten kilpailusääntöjen mukainen. RS-lajeissa on siirrytty jo kansallisestikin uuteen tuomarointijärjestelmään – sen tuleminen kansallisesti käytettäväksi VL-lajeissa edellyttää vielä tekstimuutoksia ja valmiuksia tuomaroinnin kehittämiseen.  Tekniset valmiudet järjestelmän käyttöön on melko helposti saavutettavissa, koulutettuja tuomareitakin löytyy ja moni kanssani keskustellut urheilija on kertonut, että AJS:n myötä myös omat parannusta ja kehittymistä vaativat tanssin osa-alueet nousevat hyvin esille ja harjaannutettaviksi.

Pari vuotta sitten kansallisessa tuomarikongressissa käytiin keskustelua siitä, miksi joku haluaa olla tuomari. Kommentteja oli laidasta laitaan. Joku halusi vaikuttaa siihen, miten hyvä tanssi tulkitaan. Toinen halusi noudattaa annettuja ohjeita ja kriteerejä parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmas halusi saada vaikuttaa. Keskustelun klausuulina todettiin kuitenkin, että vain annettujen kriteerien noudattaminen on oikea tapa arvostella toisen tekemää työtä. Mittanauhan ja sekuntikellon puuttuessa subjektiivisuudelta ei voida välttyä, mutta kriteerikeskustelun myötä sitä voidaan ohjata tai rajoittaa. Mielivallan, vaikutusvallan tai myydyn vallan käyttö ei ole asiallista. Tuomariksi kutsuttaessa lienee ottaa hyväksi käytänteeksi eettisistä toimintatavoista muistuttaminen. Kilpailujohtajat – ainakin Suomessa – osaavat muistuttaa tuomareita heille uskotusta tehtävästä.

Tuomarityöskentelyyn liittyy joskus epäilyjä manipuloinnista. Väite on huomionarvoinen, mutta vaarallinen – ilman perusteita näitä väitteitä ei tule esittää. Jatkuvalla eripuralla emme toimi kuten opetamme – kunnioitus, arvostus ja hyvät käytöstavat ovat keskeisiä tanssiurheilun arvomaailmassa.  WDSF:n Task Force, jossa on myös suomalaisedustajana Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:n pääsihteeri Harri Syväsalmi, on jo parin vuoden ajan pyrkinyt  manipulaation ja siihen liittyvien kytkentöjen kitkemiseen tanssiurheilusta kansainvälisellä kentällä. Task Forcen tutkimus perustuu todennettuihin asioihin, ei luulopuheisiin. Näin meidän tulee toimia kotimaassakin. Jos luulot voi muuttaa todeksi, asia tulee tuoda ehdottomasti STUL:n riippumattoman kurinpitovaliokunnan käsiteltäväksi tai tehdä ilmoitus SUEK:n Ilmo-palveluun.

Jatkakaamme siis keskustelua tuomaroinnista, kuten myös kilpailujärjestelmän kehittämisestä VL:n osalta. Kannustakaamme kuitenkin kaikkia lattialla itsensä arvioitavaksi asettavia urheilijoita tasapuolisesti. Jokainen heistä on kovan työn jälkeen kiitoksensa ja kannustuksensa ansainnut. Kukin tekee parhaansa.

Tulossa on Open Forum –tilaisuus, jossa käsittelemme ajankohtaisia asioita. Tule paikalle tai seuraa streamia. Kutsu tulee seuroille ja nettiin lähipäivinä.

 

Kaikella ystävyydellä,

Leena Liusvaara

STUL ry, puheenjohtaja

Blogi: Latino Showsta uusia mahdollisuuksia

JULKAISTU: 19.1.2018, KATEGORIAT: Blogi

Terveisiä uudelta STUL:in liittohallituksen jäseneltä, FDO:ta edustavalta Merja Satulehdolta tanssiurheiluseuroille ja tanssiurheiluun erikoistuneille tanssikouluille ja -studioille!

Ateena toimi isäntänä juuri joulun alla järjestetyissä IDO World Latin Show & Synchro Dance Championships -kilpailuissa, joihin osallistui lähes tuhat tanssijaa pääasiassa eri puolilta Eurooppaa. Suomestakin oli mukana komea joukko edustamassa: 35 tanssijaa ja tukijoukot! Suomalaiset toivat hienosti tuliaisina yhden kullan, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Minun roolini kisatapahtumassa oli istua kilpailijoita vastapäätä eli tuomarina.

Tämä kilpailutapahtuma vahvisti käsitystäni, että tanssiurheiluseuroille ja tanssiurheiluun erikoistuneille tanssikouluille ja -studioille Latino Show ja siihen liittyvät lajit antavat valtavasti uusia mahdollisuuksia tarjota harrastus- ja kilpailutoimintaa innokkaille tanssinharrastajille! Kirjoituksen tavoite on avata lajia uusille tekijöille ja harrastajaryhmille ja päivittää nykyistä tilannetta niin kotimaan kilpailujen kuin kansainvälisten arvokilpailujen osalta. Lisäksi vielä kertoa tulevista FDO:n Latino Show-jaoston suunnittelemista toimenpiteistä lajin kehittämiseksi, edistämiseksi ja kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvien määrän kasvattamiseksi.

Latino Show on hakenut muotoaan pitkään ja viime vuosina varsinkin kansainvälinen linja on ollut enemmän kuin hämmentävä. Muutama vuosi sitten suomalaiset ryhmät saivat kansainvälissä arvokilpailuissa varoituksia väärästä kilpailusarjasta kun osallistuivat kilpatanssitekniikoita hyväksi käyttävillä teoksilla Latino Show -kilpailuihin. Ja niin vain muutamassa vuodessa tilanne muuttuikin niin päin, että nyt Latino Show -kilpailuihin ei kansainvälisesti hyväksytä mitään muuta kuin vain vakioituihin latinalaistansseihin samba, cha-cha, rumba, paso doble ja jive pohjaavat koreografiat.

Suomessa Latino Show on kehittynyt hyvin omin takeiseen tyyliinsä ja toimii edelleen lajin alkuperälle uskollisena sateenvarjolajina hyväksyen kilpailuihin lähes mitä vain tuo nimikkeen alle sopivaa. Suomalaiset ovat keskimäärin osaavia ja luovia, aitoja ideoita omaavia koreografeja, jotka tekevät kokonaisia miniteoksia selkeällä punaisella langalla ja osaavat kertoa tarinaa ihan pelkkään liikekieleenkin pohjaten. Suomessa onneksi pyritään laadukkaaseen tanssiin ja kokonaisvaltaisiin teoksiin, jossa eri osa-alueet tukevat toisiaan sekä osataan ottaa huomioon kullekin ikäsarjalle sopivat teemat niin musiikissa kuin puvustuksessa ja liikekielessä sekä tanssin sopiva tekninen vaativuus tanssijalle/ryhmälle. Varsinkin lasten kilpailusarjoissa Ateenassa näki valitettavan paljon täysin ikäryhmälle sopimatonta tekemistä – ja ehdottomasti sopimattomaan musiikkiin. Mitä sanotte vaikkapa alle 12 v tytöstä, joka esiintyi madonnamaisessa korsetissa ruoskan kanssa Madonnan biiseistä tehtyyn koosteeseen teemalla ”Treat me like I´m a bad girl”?

Ateenan kilpailua vähän kepeästi tulkiten sanoisin, että muualla suositaan korkokenkiä (enimmäkseen käyttäjälleen liian isoja ja joita ei osata käyttää), huonoa huulisynkkausta ja runsasta (ja enimmäkseen täysin turhaa) rekvisiitan käyttöä. Keskimäärin tanssijoiden taso ei ole kovin kummoinen, latinalaistanssien perustekniikkaosaaminen on vajavainen ja mikäli käytettiin muuta tanssitekniikkaa mausteena, sen osaaminen oli vielä heikompaa. Tämä oli melkoinen yleistys, mutta toiminee jos haluan vähän herätellä teitä lukijoita! Toki kilpailuissa oli hyviäkin tanssijoita ja teoksia. Suomalaisten osalta voin onneksi sanoa, että komeasti ja tyylikkäästi edustivat.

Latino show´n rinnalle on tullut myös uusi kilpailusarja Caribbean Show Dance, missä tanssilajina voi olla vaikkapa salsa, bachata tai merengue. Tämä kilpailusarja on tänä keväänä ensimmäistä kertaa myös mukana Latino Show SM-kilpailuissa – tosin vain aikuisten 15+ ikäryhmässä. Tämä kilpailusarja toimii erinomaisesti vaikkapa Bailatinon harrastajaryhmille! Disco & Latino Show SM&IKM2018 -kilpailut järjestetään tänä vuonna Seinäjoella 14.-15.4. paikallisena järjestäjätahona tanssikoulu Wimma yhteistyössä FDO:n kanssa.

Latino Show´n ja Caribbean Show´n lisäksi haluan nostaa esille lajia, jota Suomessa ei ole vielä kilpailtu, mutta jonka itse toivon näkemäni kilpailuvalikossamme ja toivottavasti pian! Laji on SYNCHRO DANCE. Tässä lajissa kilpaillaan pienryhmissä ja muodostelmissa. Tanssilaji saa olla mitä vain ja ryhmällä on oma musiikki. Tavoite on tanssia koko ryhmä mahdollisimman synkronissa, ilman paikkojen vaihtamista samassa muodostelmassa. Säännöt sallii ainoastaan ihan koreografian loppuun lyhyen pätkän, jossa voi vähän vaihtaa paikkoja eli tehdä esim. ”loppuläjän”. Ateenan MM-kilpailuissa pääosa osanottajista tanssi jotakuta latinalaistansseista tai niiden yhdistelmää. Jonkin verran kilpailuissa nähtiin lisäksi disco dance, show- ja hip-hophenkisiä kilpailunumeroita. Paljon mahdollisuuksia avaava kilpailusarja monelle eri lajille, mutta erityisesti mielestäni kilpatanssin harrastajille sopiva! Ilman paria olevat tytöt tai naiset vain ryhmäksi ja eikun menoks!

FDO:n Latino Show -jaosto tulee järjestämään tanssinammattilaisille ja valmentajille sekä seuraohjaajille tarkoitetun koreografiatyöpajan, jossa annetaan selkeitä käytännön ohjeita ja neuvoja näyttämökoreografian tekemiseen. Muutamien yksinkertaisten asioiden huomioiminen vie hommaa jo pitkälle ja koreografian tekemistä ei kannata turhaa aristella. Latino Show jaosto pyrkii myös löytämään jonkun sopivan ajankohdan avoimelle tapaamiselle mielipiteiden vaihtamiseksi vielä tälle keväälle! Infoa seuraa heti kun päätöksiä ajankohdista saadaan sovittua.

Lisäksi Latino show-jaosto ylläpitää lajin parissa toimiville ammattilaisille tarkoitettua Latino Show -ryhmää facebookissa. Kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita liittymään ryhmään vaikka ei (vielä) toimisikaan lajin parissa.

Kiitos kiinnostuksesta jos tänne asti jaksoit lukea! Mikäli kirjoitus herätti kysymyksiä tai tuntemuksia niin vastaan sellaisiin kyllä ihan mielelläni jos minulle niitä osoittaa.

Tarkempia tietoja FDO:n kilpailuista ja kilpailusäännöistä löytyy www.fdo.fi  sekä kansainvälisen kattojärjestömme sivulta www.ido-dance.com

Merja Satulehto
FDO:n Latino Show -jaoston puheenjohtaja
latinoshowjaosto.fdo (ät) gmail.com