Kategoria: Blogi

Kun kilpatanssi muuttui tanssiurheiluksi

JULKAISTU: 1.10.2018, KATEGORIAT: Blogi

1920 -luvulla useat Euroopan maat tekivät pioneerityötä kehittääkseen tanssia organisoiduksi urheiluksi. Vuonna 1935 perustettiin yhdeksän Euroopan maan muodostamana FIDA (Federation Internationale de Danse pour Amateurs), joka järjesti ensimmäiset vakiotanssien maailmanmestaruuskilpailut vuotta myöhemmin. Vuonna 1947 kilpailutoiminta laajeni myös latinalaistansseihin ja ensimmäiset latinalaistanssien MM-kilpailut järjestettiin Ranskassa. FIDA oli olemassa 20 vuoden ajan, jonka perään vuonna 1957 kahdeksan Euroopan maata käynnisti International Council of Amateur Dancers:n (ICAD). ICAD hallinnoi amatöörien kansainvälistä kilpailutoimintaa seuraavan 25 vuoden ajan kasvaen tasaisesti uusien kansallisten jäsenten liityttyä toimintaan mukaan. Vuonna 1990 ICAD muutti nimensä International DanceSport Federation:ksi (lyhenne IDSF) tavoitteenaan ja tehtävänään tulla osaksi maailman urheiluliikettä ja korostaakseen tanssia urheiluna. Uusi nimi, uusi strategia ja päättäväinen vaikuttamis- ja edunvalvontatyö herättivät laajaa hyväksyntää urheilupiireissä. Kilpatanssi (competitive dancing) muuttui tanssiurheiluksi (dance sport) ja kilpatanssi -termi poistettiin lajikielestä vanhentuneena. Tästä lähtien käytettiin ja puhuttiin vain tanssiurheilusta ja sen eri lajeista.

Kun tanssiurheilu tuli osaksi kansainvälistä urheiluliikettä

Tämän jälkeen asiat etenivät nopeasti. Vuonna 1992 IDSF oli jo hyväksytty GAISF:n (General Association of International Sports Federations) jäseneksi. Vuonna 1995 IDSF ja tanssiurheilu hyväksyttiin Kansainvälisen Olympiakomitean ehdollaolevaksi jäseneksi ja International World Games Association:n jäseneksi. Kansainvälinen Olympiakomitea tunnusti tanssiurheilun ja IDSF:n täysjäsenekseen vuonna 1997 ja IDSF liittyi ARISF:n (Association of IOC Recognized International Sports Federations) jäseneksi. Samana vuonna tanssiurheilu teki ensiesiintymisensä The World Games:n ohjelmassa. Vuonna 2001 IDSF perusti antidopingkomission ja allekirjoitti maailman antidopingkoodiston. The 2002 Olympic Programme Commission Report vahvisti tanssiurheilun kelvolliseksi hakea mukaan Olympialaisten lajiohjelmaan. Tanssiurheilun nopea kasvu ja suosio edesauttoivat tanssiurheilun mukaanpääsyyä the Asian Games ja the Asian Indoor Games -lajiohjelmaan. Vuodesta 2011 alkaen seniori-ikäsarjan urheilijat pääsivät osallistumaan the International Masters Games -kilpailuihin IDSF:n liittyttyä IMGA:n (The International Masters Games Association) jäseneksi.

Kun tanssiurheilusta tuli yhdistävä voima

World Rock’n’Roll Confederation (WRRC) oli liittynyt vuonna 1995 IDSF:n kumppanijäseneksi ja teki yhteisesiintymisensä vakio- ja latinalaistanssien rinnalla Saksan World Games -tapahtumassa 2005. International Dance Organisation (IDO) päätti liittyä IDSF:n kumppanijäseneksi 2004 ja The United Country and Western DanceSport (UCWDC) liittyi vuonna 2008. Samana vuonna IDSF ja International Paralympic Committee (IPC) ryhtyivät yhteistyöhön kehittämään pyörätuolitanssia osaksi tanssiurheilun lajiperhettä. IDSF osoitti tukensa ammattitanssijoiden yhteisölle heidän aikeissaan perustaa oman toimielimen, International Professional DanceSport Council:n (IPDSC). Tämä organisoitui uudelleen IDSF Professional Division:ksi vuonna 2010. Yhteistyölajeista, muista tanssilajeista sekä kansallisista jäsenistä koottu työryhmä alkoi kehittämään IDSF:n toimintaa kohti maailman tanssiurheiluliittoa, World Dance Sport Federation:a, ajatuksella ”Tanssiurheilu yhdistävänä voimana”. Vuonna 2011 IDSF organisoitui World Dance Sport Federation WDSF:ksi.

Tanssiurheilu tänään

61-vuotiaan World Dance Sport Federation:n tanssiurheiluperhe on kasvanut ja kasvaa edelleen vireästi. Ensimmäiset WDSF Open Hip hop, Disco Dance, Modern/Contemporary, Jazz ja Showdance -kilpailut ovat tänä syksynä kalenterissa. Tanssiurheilu (lajina breaking) on myös mukana lokakuun alussa Nuorten Olympialaisissa. Samanaikaisesti WDSF:n perinteisempien lajien osalta vakio- ja latinalaistanssien Grand Slam -kiertue finaaleineen kerää suurta kansainvälistä huomiota vuodesta toiseen ja rock’n’swing -tanssien maailmancup -kiertueen päättävä World Cup Final nostaa merkitystään. WDSF Professional Division järjestää laadukkaita ja näkyviä ammattilaisten vakiotanssi-, latinalaistanssi- ja showdance -kilpailuita ja -toimintaa ympäri vuoden.

WDSF:n kansallinen jäsen Suomessa, Suomen Tanssiurheiluliitto ry, on seurannut kansainvälistä tanssiurheilun kehitystä ja toteuttanut sitä omalta osaltaan. Suomessa tanssiurheiluperheeseen kuuluvat vakio- ja latinalaistanssit, rock’n’swing -tanssit, paratanssi, sport aerobics, breaking, salsa, rivitanssi, IDO:n disco, street, performing arts ja latino show sekä liiton oma kuntotanssituote Bailatino®.

Koonnut,
Auli Korhonen

Lähteet:
worlddancesport.org
dancesport.fi
Laakso Eero 2014. Tanssiurheilun käsikirja. 5. painos.

Päivityksiä uuden kauden aloitukseen

JULKAISTU: 20.8.2018, KATEGORIAT: Blogi

Muu Eurooppa vielä lomailee, mutta Suomessa elokuu on jo arkeenpaluun aikaa. Koulujen alkamisen ohessa aloittavat myös tanssikoulut ja -seurat. Uusia harrastuksia, uusia ryhmiä ja pareja, uusi kisakausi ja uudet tavoitteet. Mutta samalla vanhoja tuttuja treenikavereita, tuttuja työyhteisöjä ja rutiineja. Ihana, tervetullut syyskausi, jota tanssinnälkäisenä kesäkauden jäljiltä jo odottaakin!

Kauden alkuun ja uuteen vuoteen liittyvät uudet jutut tulee yleensä käyneeksi läpi automaattisesti. Aika-ajoin kannattaa kuitenkin tehdä kunnon silmäys myös niihin ns. vanhoihin juttuihin! Töiden tai harjoitusten sekä niihin liittyvien aikataulujen alkaessa, omaan kuplaan ja tutummille urille on nimittäin helppo sujahtaa huomaamattaankin. Kannattaa lisäksi huomioidan, että uusien tehtävien tai suunnitelmien mukaantulo saattaa vaikuttaa niihinkin juttuihin, joiden ajattelit jo olevan hanskassa. Mitä taas yhteisöihin tulee, varmuuden välttämiseksi kannattaa puhua ääneen, sillä ymmärrys ei aina ole jaettu, vaikka se siltä vaikuttaisi. Tarkista siis ainakin seuraavat seikat vanhojen juttujen puolelta ja huomioi samalla ne, mitkä vaativat uusiutumista:

Työyhteisöissä ja ryhmissä on hyvä tehdä ajantasaistarkastus ja varmistaa, että kaikki ovat toteuttamassa samaa suunnitelmaa. Itsestäänselviksi muodostuneet tehtävät ovat nimittäin todennäköisimmin juuri niitä, mitkä vaarantavat kokonaisuuden hallintaa. Vastuualueiden läpikäynti mahdollistaa myös uusien jäsenten pääsyn porukkaan, sitouttaa yhteisöön ja helpottaa jokaisen oman tontin hahmottamista. Yksittäisille urheilijoille tämä tarkoittaa omien aikataulujen, rutiinien ja käytännön toimien läpikäyntiä sekä sen tarkistamista, mitä toimia nämä vaativat. Läpikäyntiin pätevät samat seikat!

Käykää ryhmässä läpi työnjaot ja tehtävät: Ota asiaksi käydä läpi kaikki työn osa-alueet tai jokaisen tehtävät. Nekin, jotka tuntuvat selkeimmiltä, tai oikeastaan erityisesti ne. Sama tehtävänanto saattaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille ja uusien työkuvioiden tai -tehtävien myötä vastuualueiden rajat liikkuvat.

Kuinka:

  • Päättäkää yhdessä tehdä työnjakoon liittyvät asiat selviksi ja valitkaa joku johtamaan tätä osiota tapaamisesta.
  • Yksi henkilö käy läpi jokaisen tehtävät ja kukin tarvittaessa täydentää listaa kohdallaan TAI kukin kertoo vuorotellen oman tonttinsa. Muista kuunnella muiden puheenvuorot.
  • Kuvatkaa kokoontuminen tai valitkaa joku kirjaamaan seikat ylös.
  • Varatkaa riittävästi aikaa kokouksesta tai palaverista, jotta viimeistenkään kohdalla listaa ei tarvitse oikaista.
  • Muistakaa myös yhteinen lopetus tai koonti.

Mitä tarkemmin töiden tai roolien sisällöt käydään läpi, sitä selkeämpi kuva muille muodostuu jokaisen paikasta yhteisössä. Näin on mahdollista jättää taakse toisten panoksen tai työn tärkeyden epäilyt ja vahvistaa yhteishenkeä. Samalla vältytään päällekkäiseltä työskentelyltä ja työtunteja jää muuhun. Jättäkää läpikäyntiin liikkumavaraa ongelmakohtien ratkaisemiselle ja työtehtävien uudelleen jakamiselle. Tällä tavoin työtehtäviä ei myöskään jää leijumaan kuuluisan jonkun harteille!

Uuden kauden alku on hyvä sauma ottaa kiinni päivitysrutiinista ja tehdä se fiksulla tavalla. Kaikkia kanavia ei tarvitse ottaa mukaan vain siksi, että ne ovat olemassa, vaan kannattaa keskittyä oman toiminnan kannalta tärkeimpiin ja tehdä se hyvin. Hyvät verkkosivut ja muutama aktiivinen sosiaalisen median kanava, joista osan voi säätää toistamaan toisaalla aktiivisesti päivitettyjä julkaisuja, tavoittavat jo lähes kaikenlaiset tanssijat ja yhteistyötahot! Toisin sanoen ottaessasi varman otteen tekemisestäsi somessa, varmistat, että tavoitat yleisösi ja että yleisösi tavoittaa sinut.

Nettisivujen päivitys: Tarkista, että seuran/koulun sivut ovat ajantasalla – aikataulut ovat tälle kaudelle, yhteystiedot löytyvät mutkitta, kuvat skaalautuvat ja että sivut ovat teidän näköisenne. Vuonna 2018 nettisivuilta odotetaan löytyväksi kaikki tarvittava tieto ja mitä paremmin vastaat tähän, sitä pätevämmän vaikutelman annat sivuilla vierailevalle. Varmista, että sivujen päivittäminen kauden aikana kuuluu jonkun vastuualueeseen! Tähänkin hommaan löytyy osaajia, jos omat taidot eivät riitä: kysy oppilaitoksista, Facebookin yrittäjä-ryhmistä, tutuilta tai heidän lapsiltaan tai käänny suosiolla päätoimisten ammattilaisten puoleen. Kertapäivityksellä, yleisilmeen tarkentamisella ja perustietojen lisäämisellä, saa jo ihmeitä aikaan!

Some-viestintä: Tee suunnitelma, varmista vastuualueet toteutukselle, toimi suunnitelman mukaan. Muuta suunnitelmaa tarvittaessa. Some-viestintään pätee siis sama työprosessi kuin muihinkin tavoitteellisiin toimiin. Ja hei – tavoitteellisiin! Kirkasta itsellesi, mikä on viestintäsi tavoite sosiaalisessa mediassa: uusien jäsenten tai asiakkaiden löytäminen, vanhojen informointi, omasta työstä kertominen, yhteistyösopimusten saavuttaminen, vallitsevien mielikuvien muokkaaminen, elintapamuutokseen kannustaminen, yleisön viihdyttäminen, oman profiilin nostaminen… vai kaikkia näitä? Tee suunnitelma kullekin tavoitteelle ja jokaiselle alustalle erikseen. Tee varalle pieni, yleispätevä kuvapankki infon jaon ja hiljaisempien kausien varalle. Pitäydy yhtenäisessä visuaalisessa ilmeessä. Aktiivisen kuvan antaminen vaatii päivittämään kerran päivässä. Tämä syksy on myös hyvä hetki ottaa haltuun mediatyökalut päivitysten ajastamiseen!

Saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa kiireisessä ympäristössä tai päivätyön ohella tehtävässä yhteisötyössä työläältä, mutta on kuulkaa kaiken sen työn arvoista! Yksityiskohtia voi viilailla vauhdissakin ja kaikista suunnitelmista sekä työnjaoista voi ja saa tehdä aivan omannäköisiä ja juuri teille sopivia.

Mukavaa aloittamista
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Seuratoimivaliokunnan blogikirjoitus: Kohti tulevaisuutta

JULKAISTU: 17.8.2018, KATEGORIAT: Blogi

Päiväkodin kuperkeikkamatoilta tanssiparketeille –

tanssiharrastuksen harrastetasot kaiken ikäisille.

Seuroissa kannetaan huolta jäsenmäärien hiipumisesta ja vaikeudesta löytää toimivia keinoja jäsenhankintaan.

Tiedossa on, että tärkeimpien kohderyhmien joukossa ovat päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset.

Kun seurassa päästään yhteistoimintaan näiden ryhmien kanssa ja onnistutaan parhaalla mahdollisella tavalla seura- ja valmennustoiminnassa, on mahdollista, että tanssista tulee koko perheen yhteinen harrastus. Vanhemmat voivat itsekin innostua tanssiharrastuksesta ja parhaimmillaan seuraan saadaan sitoutuneita henkilöitä seura-, harrastus- ja talkootoimintaan vuosiksi eteenpäin.

Miksi kuitenkin niin useasti epäonnistutaan?

Lapsiryhmien tavoittaminen ei useinkaan ole ongelma, sillä monet tanssiseurat tekevät yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa mm. ohjaamalla iltapäiväkerhoja.

Haasteena onkin hallita varsinainen ”rekrytointiprosessi” – miten iltapäiväkerholaiset saadaan sitoutettua seuraan harrastajiksi ja jopa kilpatanssijoiksi. Vaikeusastetta lisää, että tästä ryhmästä ovat kiinnostuneet myös muiden lajiliittojen seurat.  Paras mahdollisuus on sillä, kenellä on hyvä, parhaiten johdettu, markkinoitu ja paketoitu tuote.

On siis erittäin tärkeää, että lasten harrastaminen seurassa suunnitellaan hyvin. Toimintakonsepti rakennetaan mahdollisimman helpoksi sekä lapsille että lasten vanhemmille. Suunnitelman ja prosessin valmistelu ja toteutus vaatii seuralta resursseja, mutta tähän tehtävään kannattaa satsata.

Seurassa kannattaa myös tehdä rakentavaa ja innovatiivista yhteistyötä alueen muiden lajien sekä seurojen kanssa toinen toisiltaan oppien ja hyviä käytäntöjä jakaen.

  • Työkaluja ja esimerkkejä onnistuneista työtavoista lasten ja nuorten saamisesta mukaan toimintaan kuullaan Tähtiseuraviikonloppuna 6.-7.10.2018 Marina Congress Centerissä. Tähtiseurat ovat saaneet tästä jo viestiä ja lisätietoja voi kysellä seurakehittäjä Katriina Lahdelta. sekä linkissä.

Toisena haasteena on tiedon ja taidon puute lasten tanssiharrastuksen ohjaamisessa. Lasten ohjaaminen ja harrastukseen sitouttaminen on laaja kokonaisuus, jossa varsinaisten kilpatanssivuorojen opettamisella on pieni, mutta tärkeä osuus.  Usein opetus ja ohjaus jäävät kuitenkin tälle tasolle. Syynä voi olla, että monessa seurassa lasten ja nuorten opetuksesta vastaavat nuoret, omassa tanssiharrastuksessaan edistyneet kilpatanssijat, joilla ei ole valmentajakoulutusta tai lasten ohjaamiseen liittyvää pedagogista osaamista.

Lasten ja nuorten valmennukseen olisi kuitenkin ohjattava seuran vahvin ja osaavin valmentajajoukko.

On siis erityisen tärkeää varmistaa ennen ko. ryhmän rekrytointipyrkimyksiä, että seuralla on jo olemassa tälle ryhmälle riittävä ohjaamis- ja valmennusosaaminen.

  • Suomen Tanssiurheiluliitto järjestää syyskaudella lasten tanssiharrastuksen ohjaamisesta laajan koulutuksen: 

Koulutuksen ajankohta 24.-25.11.2018

Lauantaina klo 10.00-19.00
Sunnuntaina klo 9.00-16.00

Koulutusviikonlopun lisäksi kurssilaisille tulee kotitehtävä, joten
kokonaistuntimääräksi tulee 20h.

Kouluttajana:

Kokenut Lastentanssi ohjaajien kouluttaja Niina Antikainen

Kurssin hinta 150€/henk.
Jos seurasta tulee useampi on seuraavien kurssimaksu 100€/henkilö

Koulutus paikka: Balanssi Studiot
Tallberginkatu 1 D 4 krs.
00180 Helsinki

Lasten ja nuorten valmennuksesta vastaavien on tunnettava myös tanssiurheilun harrastetasot ja tasoihin liittyvät vaatimukset ja toimintamallit. Tanssiparin itsensä samoin kuin valmentajien sekä koko tanssiparin tiimin tulee ymmärtää sitoutumisen aste suhteessa tavoitteisiin ja näiden tuomiin vaikutuksiin.

  • Tanssiurheilun harrastetasoista on kaikkia ikä- ja tasoryhmiä koskeva koulutus 30.8.2018 klo 18.00 Olympiakomitean tiloissa, Valimotie 10. Koulutus lähetetään myös webinaarina.

Samassa yhteydessä pidetään seuroille koulutus Somen käytöstä:

Some-koulutuksessa annetaan vinkkejä seuran some-näkyvyyteen: missä ja miten kannattaa olla esillä. Koulutuksessa saa neuvoja seuran somesuunnitelman rakentamiseen seuran tärkeimpien tapahtumien ympärille. Mistä halutaan kertoa ulospäin ja millä kanavilla niistä olisi paras kertoa? Mitä hyötyä on näkyvyydestä ja mihin voimavarat kannattaa suunnata?

 Ilmoittautuminen : toimisto@tanssiurheilu.fi

Nähdään koulutuksissa!

Tanssiterveisin Harri Antikainen ja Katriina Lahti

STUL:n suunnittelupäivät Oulussa 3.-5.8.2018

JULKAISTU: 6.8.2018, KATEGORIAT: Blogi

Liittohallitus, valiokuntien ja työryhmien vetäjiä, toimiston henkilökuntaa ja seurakehittäjä osallistuivat perinteiseen kauden avajaisviikonloppuun Oulussa. Suunnitteluviikonlopun tarkoituksena on eri toimialueiden tarkastelu strategiamielessä: kehittämiskohteita on useita ja seuraavan vuoden talousarvion suunnittelun pohjaksi keihäänkärjet on löydettävä.

Huippu-urheiluvaliokunnan puheenjohtaja Pasi Lind esitteli huippu-urheiluohjelmaa, joka on ollut esillä myös Olympiakomitean tapaamisessa. Keskeisintä on huippu-urheilun määritteleminen – keitä ovat tanssiurheilun huippu-urheilijat? Liiton tulee seurata huippu-urheiluohjelman toteutumista, ja tuettavien urheilijoiden nimet ja lukumäärä voi myös vaihdella. Seuraava vaihe ohjelman eteenpäin viemisessä on urheilijoiden identifiointi, tuen määrän ja laadun suunnittelu, valinta-ajankohta, kriteerien läpinäkyvyyden takaaminen sekä maajoukkuetoiminnan linkittäminen tiiviisti huippu-urheiluohjelmaan. Keskusteluun nousi myös maajoukkueen statuksen nostaminen, kuten edustuspaikkavalinnat ja maajoukkueurheilijoiden valmentajien yhteiset tapaamiset. Valmentajafoorumi onkin tulossa tammikuussa 2019.

Huippu-urheiluohjelma sisältää tavoitteita. Vuoden 2018 osalta ohjelmaan kirjatut näkymät ovat toteutuneet, mutta tulevaisuuden tavoitteiden kannalta (finaali- ja semifinaalipaikkojen määrä kv.kilpailuissa) edellyttää myös toisenlaista resursointia tuen varmistamiseksi. Koska toisaalle rahan varaaminen vaatii toisaalta ottamista – myös kansainvälisen WR-listan sijoitus oli esillä edustusmatkatuen edellytyksenä. Kuten jo kevätkokouksessa oli esillä, huippu-urheiluvaliokunta jatkaa ohjelman työstämistä ja ottaa mielellään vastaan palautetta ja ajatuksia.

Yhteystiedot: puheenjohtaja pasi.lind@opera.fi            VL: santtu.otsamo@dancecare.fi

RS: pirjo.koivula@boogietour.com

Koulutus on ollut pitkään kehittämistyön kohteena. Koulutuspolku oli esillä hieman uusittuna. Koulutuspolun alusta ”Nuori Suomi” -osio on jätetty kokonaan pois ja se on korvattu muulla lajiosan sisällöllä. Koulutuspolku alkaa näin ollen kolmella yhteisellä VOK-koulutusosiolla. VOK-koulutuksia järjestävät liikunnan aluejärjestöt eri puolilla ympäri maata. Koulutuskalenteriin linkitetään kaikkien koulutusosioiden sisällöt kaikkien lajien osalta. Tämä on merkittävä parannus sekä koulutukseen hakeutuvien, että esimerkiksi kouluttajien takia.

Tuomaritenttien sisällöt kuvailtiin selkeästi VL-lajien osalta. Tenttien sisällöt (alue-, valtakunnallinen- ja SM/IKM/GP-tason lisenssit) perustuvat WDSF:n tekniikkakirjojen eri koreografiatasojen kuviotuntemukseen sekä teoriakokeeseen. Koulutusvaliokunta lähestyy hallituksen keskustelun jälkeen muutamia tentaattoreiksi soveltuvaksi katsottuja valmentajia/tuomareita ja osa voidaan valita myös hakemusten perusteella. Tentaattoreiden kriteerit määriteltiin koulutusvaliokunnan esityksen yhteydessä.

Jotta koulutustapahtumat saadaan noudattamaan liiton määrittelemiä sisältöjä ja opetussuunnitelmaa, kouluttajien ja tentaattoreiden osallistuminen yhteiseen koulutustapahtumaan katsottiin välttämättömäksi. Liittohallitus korosti useissa puheenvuoroissaan, että koulutus on liiton tilaamaa ja määrittelemää koulutusta, jonka sisältöjä kouluttaja ja tentaattori toteuttavat.

Vakio- ja latinalaistanssien kilpailujärjestelmän uudistaminen on meneillään ja vuoden 2019 alusta valmius muuttaa jo seura-, alue- ja valtakunnallisten kilpailujen rakennetta. Seurakilpailujen laajentaminen E-D -luokkiin ja tuomaripaneelien rakentuminen seura- ja aluetuomareista tulee esiteltäväksi syksyn VL sääntökokouksessa LH:n aloitteena. Keskeistä kilpailujärjestelmän muutoksessa on kilpailumäärien vähentäminen (= enemmän osallistujia/kilpailu -> kannattavammat kilpailut), kilpailujen peruuttamisten ehkäiseminen ja kilpailuformaatin muokkaaminen yleisöystävällisemmäksi.

FDO ry:n edustamien tanssilajien näkyvyyttä muissakin tapahtumissa pidettiin erinomaisena. STUL ry:n monilajisuus sekä tanssijoiden ymmärrys kaiken tanssin ”erinomaisuudesta” ovat tärkeitä ja siksi sopivia syitä monilajisten tapahtumien järjestämiseksi. Yleisön viihtyvyyden ja mielenkiinnon lisäämiseksi myös mediassa tanssiurheilutapahtumia kohtaan juuri vaihtelevuus ja kokeiluluontoiset kilpailut ovat siis tervetulleita. Seurojen rohkaiseminen kehittelemään väliaikaohjelmaa ja erilliskilpailuja sai aikaan idearyöpyn: jack´n´jill –kisoja, yhden tanssin cup-kisoja, piruettikilpailuja jne.

IT-kehittämistyöryhmän katsauksessa esiteltiin DanceCore -jäsenrekisterin ja kilpailurekisterin tilannetta.  Versio 2 on koeajettu kesäkuussa ja aikataulun mukaisesti DanceCore tulee käyttökuntoon seuroille vuoden 2019 alusta.

Toiminnanjohtajan talouskatsauksen mukaan voitiin vaan todeta, että liiton talous on vakaalla ja erinomaisella tolalla. Resurssia on varattu DanceCoren loppuun työstämiseksi ja huippu-urheiluohjelman toteuttamiseksi. Koska ohjelman suunnittelu on vielä keskeneräistä, sille varatusta rahasta osa siirrettäneen seuraavalle vuodelle ennusteessa näyttäytyvän ylijäämän muodossa.

Seuratoimintavaliokunta on ryhdistänyt toimintaansa erinomaisella tavalla. Puheenjohtaja Pirjo Bovellan ja seurakehittäjä Katriina Lahti esittelivät lukuisia hankkeita ja tukimuotoja, joita valiokunnalla on työn alla syksyn aikana. Kunnossa kaiken ikää -hanke (KKI) on saanut pöhinää aikaiseksi ja muutamia yhteydenottoja on tullut. Olkaa siis seurat reippaasti yhteydessä seuratoimintavaliokunnan edustajiin saadaksenne lisää tietoa SEU:n toiminnasta. Yhteinen ideointi on tarpeellista!

Ota yhteyttä: pirjobovellan@gmail.com                           katriina.lahti54@gmail.com

Seurakehittäjä Katriina Lahti tiedotti myös auditointitilanteesta. Seurojen auditoinnit olivat hiukan perässä aikataulusta, mutta nyt aikataulu on kiritty kiinni ja jo 13 seuraa on auditoitu vuoden 2018 aikana.

RS-valiokunnan puheenjohtaja Niklas Hagel päivitti osallistujille rock ja swing -tanssiperheen kuulumisia. Tuomari- ja toimihenkilökoulutuksen aktivointiin tarvitaan interventiota RS-kilpailujärjestelmän hyväksi: koulutukset tullaan järjestämään, jotta riittävä määrä kilpailutoimihenkilöitä on käytettävissä kotimaan RS-kilpailuissa.

B-Boyliiton toimintaan tutustuttiin lyhyesti BBL:n toimittaman esityksen perusteella.

Liiton menestyssuunnitelman päivittäminen aloitettiin toiminta-alueittain pienryhmissä. Menestyssuunnitelman eli toimintastrategian päivitetty versio käsitellään syyskuun liittohallituksen kokouksessa. Menestyssuunnitelmaa pidetään myös taloussuunnittelun pohjana vuodelle 2019.

Tiedotusasioissa käytiin keskustelua mm. kansainvälisten kilpailujen järjestämisestä Suomessa, WDSF AGM:n päätöksistä (pöytäkirja tulee WDSF:n sivuille) ja viestinnän toteuttamisesta. Erityisesti sosiaalisen median managerointiin kaivattiin ammattimaisuutta. Viestinnän ammattimaiseksi hoitamiseksi tukea haetaan myös toimistolta. Viestinnän osalta toimiston yhteyshenkilö jatkossa on anu.lampenius@dancesport.fi

Lähetekeskustelu syyskauden hallituskokouksiin oli runsasta ja kehittämisen meininki oli hyvä. Monet asiat ovat hyvällä mallilla, mutta kehitettävää riittää. VL kilpailujärjestelmän muutosten läpivieminen sekä monilajisuuden tukeminen koko liiton toiminnan osalta ovat kehittämistoimien keskiössä. Valiokuntien tulee olla aidosti monilajisia ja muut toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistuvat työryhmät järjestellään organisaatiokaaviossa lajiryhmän jaoksen alaiseksi. Tästä esimerkkinä koulutusvaliokunta, jonka sijoittumista VAL:n alaiseksi työryhmäksi valmistellaan. KOU tekee yhteistyötä kuitenkin esimerkiksi paratanssin kanssa. Muut jaokset tulevat yhä enemmän suunnittelemaan oman koulutustarjontansa itse.

Kahden ja puolen päivän suunnittelurupeama oli tiivis ja tunnelmaltaan positiivinen. Yhteisen tekemisen tahto on olemassa ja läsnäolijat viihtyivät keskustelun parissa iltamyöhään. Vaikka mukaan ei mahtunut liikuntaa ja ulkoilua (pieniä Flossaus-hetkiä lukuunottamatta J ) kukaan ei karannut paikalta – päinvastoin totesimme, että tammikuussa uuden liittohallituskauden alkaessa tarvitaan toinen kaksipäiväinen kokousviikonloppu strategisen suunnittelun tueksi.

Kiitos läsnäolijoille aktiivisesta osallistumisesta! Ja kentän väki – käyttäkää kaikki mahdollisuudet toimittaa ajatuksianne ja ideoitanne liittohallituksen jäsenten käyttöön. Meitä tapaa kilpailuissa ja koulutustapahtumissa syksyn aikana. Yhteydenotot sähköpostiin sopivat hyvin myös!

Tsemppiä alkavaan syyskauteen,

Leena Liusvaara
Puheenjohtaja
leenaliusvaara@dancesporteurope.org

Miten Instagram muokkaa arvomaailmaa tanssiyhteisössä?

JULKAISTU: 20.7.2018, KATEGORIAT: Blogi

Uusimmat tanssisukupolvet ovat päässeet kasvamaan maailmaa pienentäneen Internetin mahdollisuuksien kanssa. He ovat pääseet kasvamaan tanssijoiksi Instagramin, YouTuben, Facebookin ja Pinterestin tuodessa tietoa, huvia, esimerkkejä ja esikuvia kaikkialta maailmasta jokaisen saataville milloin tahansa ja lähes missä tahansa. Erilaiset kuvapohjaiset ja videojaon mahdollistavat sovellukset ovat mahtava paikka tehdä löytöjä ja poimia inspiraatiota! Toisinaan ihan vain nopsa vilkaisu venyy skrollailutuokioksi, jonka aikana ehtii kokea monia tunteita, linkata parhaimmistoa eteenpäin ja tehdä päätöksiä, mitä itse haluaa alkaa tavoittelemaan. Instagramin algoritmi johdattaa meidät sivulta toiselle ja löytämään uskomattomia suorituksia, venytyksiä, piruetteja, nostoja, hyppyjä ja taivutuksia, jotka uhmaavat fysiikan lakeja ja ihmetyttävät paljon nähneitäkin tanssikonkareita. Eikä ihme!
Some ei silti ole vain todellisuudesta kertomisen tai sen toisintamisen paikka, vaan osa todellisuutta ja monin paikoin mukana muokkaamassa sen ulkopuolista maailmaa  – enemmän kuin aina ehtii huomaamaankaan.

Kaikki tietävät, että profiileista rakennetaan hyvännäköisiä, todellisuutta silotellaan ja epäkohtia karsitaan. Ulkopuolelle jäävät epäonnistuneet yritykset ja pettymykset. Juuri koskaan ei näe julkaisuja siitä, mitä joku ei osaa! Myös tanssimaailmaa koskettaa se some-ansa, joka saa ajattelemaan, että muiden tekeminen on ainoastaan näyttävää ja elämänmeno hienoa. Mediatietoisuudesta huolimatta mieleen hiipii taka-ajatuksia ja vertailua siitä, miltä elämän tai treenin tulisi näyttää tai mihin tanssijana pystyä ollakseen hyvä tai tykätty. Kuvapohjaisessa sovelluksessa kuvat ovat tietenkin keskiössä. Kuviin vangitaan hetket, joissa oma meininki näyttäytyy parhaimpana ja tyylikkäiksi muokatut, omaan profiiliin ja piireihin sopivat otokset saavat julkaisuhyväksynnän. Tämän jälkeen nautitaan siitä, miten hyvältä julkaisu saa oman profiilin ja kunkin itse näyttämään. Pelin henki instan syövereissä toimii näin, mutta paikallaan pysyvät kuvat eivät aina kerro todellisista tanssitaidoista. Oikeastaan usein jonkin erityistaidolla suureen suosioon nousevien profiilit toistavat samaa temppua tai taitoa irrallaan tanssirutiinista, ja pidempi tarkastelu näyttää tekijän lopulta yksipuolisena. Toisinaan mietityttää, ovatko instassa hypeä saavat ja hyvältä näyttävät taidot aina edes tarpeellisia tanssimisen kannalta.

Tarpeellisia tai ei, tykkäyksiä kerätään ja tykkäykset asettavat uusia standardeja katselulle, kilpailemiselle ja tekemiselle. Kun aikaisemmin se liikkuvin yleisö on nykyisin tottunut katsomaan tanssia näytöltä, 2D:nä ja kohokohdat huomioivista kuvakulmista, on leikkaamaton livekokemus arjessa harvinaisempi. Kuinka helposti tanssia lähdetään katsomaan paikanpäälle? Mitä katsojat ruudultahankitulla kokemuspohjallaan esiintymisiltä ja kilpailuilta odottavat? Ja kun kilpailujen arvostelukriteereissä ruksataan, ovatko kilpailijat ajan hermoilla, tarkoittaako se tykättyjen tempausten hallitsemista? Ymmärtävätkö kilpailijat ja tuomarit asianlaidan samoin? Suosion ei tulisi vaikuttaa arviointiin, mutta entäs kun suosiota keränneet ovat määrittämässä standardeja? Ja mitä tämä kaikki vaatii tanssijalta? Entä kun vanhojen esikuvien rinnalle nostetaan jonkin uuden ansioksi katsotun seikan vuoksi suosittuja profiileja ja henkilöitä?!

Kolikolla on selkeästi kaksi puolta. Parhaimmillaan lajit pääsevät kehittymään ja hyvät ideat saavat tuulta siipiensä alle, onnistujat saavat ansaitsemaansa arvostusta ja toisten saavutukset kannustavat tavoittelemaan yhä korkeammalle. Samalla kuvastoissa vilisevät uskomattomat suoritukset ja niiden ihannointi vievät kuitenkin arvostusta tavalliselta, hyvältä keskitasolta ja riittävän hyvältä, perustekniikalta ja puhtaalta, hyvältä tekemiseltä. Instagramin algoritmi toimii siten, että tykkäykset määrittävät, mikä tulee näkymään ja mikä saa ruutuaikaa. Tuplaklikkaukset heijastavat arvojamme toisintamalla sitä, mistä kerromme pitävämme. Puolestaan se, mikä saa näkyvyyttä tai yksinkertaisesti näkyy, on jossain määrin muotoilemassa tanssijoiden tavoitteenmuodostusta sekä monien käsitystä onnistumisesta tai tanssista ylipäätään.

Instagram tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta samalla se tuo huononkin esimerkin samalle viivalle hyvän ja turvallisen kanssa. Ylinotkea arch tai jalannostot kymmentävaille kuudessa selkärangan tai lonkkanivelten toimivuuden kustannuksella eivät ole tanssiuran tai terveen liikkumiskyvyn kannalta tavoiteltava asia. Käänteisesti myös taitava ammattilainen on kuvatulvassa samalla tavalla tavoitettavissa ja samantapaisessa asemassa kenen tahansa hienon kuvan postaavan kanssa. Kuvan takana olevan todellisuuden pysyessä näissä yhden kuvan hetkissä pimennossa, ei suoranaisesti käy ilmi, että taustalla on työllä hankittua taitoa, jonka tuloksia ei oikeastaan voisi yhden katsomisen jälkeen toistaa turvallisesti. Oikean tekniikan hallitseminen on edellytys oikean tuloksen, turvallisen tekemisen ja kehittymisen kannalta. Tanssia ja fysiologiaa työssään yhdistävä tanssipedagogi, fysioterapeutti ja tutkija, Oonasofia Saukkonen, kirjoitti vastikään aukikierron oikeasta suorittamisesta seuraavasti: ”Koko kehon linjaus kärsii huonolla tekniikalla suoritetusta aukikierrosta ja vaikuttaa näin negatiivisesti myös tanssitekniikan kehittymiseen ja liikkeiden suorittamiseen.”  Kuinka siis väkisin tehty asento tai imitaatio voisi olla turvallinen tai kehittää yksilöä, kun jo seisoma-asennolla on merkittäviä vaikutuksia tekemiselle? Ja millaisen kehityssuunnan taitavuuden vaikutelmien viljeleminen antaa yhteisölle? Näen opetuksella ja valmennustyöllä merkittävän roolin siinä, millaisia tavoitteita tanssijat asettavat itselleen sekä sen pohdituttamisessa, millaisia asioita ylipäätään kannattaa tavoitella.

Opetuksen tärkeys korostuu myös mediatietouden suhteen. Opettajina ja valmentajina meidän tulisi antaa ajatusta sille, mitä tykkäyksillä ja uudelleen jakamisillamme osoitamme kannattavamme, mitä tietoa haluamme jakaa ja mitä toivomme oppilaidemme ihailevan. Sillä se, miten olemme itse somessa ja miten kannustamme muita lukemaan somea, on yksi vahva vaikutin siinä, millaisia kuvastoja tulemme näkemän ja miten niitä tullaan katsomaan tulevaisuudessa.

Samasta aiheesta Dance magazine-lehteen (16.7.2018) kirjoittanut Theresa Ruth Howard kysyi tekstissään, voimmeko yhteisönä päättää, millaisia arvoja haluamme tanssimaailmassa säilyttää ja millaisia arvoja opettaa eteenpäin? Voimmeko kontrolloida muutosta?
Muutoshan on se varmasti pysyvä asia. Emmekä ehkä pysty, eikä ehkä kannattaisikaan, pitää kiinni kaikesta vanhasta. Voimme kuitenkin kehittää suhtautumistamme, toimintaamme ja tapojamme ottaa kantaa muuttuviin tai kulloinkin pinnalla oleviin asioihin suhteessa ”vanhaan”. Instagram tarjoaa paljon hyvää ja seuraamamme asiat saavat enemmän näkyvyyttä. Vaikka uusi sukupolvi tuo oman normaalinsa mukanaan, opettajilla ja valmentajilla on tärkeä rooli hyväksi havaittujen asioiden siirtämisessä eteenpäin.

Ympyräteorian pyörittelystä terveisiä.
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Hei! Tykkäys ei kerro mitään. Haastankin teistä jokaisen pelkän tykkäyksen sijasta kommentoimaan löytöjänne, tovereitanne ja jakojanne! Näin kerrot mitä oikeastaan tykkäämiselläsi tarkoitat juuri siinä kohdassa, toinen saa antoisamman palautteen ja arvomaailma muokkautuu sanojen, eikä skrollailun tuloksena.


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Lavakausi

JULKAISTU: 21.6.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Treenikausi pulkassa, kevään kisarupeama puristettu läpi ja näytökset esiinnytty. Uudet suomenmestarit sekä STUL:n että FDO:n lajeista kullitettu ja kansainvälisesti menestyneitä pareja kukitettu. Jälleen yksi tanssilukuvuosi takana ja moni tanssiseura sekä -koulu on nyt siirtynyt kesälomailemaan. Ohjelmistossa ehkä joitain kesätunteja tai kursseja, ja kisakalenterissa aukko ja hyppäys loppukesään. On aika palauttavan kesätreenin ja lomailun.

Kesä Suomessa saa ajattelemaan, ettemme me sittenkään ole niin kaukana toisistamme täällä. Lavatanssiperinne elää vahvana ja lavakulttuuri kokoaa ihmisiä yhteen nauttimaan seurasta parhaimmillaan livemusiikin tahdissa idylliseen ympäristöön. Kesälavoille pääsee pitämään hauskaa ja aktivoimaan lihasmuistia, lavoille sekä jameihin voi lähteä yksinkin fiilistelemään tai parin kanssa testaamaan uusia kuvioita paineetta. Lomailu antaa myös mahdollisuuden tehdä jotain täysin muuta. Rentoutunut mieli kehittää helpommin uusia ideoita ja päivän ollessa pitkä, kynnys kokoontua yhteen vaikuttaa olevan matalammalla.

Yhteisöllisyyttä rakentavat myös muut jaetut kokemukset voitonjuhliin osallistumisesta some-ilmiöihin tarttumiseen sekä yhteisille keskusteluareenoille kokoontuminen. Suomen Tanssiurheiluliitto pyrkii olemaan osaltaan mukana rakentamassa keskustelua tanssiurheilua koskettavien teemojen ympärillä ja vierestä sekä nostamassa teemoja ja tekijöitä yhteisön tietoisuuteen. Samalla vahvistetaan tanssiurheilun imagoa yhteisön ulkopuolelle. STUL:n blogissa on vuoden alusta ollut vihdoin tasaisesti liikettä, mitä rikastuttamaan ollaan saatu myös hienoja urheilijahaastatteluita. Haastatteluissa kuullaan muunmuassa uratavoitteista, saavutuksista ja tanssiurakokemuksista, minkä rinnalla päästään kiinni erilaisiin tanssiarjen teemoihin.

Pian saadaan tulille myös Puhtaasti Paras -kampanjan toinen rupeama, jonka ympärillä päästään näkemään ja kuulemaan ammattilaisten ajatuksia siitä, millaista keskustelua dopingista tanssiurheilupiireissä käydään. Me STUL:ssa tykkäillään Puhtaasti Paras -kamppiksesta, sillä se on mukana tekemässä kaikesta urheilusta reilumpaa, minkä lisäksi pääsemme lisäämään tietoa oman yhteisömme jäsenille. Samalla vaikutetaan toivottavasti asenneilmapiiriin koko urheilumaailmassa. Jokaisen osallistuminen ja panos parantaa yksinkertaisesti joka ikistä voittoa. Myöhemmin kesällä puretaan myös tabuja Essityn menkkahaasteen kanssa ja pian juhannuksen jälkeen aukeaa käyttäjäkysely STUL:n viestintäkanavista. Ilmoitamme tästä vielä erikseen, mutta hirveän mielellämme kuulemme teitä ennen päätöksiämme tulevalle kaudelle!

Mutta niihin haastatteluihin vielä – mitä Sinä haluaisit kysyä tai kenen juttuja haluaisit erityisesti päästä kuulemaan? Jonkun tietyn henkilön tai jossain tietyssä roolissa toimivan tanssintekijän? Kommentoi meille tämän tekstin Facebook-julkaisuun ja nappaan parhaimmistoa heti toteutukseen!

Hyviä juhannustansseja ja jatkukoon aurinkoisuus kesässäsi säistä riippumatta!
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Lue haastattelu: Päivinen ja Munne 
Lue haastattelu: Prykäri

Ps. Muista heittää kommenttisi meille ja vaikuta siihen, mitä blogista luetaan!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Haastattelu: Päivinen ja Munne, bw:n maailman cupin voittajat 2018

JULKAISTU: 14.6.2018, KATEGORIAT: Blogi, Haastattelu, Rock'n'swing -tanssit, Yleinen

Rock’n’rollin euroopanmestaruuskilpailuiden yhteydessä, Moskovassa, kisatussa boogie woogien maailman cupissa tehtiin toukokuun lopussa historiaa, kun Juho Päivinen ja Mari Munne voittivat mestaruden ensimmäistä kertaa Suomeen! Kevään kisakausi ei olisi voinut saada makeampaa päätöstä ja voitto on ehdottomasti ansaittu kunnianosoitus suorituksen takana olevasta kovasta työstä.

Päivinen ja Munne antoivat STUL:n blogille haastattelun kommentoiden huikean voittonsa lisäksi kulunutta kisakautta, RS-lajeja ja kilpailuja Suomessa sekä tiedotuksessa tapahtunutta viivettä juuri merkittävän voiton hetkellä.

Ensinnä onnittelut mahtavasta voitostanne boogie woogien maailman cupissa!
Miltä voitto Moskovassa maistui?
MARI:
 ”Kiitos! Kisaan lähtiessä molemmilla taisi olla mielessä mahdollisuus voittamisesta, sillä kilpailusta puuttui kolme maailman kärkipareista. Silti voittamisesta ei juteltu eikä sitä asetettu tietoisesti tavoitteeksi kyseiseen kisaan, jotta vältyttäisiin turhilta paineilta, joita itsellemme asetamme. Päivän mittaan olimme kierros toisensa jälkeen tuloksissa ensimmäisinä ja finaalissa kasvatimme eroa hopealle jääneeseen pariin entisestään. Korkeimmalla korokkeella seisoessa ja Maamme-laulun soidessa fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä! Parempaa päätöstä kevätkaudellemme emme olisi voineet toivoa.

JUHO: ”Kiitos! Ehkä ensimmäinen tunne tuloksen varmistuttua oli suuri helpotus, sillä oli erilaista mennä finaaliin tanssimaan, kun oli voittanut neljännes- ja semifinaalin. Paineet olivat suuremmat, kun semifinaalissa ero toiseksi tulleeseen pariin oli suhteellisen marginaalinen. Palkintojenjaossa totesimme toisillemme ennen kuin lähdimme kiittämään yleisöä, että ‘’vitsi miten siistiä tää on’’; raskaan kevään päätti nyt valtava onnellisuuden ja ylpeyden tunne.

Kisakautenne on kaikkiaan ollut voitokas, mutta missä kisoissa tanssimisesta nautitte nyt päättyneellä kisakaudella eniten ja miksi
MARI: ”Ehdottomasti maaliskuussa Valbonnessa, Ranskassa tanssituissa World Cup -kilpailuissa tanssiminen tuntui parhaalta. Avasimme kyseisessä kilpailussa kansainvälisen kilpailukauden tälle vuodelle ja pääsimme näyttämään, mitä joulun pyhinä oltiin harjoiteltu. Erityisesti finaalin nopealla kierroksella fiilis oli mieletön ja saavutimme tavoitteemme, joka oli pronssisija.

JUHO: ”Varmaan Valbonnessa. Tanssimme siellä ensimmäistä kertaa palkintopallille. Kilpailupaikka oli hienosti järjestetty, valmistautumisemme oli onnistunut erinomaisesti ja kilpailupäivänä tuntui, että kaikki on kohdallaan ja tanssi tuntui varmalta ja vahvalta. Vuoden 2017 nelosputken jälkeen oli kuin unelmien täyttymys voittaa yksi podium-pareista vuoden avaavassa maailmancupissa.

Mikä on ollut antoisinta kuluneella treenikaudella?
MARI: ”Päätimme vuoden 2018 alussa panostaa entistä enemmän kilpauraamme nostamalla harjoittelumäärää. Tästä seuraten tanssiminen ja oheistreenit vievät ison osan viikoistamme sekä myös ajatuksistamme harjoitusten ulkopuolellakin. Antoisinta on ollut huomata oma kehitys ja uudenlainen urheilun ilo harjoittelun monipuolistuessa.

JUHO: ”Ammattilaisten kanssa työskentely. Olemme tällä kaudella tehneet huomattavasti enemmän töitä oman alansa huippujen seurassa ja saaneet enemmän valmennusta niin tanssissa kuin oheisharjoittelussakin verrattuna aikaisempiin kausiin.

Totesitte tulostiedotuskommentissanne, että cupissa teknisen osaamisen ja toisaalta musikaalisuuden erottaneen teitä muusta kilpailijaporukasta. Ovatko mainitut salainen aseenne?
MARI: ”Moskovan kilpailussa valttimme olivat ehdottomasti nämä osa-alueet, mutta sanoisin varsinaisen salaisen aseemme kuitenkin löytyvän monipuolisesta tanssillisuudestamme joka kumpuaa edellisistä harrastuksistamme (Mari: kilpatanssi, Juho: rivitanssi ja west coast swing). Tuomme lattialle hyvin omanlaistamme materiaalia, joka eroaa muista pareista.

JUHO: ”Kun kaikki on kohdallaan, niin tiedämme olevamme ”vaarallinen’’ pari näiden osa-aluiden kohdalla, mutta tasaisuus suorituksissamme vielä puuttuu kilpailujen välillä ja kilpailujen sisällä. Kesällä harjoittelumme tähtääkin siihen, että tanssi olisi hyvää ja rytmisesti erittäin tarkkaa läpi kilpailun.

Oletteko tänä vuonna treenanneet jotenkin erityisesti tai keskittyneet jonkin tietyn osa-alueen kehittämiseen?
MARI: ”Lajiharjoittelussa olemme keskittyneet perustekniikkaan erityisen paljon. Tämän lisäksi oheisharjottelussa on huomioitu peruskunto ja lihaskunto harjoittelu, jota ei aiemmin ollut.

JUHO: ”Voisi sanoa, että vuoden päivät olemme kiinnittäneet erityisen paljon huomiota jalkatekniikkaan: rytmiin ja askeleeseen. Sillä osa-alueella unelmamme on olla ylivertaisia, että tuomarit, katsojat ja muut kilpailijat voisivat todeta, että ”tuolla suomalaisparilla on kyllä maailman paras jalkatekniikka, voi kun voisin itsekin tanssia noin”. Huipulla tanssiminen ja kilpaileminen vaatii myös kuvioilta paljon, kun kierroksia tulee päivän mittaan useita, ehdimme esittelemään huippukuvioitamme monesti saman päivän aikana ja kuviot ‘’kuluvat’’ nopeasti. Olemmekin nyt puolen vuoden aikana ‘’tehtailleet’’ meille epätavallisen suuren määrän uusia teknisesti haastavia kuvioita, nostoja ja ‘’temppuja’’, jotta tanssin monipuolisuus säilyisi ja jotta varsinkin finaaleissa olisi jotain uutta näytettävää.

Rakennatteko kilpailusuunnitelmat kisakohtaisesti?
MARI: ”Teemme harjoitus- ja kilpailusuunnitelmamme päävalmentajamme Pirjo Koivulan kanssa puolen vuoden sykleissä. Seuraavaksi pitäisi istua alas suunnittelemaan syyskautta.

JUHO: ”Koivulan kanssa keskustelemme eri kilpailujen tavoitteista ja ‘’tärkeydestä’’, jotta kautta saisi rytmitettyä niin, että myös viimeisessä kilpailussa olisi paukkuja vielä jäljellä. Tänä keväänä kilpailimme kolmet GP-kilpailut, SM-kilpailut, kolme world cupin osakilpailua ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Edellämainituista kuukauden sisään tanssittiin neljä kilpailua, jotka olivat tärkeyshierarkiassa erittäin korkealla, joten kovin työ tanssin eteen tulikin tehdä jo hyvissä ajoin ennen huhtikuun loppua. Osaan kilpailuista lähdemme vain kokeilemaan uusia kuvioita tai tekniikan tasoa kisavedossa, toisiin taas valmistaudutaan kokonaisvaltaisemmin tsekkaamalla, että kaikki kilpailuissa arvioitavat osa-alueet olisivat kohdallaan. Näitä tuomaroitavia osa-alueita on: jalkatekniikka, parityöskentely, kuviot, musiikintulkinta ja tanssin kokonaisuus.

Mistä otatte inspiraatiota ja vaikutteita tanssiin sekä koreografioihinne?
MARI: ”Ideoita kuvioihimme haemme muista tanssilajeista. Tälläkin hetkellä repertuaaristamme löytyy kuvioita esimerkiksi salsasta, west coast swingistä sekä pariluistelusta.

JUHO: ”Rakastamme tanssia, kaikissa sen muodoissaan: kaikki kaunis kiehtoo meitä ja katsomme paljon eri lajien videoita. Lattareita katsomme paljon, ihailemme maailman huippu latinalaistanssijoiden liikekieltä ja tarkkuutta, toki sieltä muutamia hyviä kuvioitakin olemme saaneet taivutettua boogie woogien rytmeihin, erityisesti rumbasta hitaaseen boogie woogieen! West coast swing on hyvin lähelllä lajiamme, sillä tansseissa on sama perusaskel ja olemme saaneet paljon ideoita kuvioihin sekä niiden variaatioihin juuri ‘’westistä’’. Tänä keväänä olemme myös saaneet inspiraatiota uusiin vaativiin nostoihin muun muassa katsomalla olympialaisten paritaitoluisteluja ja heidän nostojaan, salsaa ja modernia tanssia. Toki pyrimme siihen, että tanssissamme olisi jotain boogie woogielle tyypillistä ja ominaista, mutta haluamme erottua (monen mielestä varmasti liikaakin) modernina ja rohkeasti kokeilevana parina.

Millaista oheistreeniä teette lajitreenin rinnalla, vai teettekö?
MARI: ”Peruskuntoa treenaamme matalasykkeisillä lenkeillä joko juosten, pyöräillen tai uiden. Lisäksi käymme Turun TFW -kuntosalilla kehittämässä lihaskuntoamme.

JUHO: ”Viikko-ohjelmaamme kuuluu siis lajiharjoittelun lisäksi peruskuntoharjoittelua ja voimatreeniä sekä kehonhuoltoa. Tanssillisten taitojen lisäksi fyysisten valmiusten kehittäminen on avannut meille ovia niin paremman tekniikan ylläpitämiseen kuin vaativampien kuvioiden tai nostojen tekemiseen vielä raskaan kilpailupäivän lopuksi. Kun harjoituskerrat viikossa käyvät yli kymmenen opintojen ja töiden ohella, täytyy lihashuollon (ja itsestäänselvästi syömisen ja levon) olla kohdillaan, jotta kroppa jaksaa viikosta toiseen ylittää itseään treeneissä.

Palataan vielä maailman cup -voittoonne. Miltä muiden tanssi näytti?
MARI: ”Pyrimme keskittymään kisapäivän aikana ainoastaan omaan tekemiseemme ja siksi on vaikea sanoa muiden tanssista paljoakaan. Suomalaisia kävimme luonnollisesti kannustamassa ja heidän tanssinsa näytti erinomaiselta! Meillä on hyvä joukkue kilpailemassa kansainvälisesti tällä hetkellä.

JUHO: ”Muiden tanssi näytti hyvältä ja vahvalta, tuntuikin, että monilla oli iso tsemppi päällä kevätkauden viimeiseen kilpailuun. Paljoa emme keskittyneet päivän aikana muihin pareihin, mutta videolta katsoessa oli kyllä selvää, että kärki erottui muista pareista kilpailussa.

Kenet koitte tapahtuman aikana tiukimmaksi haastajaksenne ja miksi?
MARI: ”Ruotsin uusin kansainvälisesti kilpaileva pari Sara Victorin ja Pontus Spelmans ovat erittäin lahjakkaita ja potentiaalinen tulevaisuuden huippupari. Molemmat ovat aiempien pariensa kanssa kuuluneet finaaliporukkaan. Kyseessä oli parin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu ja heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien heidän tanssinsa näytti hyvältä!

JUHO: ”Toiseksi tulleen pari, Ruotsin Spelmans – Victorinin. Kilpailu oli heidän ensimmäinen kansainvälinen kilpailunsa yhdessä: molemmat ovat kilpailleet eri parien kanssa aiemmin (Spelmans junioreiden maailmanmestari ja MM- ja EM-finalisti aikuisissa vuonna 2016, kun itse jäimme semifinaaliin). Väkisinkin tuli ajatus, että noinkohan he voittavat meidät, sillä uuden parin tai pariyhdestelmän ehdoton valtti kilpailuissa on tuore tanssi ja tuoreet kuviot. Aiemmin viittasimme kuvioiden osalta niiden nopeaan kulumiseen, mutta kun kaikki kuviot ovat täysin uusia ja pari teknisesti taitava, on se vaarallinen yhdistelmä muita pareja vastaan. Jännitys tiivistyi finaalissa, kun eromme hitaan finaalin jälkeen ei ollut kovin suuri ja he tanssivat finaalin nopean kierroksen ensimmäisenä parina. Me tulimme tanssimaan heti heidän perään, joten meitä kahta paria saattoi vertailla helpommin.

Missä suomalaiset kilpailunjärjestäjät voisivat ottaa oppia ulkomaisista kilpailutapahtumista? Entäpä yleisöt?
MARI: ”Puitteet varsinkin Venäjällä ovat aina henkeäsalpaavat. Kisapaikkana toimii valtava jäähalli, lavaa ympäröi valot ja lavan taustalla on screeni ja lisää valoja. Kaikki tehdään yksinkertaisesti isommin. Tähän ei kuitenkaan Suomessa ole tällä hetkellä rahkeita tai tarvetta kilpailijamäärien ollessa pienempiä. Suomalaiset kilpailunjärjestäjät tekevät erinomaista työtä ja onnistuvat luomaan kilpailuihin hyvän tunnelman. Suomalainen yleisö sen sijaan pesee usein ulkomaan yleisöt mennen tulleen kovaäänisellä kannustuksellaan!

JUHO: ”Ehkä ajatusta siitä, että kilpailut voisivat olla tapahtumia pelkän ”kilpailun” sijaan. Lajimme ovat sosiaalitansseja, joten sitä voisi hyödyntää enemmän kilpailujen jälkeen. Tänä vuonna Hämeenlinnassa oli kokeilu kilpailun järjestämisestä hieman normaalia myöhemmin, mikä sopi meille, jotka olemme tottuneet kansainvälisten kisojen rytmiin paremmin. Siitä oli mukava jatkaa tanssia illalla live bändin tahtiin. Yleisöltä toivoisimme, että he kannustaisivat pareja yhä enemmän ja isommin parempiin suorituksiin. Kansainvälisillä kisalattioilla saattaa välillä saada niin raikuvat suosionosoitukset, että fiilis on väkisinkin korkealla. Kotimaisissa kilpailuissa tuntuu välillä, että vaikka mitä tekisi, kannustaminen on ihan muutaman katsojan varassa ja tunnelma kohoaa illan viimeisissä finaaleissa sille tasolle, kun sen toivoisi olevan koko päivän.

Miltä kansainvälisenä kisaajana RS-lajien meno Suomessa tällä hetkellä näyttää?
MARI: ”Boogie Woogien A-luokan kärjessä on lahjakkaita pareja kirittämässä toisiaan, mikä on aina hyväksi parien kehittymiselle ja sitä kautta kansainvälisellekin menestykselle. Muissakin luokissa on lahjakkaita ja lupaavia tanssijoita! Kuitenkin kilpailijoita on melko vähän, mikä hidastaa lajin kehitystä ja näkyvyyden saamista.

JUHO: ”Boogie woogien osalta todella hyvältä. Suomen tämänhetkinen bw-joukkue on varmasti yksi vahvimmista koskaan; meillä on kaksi ‘’varmaa’’ finaaliparia ja yksi pari, joka tanssiessaan omalle tasolleen on semifinaalitasoa. Se on erittäin kova suoritus näin pieneltä maalta! Ainoastaan Ranska ja Ruotsi pystyvät samaan tällä hetkellä. Toki lajimme tarvitsisi lisää tanssijoita, etenkin junioreita, mutta tilanne on varmasti sama monissa muissakin lajeissa. Pienen lajin sisällä tuntuu kuitenkin olevan hyvä yhteishenki ja aikana, kun kilpailijoita ei tule ovista ja ikkunoista kaikki seurat tekevät voitavansa, ja hieman enemmänkin, jotta uusia pareja saataisiin nauttimaan RS-tansseista tanssisaleille tai kilpailuihin.

Rock’n’swing-lajeja tekevät vaikuttavat sitoutuneelta porukalta. Mikä RS-lajeissa koukuttaa vai onko se tämä tanssiminen ylipäätään?
MARI: ”Roc’n’Swing-tanssijat ovat tiivis porukka. Ollaan kaikki vähän kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki kannustaa kaikkia! Lajit ovat itsessään kiehtovia siinäkin mielessä, ettei pareilla edes kilpailuissa ole valmista koreografiaa. Mutta kuten sanottu, tanssi on koukuttavaa kaikissa mahdollisissa muodoissa!

JUHO: ”Varmasti lajien rentous ja sosiaalisuus vetää puoleensa. Tanssijoilla on aina hauskaa oli pari sitten oma tai tuiki tuntematon, tanssi soljuu silti mukavasti. Tekijät taas varmasti kaikki ymmärtävät lajien nykyisen tilanteen: kaikkia tarvitaan, jotta lajille saadaan näkyvyyttä ja lisää harrastajia tanssien jatkumiseksi ja scenen suurentamiseksi.

Millä lajin suosio saataisiin kasvamaan suuremmaksi?
MARI: ”Suomessa on kolme maailmalla menestyvää paria ja heidän menestyksellään voitaisiin mielestäni koittaa saada lajille enemmän näkyvyyttä ja sitä kautta enemmän harrastajia ja kisaajia.

JUHO: ”Lajit, joissa suomalaiset pärjäävät tuntuvat olevan suosittuja, joten toisaalta jo ihmisten tietoisuus siitä, että Suomesta tulee kovia tanssijoita on hyvää PR.ää tanssille. Toisaalta tanssijat voisivat ottaa kesällä haasteekseen lähteä pihalle: esimerkiksi puistoihin tai toreille, musiikkia mukaan ja tanssimaan – näyttämään, miten kivaa ja hauskaa tanssiminen voikaan olla. Tanssijoiden rakkaus lajiin ja hyvä fiilis saisi näkyä myös salin ja kilpailujen sekä tapahtumien ulkopuolella enemmän!

Suomalaisia näkyy kisoissa, tuomareina ja osallistujina – boogie woogien maailman cupissakin kolme kilpailevaa paria ja kaksi tuomaria. Minkä ansiosta arvelette, että suomalaiset menestyvät?
MARI: ”Meillä on hyvä valmennus ja tiivis yhteisö. Teemme yhteistyötä ja saamme täten parhaat opit jokaiselta.

JUHO: ”Suomalaiset ovat enemmän tai vähemmän puurtajia, teemme paljon töitä tanssin eteen ja sen vuoksi. Kilpailuun on mukava mennä tanssijana, kun tietää, että esimerkiksi kilpailunjohtaja on suomalainen ja hänen ystävällinen ja kannustava hymynsä ottaa vastaan kilpalattialle tullessa. Ajantaisuus on tärkeää ja tuomarit varmasti ymmärtävät, että käymällä kansainväliset koulutukset ja tuomaroimalla kv-kilpailuja pysyy kosketus ajantasaisimpaan huippu-boogieen. Siten myös valmennus ja tietotaito pysyy korkealla tasolla, jotta kotimaiset tanssijat voisivat pärjätä yhä paremmin.

STUL pyrkii tiedottamaan kilpailuista ajantasaisesti. Vaikka tulostiedote medialle ja ilmoitus voitostanne liiton nettisivuilla lähtivät välittömästi tulosten julkistusten jälkeen, omakohtaiset kommenttinne ja tunnelmakuvat paikanpäältä eivät päässeet esille edes saman viikon aikana. Miltä se teistä tuntui tai mitä se teissä herätti?
MARI: ”Tottakai asia ihmetytti ja hetkellisesti myös harmitti. Kyseessä oli kuitenkin lopulta tietoteknillinen ongelma, eikä kukaan tahallaan ollut jättänyt kommenttejamme julkaisematta. Näille ei voi mitään. Toki me tanssiparina, boogie woogie lajina sekä myös Tanssiurheiluliitto olisi voinut saada menestyksen uutisoinnilla enemmän näkyvyyttä, mutta ei auta kuin voittaa uudestaan, niin tilanne voidaan korjata seuraavalla kerralla!

JUHO: ”Meissä asia herätti lähinnä suurta hämmennystä. Ihmettelimme, miksei meidän onnistuminen tunnu kiinnostavan. Toki harmittelimme myös, että meille henkilökohtaisesti sekä suomalaiselle boogie woogielle tärkeä päivä ei nyt näy välttämättä niin isosti somessa kuin olisimme toivoneet. Toki kommenttien saaminen julkisuuteen jälkeenpäin oli hienoa, mutta uutisena se ei ollut enää ajankohtainen somessa.

Mitä toivoisitte STUL:n tiedotukselta tai tuelta tanssijoita kohtaan?
MARI: ”Huomiota voisi kiinnittää yhteydenottokanaviin, joista tanssijoita tavoitellaan. Pyyntöä tulostiedotteesta voisi laittaa usean kanavan kautta, mikäli raporttia ei näy kisan jälkeisenä päivänä. Esimerkiksi Instagramissa viesti jää helpommin huomaamatta kuin esimerkiksi Facebookin kautta. Myös muuhun tulosten uutisointiin voitaisiin panostaa enemmän esimerkiksi lähettämällä tulostiedote kuvien kera myös paikallislehtiin.

JUHO: ”Suorempaa kommunikointia urheilijoiden kanssa. Myös meidän on tärkeä saada kuulla ajoissa, jos mahdollisia meitä koskevia ongelmia ilmenee, sillä meillä on kuitenkin vahvasti tunteet mukana urheilussa. Kun ajasta ja energiasta kuluu leijonaosa tavoitteelliseen harjoitteluun ja menestystä tavoitellaan isolla vaihteella, myös pettymyksen tunteet ‘’koneistoa’’ kohtaan ovat helposti suurempia, jos asiat eivät hoidu toivotulla tavalla.

Mitä muuta haluaisitte nostaa esille?
MARI: ”Elokuussa on harvinainen mahdollisuus päästä näkemään boogie woogieta maailman huipulta kun Tanssi Vieköön -tapahtuman yhteydessä järjestetään world cup -kilpailut! Jos siis joku vielä ei tiedä mitä boogie on tai on muuten kiinnostunut näkemään lajia, tule ihmeessä paikalle katsomaan ja kannustamaan!”

JUHO: ”Haluaisimme kannustaa RS ja VL porukoita tekemään enemmän yhteistyötä keskenään, me olemme Bolerossa pian vuoden päivät harjoitelleet samoissa tiloissa VL-tanssijoiden kanssa ja se on ollut meille, ja toivottavasti myös heille, hyvin antoisaa! Lajeilla on paljon opittavaa toinen toisiltaan ja esimerkiksi, vaikka monesti kilpailupäivät ovat pitkiä ja raskaita jo muutenkin, ihan kokeilumielessä voisi ajatella, että GP-kilpailussa olisi vakioiden/lattareiden/10-tanssin lisäksi esimerkiksi boogie woogien yleinen luokka tai muita RS-lajeja. Sama koskee vastavuoroisesti myös RS-kilpailuja. Olemme kuulleet lukemattomia kertoja siitä, miten haastavaa ja vaivalloista yhteisten asioiden järjestäminen saattaisi olla, kun eri lajit vaativat omat musiikit ja asiantuntijat, mutta samaan aikaan kuulemme, miten yhteistyötä lajien välillä pitäisi olla enemmän ja sitä tulisi syventää. Omasta puolestamme voimme sanoa, että urheilijat varmasti hyötyisivät toisen lajin urheilijoiden seurasta suuresti. Ruotsinmestaruudet ratkotaan niin VL- ja RS-lajeissa kuin discotanssissakin saman katon alla yhden viikonlopun aikana. Tunnelma kisaviikonloppuna (ainakin live streamin välityksellä) vaikuttaa hienolta ja tapahtuma on suuri. Olisipa Suomessakin aika kypsä sille, että tanssiurheilulle sydämensä menettäneet pääsisivät näyttämään taitojaan suuremmille yleisöille, kuin omille porukoilleen.

Lopuksi haluaisin kutsua kaikki kiinnostuneet seuraamaan matkaamme somessa vuoden tärkeimpään kilpailuun: MM-kilpailuun Stuttgartissa. Instagramissa meidät löytää käyttäjänimellä juma_boogie ja facebookissa sivuamme Mari Munne & Juho Päivinen voi käydä seuraamassa!”

Juhon ja Marin liikkeitä voit seurata Instagramissa tunnisteella @juma_boogie
Facebookista parin sivut löytyvät: Mari Munne & Juho Päivinen.

//Kaisu Tomperi

Tanssi kilpailun voittajana

JULKAISTU: 22.5.2018, KATEGORIAT: Blogi

Kevät on usein kiireistä aikaa tanssijoille. Treenikausi kulkee monissa seuroissa ja tanssikouluissa koulujen lukuvuotta vastaavissa sykleissä ja keväälle osuvat niin kauden päättäjäiset ja näytökset kuin useat tärkeät kilpailutkin. Näihin kokoonnutaan näyttämään, mitä vuoden aikana ollaan opittu ja saatu aikaan, missä ollaan kehitytty ja millaisia ideoita saatu. Samoja asioita tullaan katsomaan muiden astellessa tanssilattialle – Minkä parissa kanssaurheilijat ovat viettäneet kuluneen kauden? Millaisia uusia juttuja heillä on tällä kertaa tuoda näytille? Millä muita tullaan haastamaan? Ovatko tulevat trendit liikekielessä ja koreografisissa valinoissa jo aistittavissa?

Suomi on väkiluvultaan pieni maa ja tanssipiirit lajista riippumatta tiiviit. Niinpä isommissa kisoissa nähdään täällä yleensä ”kaikki muut” saman lajin harrastajat ja samoja kisoja kierrettäessä monet kasvot ja nimet tulevat vähintään kisatutuiksi. Se miten toisiin suhtaudutaan ja kuinka paljon toisista saadaan boostia omaan tekemiseen ennen kisoja sekä itse tapahtumassa, luo puolestaan yhteistä kulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Isoimmissa, paljon lajin harrastajia ja ammattilaisia keräävissä kisoissa piirtyykin samalla kokonaiskuvaa siitä, missä kunkin lajin kohdalla Suomessa tällä hetkellä mennään. Kilpailut keräävät tanssikansaa laajasti yhteen, mutta taistelu paremmuudesta ei ehkä kuitenkaan aina ole tanssin kilpailutapahtumien suurin merkitys.

Kahden edellisen viikonlopun aikana käytiin suurimmat Suomen Tanssiurheiluliiton jäsenjärjestö Finnish Dance Organization FDO ry:n järjestämät kilpailutapahtumat: Street SM ja Performin Arts SM -kilpailut. Kisahumun ollessa vielä tuoreena mielessä, otin asiakseni kysyä FDO:n kisoja monipuolisesti tarkastelleilta, millaisia merkityksiä tanssikilpailuilla nähdään olevan.

”Kilpailuissa on vaan inhottavaa se sijoitus. Mutta se pistää myös ihmiset tekemään töitä. Ja se kasvattaa nälkää. Ja kun se nälkä kasvaa, niin silloin tasokin nousee.”

FDO:n Street-jaoston puheenjohtaja Sanaz Hassanin mielestä ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä kisatapahtumilla on tuoda tanssijat yhteen. ”Ympäri Suomea kokoonnutaan ja saman katon alla on paljon samanhenkisi ihmisiä; me tehdään siellä tuttavuuksia ja jaetaan sitä tanssin sanomaa ja tanssin iloa eteenpäin. Kilpailuissa on vaan inhottavaa se sijoitus, mutta se pistää ihmiset tekemään töitä. Ja se kasvattaa nälkää tehdä. Ja kun se nälkä kasvaa, niin silloin tasokin nousee.” Hassani toteaa. Kisoissa nähdään myös se, kuinka paljon tanssijoita tosiaan on, kuinka tavat tehdä jatkuvasti kehittyvät ja miten väki kasvaa tanssijoina, mikä Hassanin mielestä on joka kerta yhtä hienoa havaita.

Samoilla linjoilla on ahkera FDO:n kisojen kävijä, tanssija, koreografi ja tänä vuonna tuomaripöydän takana debytoinut Suvi Salmi, joka toteaa lajina tanssin suosion näkyvän kasvavissa kisaajamäärissä ja jo tämän kasvattavan tanssijoiden motivaatiota kehittyä ja pärjätä. ”Kisoissa on mahdollista saada arvostusta ja huomiota sille kovalle työlle, joka kisasuoritusten takana on. Olen myös itse pitänyt tanssikisoissa tärkeänä sitä, että tanssijat pääsevät näkemään muita ryhmiä ja sitä, kuinka laajaa tanssin kirjo kaikkien lajien sisällä on; kuinka eri tavalla asioita voi tehdä, kuinka erilaisia koreografioita, liikelaatuja, tapoja ajatella tätä maailmaa tanssin kautta ja tyylejä voi olla! Ja kuinka paljon niitä eri tapoja on! Kisatilaisuuksissa päästään näkemään koko kirjo. Samalla koreografit pääsevät näkemään toistensa työn jälkeä. Kyllähän se sitä koko tanssikulttuuria ja lajia kehittää, kun ajatukset pääsevät vaihtumaan.” Salmi listaa.

”Kyllähän se sitä koko tanssikulttuuria ja lajia kehittää, kun ajatukset pääsevät vaihtumaan.”

Myös Hassan painottaa kisoja inspiroitumisen paikkana, mutta myös mahdollisuutena päästä esille ja viestiä tanssista tanssimaailman ulkopuolelle. ”Nää on niitä ainoita paikkoja, jonne voidaan tekemisiämme vidä ja näkyä! Ja samalla tuoda myös tavallisten ihmisten tietoisuuteen, että tällaista on!” Salmi huomautti samoin, että kilpailutilanteet mahdollistavat esiintymiskokemuksen kartuttamisen laajemmalle joukolle tanssin harrastajia jokaisella taito- ja ikätasolla. Puhtaasti esiintymistilanteita koetaan olevan verrattain vähän tai ne on suunnattu pääasiassa ammattilaisille. Katutanssipuolella kilpailut ovat pitkälti jakautuneet battle-tapahtumiin ja koreografiaa painottaviin kisoihin ja katselmuksiin ja kilpailutapahtumia toivottaisiin olevan useammin. SM:it ovat kuitenkin erityinen areena kulttuurin, yhteisöllisyyden ja lajinkehityksen näkökulmasta, sillä siellä kohtaavat ainutlaatuisesti under ground -puoli ja koreografinen työskentely, minkä myös ulkomaiset tuomarit nostivat toissa viikonloppuna keskusteluun. Tänä vuonna koreografin roolissa kilpailuviikonloppuun osallistunut Hassani toteaa vielä, että ”On harmillista, että FDO:n lajien parissa SM-kisojen suuruinen tapahtuma on vain kerran vuodessa, jolloin koko vuoden työ on ikään kuin esillä vain kerran, pienen hetken siellä lattialla.”

Salmelle FDO:n SM-kisat ovat aina olleet treenivuoden huipentuma. Hän arvelee osasyynä tähän olevan kilpailujen tason sekä järjestäjä- että osallistujapuolella: ”Ehkä siihen vaikuttaa se, että FDO:n tekemä työ kisojen taustalla on niin näkyvää ja vaikuttavaa. Kun kisojen taustalla on oikeasti iso organisaatio, se myös kasvattaa luottamusta siihen, että kisat on järjestetty hyvin.” Hyvät järjestelyt ja luotettavuus vetoavat puolestaan niihin motivoituneisiin ja haasteita hakeviin tanssijoihin, mikä lisää osallistujamääriä, kilpailun tasoa sekä kisoihin liittyvää jänniystä. Hassan totesi haastattelussa, että FDO:n kisat järjestetään aina yhteistyössä vaihtuvan kilpailukaupungin ja paikallisten tanssikoulujen kanssa. Yhteistyön hän näkee erittäin tärkeänä toimintana. Salmi jatkaa kisojen arvostuksesta toteamalla vaikuttavan tuomarikoulutuksen nostavan jäsenliiton kilpailujen profiilia. ”Uskon, että FDO:n kisojen arvostukseen liittyy myös se, että tuomarointikoulutus on niin vaikuttavaa. Erona useaan muuhun tapahtumaan on se, että näissä kilpailuissa kaikki tuomarit ovat koulutettuja ja valittu erilaisten seulojen kautta tehtävään. Niin siellä ikään kuin pystyy luottamaan myös siihen tuomarityöhön ja sen jälkeen eri tavalla. Kisoilla on tällöin suuri merkitys tanssijoille itselleen! FDO:n kisojen merkitystä kasvattaa se, että tuomarikoulutusta järjestetään.” Tätä mieltä kisoista on myös Hassani kuvaillessaan, kuinka mahtavaa FDO:n olemassa olo on, ja että järjestön kautta pystytään toteuttamaan tällaista kisatoimintaa.

Kilpailuilla voidaan siis nähdä olevan rimaa nostava vaikutus harrastajatoimintaan ja hyvin järjestetyillä kisoilla merkitystä myös luottamuksen ilmapiiriin. Kisojen kannustamana kilpailutoimintaa ja sitä kautta tanssin kenttää tullaan kehittäneeksi monipuolisesti. Hassanin mielestä katutanssiskene voi hyvin Suomessa vuonna 2018. ”Skene ja tanssijoiden määrä kasvaa koko ajan ja junnuja on tosi paljon. Ne on tosi kovia! Kaikki myös tekevät eri ikätasoilla vähän erilaista tyyliä ja on tärkeää, että kisoissa jaetaan sitä meidän erilaisuutta ja näytetään, mitä eri puolilla maata tehdään.” Suomessa kisoja eri lajeille järjestetään laajasti ja FDO:n alaisuudessakin oleville lajeille kilpailuja ja katselmuksia on melko runsaasti. ”Viime aikoina olen kyllä kuullut myös sitä, että kun kisoja järjestään ympäri vuoden niin paljon, niin kyllä nkyään tanssijat osaavat huomioida myös sen, että vaikka kyseessä on SM-kilpailut, ne ovat kuitenkin vain yhdet kilpailut kymmenien kisojen ja katsemusten joukossa. Eri kisoissa katsantokannat ja tanssintekemisen tapojen arvostus vaihelevat. SM-kisat ovat asia erikseen. Mutta vaikka niillä FDO:n kisoilla on iso merkitys, niin eivät ne ainoat kisat ole. Se on ainoastaan ja vain hyvä asia, että kilpailuja löytyy ihan kaikille.” Salmi toteaa.

Jo kahden, lyhyen haastattelun pohjalta voin todeta kilpailujen olevan enemmän kuin vain kilpailuja. Paitsi että kilpailuissa pyritään mittaamaan paremmuutta ja onnistumista tietyllä suorituskerralla, kilpailut ovat tanssiyhteisöjä yhteen kokoava voima, joka kisamekanismeja pyörittäessään ja kehittäessään kannustaa tanssijoita ja tanssin tekijöitä haastamaan itseään yhä uudelleen. Kilpailut tarjoavat myös areenan tulla esille, oppia esiintymisestä ja saada tunnustusta tehdylle työlle. Samalla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja urheilukulttuuria, josta kerrotaan myös ulospäin. Tanssin eri lajien suosion ollessa laajaa, voittajia tulee erilaisin perustein ja näin kevätkaudella melko tiuhaankin. Eniten merkitystä sijoituksilla on tanssijoille itselleen, mutta lajinkehitykselle ja yhteisölle kilpailujen merkitys piilee muussa kuin sijoituksissa.

Mikä merkitys kilpailuilla sinun mielestäsi on tanssimaailmassa ja mikä merkitys kisoilla on sinulle?

 

Aurinkoisia päiviä ja lomaa kesälomalle toivottaa
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Ps. Kooste FDO:n kisakeväästä tulossa vielä alkukesästä!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Haastattelu: Emilia Prykäri, Keminmaan Vuoden Urheilija!

JULKAISTU: 19.5.2018, KATEGORIAT: Blogi

Tanssiurheilu sai reippaat kasvot urheilumaailman tietoisuuteen, kun Emilia Prykäri (DSC Oulu) valittiin Keminmaan Vuoden Urheilijaksi. Tanssin perässä matkustava 17-vuotias tanssija käy Kastellin urheilulukiota Oulussa ja toivoo voivansa esimerkillään tsempata muitakin taistelemaan omien unelmiensa puolesta.

Emilia ilahtui mahdollisuudesta päästä jakamaan ajatuksiaan Vuoden urheilija -tittelistään STUL:n blogiin, sillä tanssiurheilu sekä tanssijat kaipaisivat sekä ansaitsisivat lisää näkyvyyttä medioissa. Tittelin tulo tanssiurheilun leiriin osoittaa toivottavasti myös muille urheilun seuraajille tanssiurheilun olevan aitoa urheilua.

Sinut valittiin Keminmaan Vuoden urheilijaksi. Onneksi olkoon! Mitä titteli sinulle merkitsee tai edustaa?
”Ensinnäkin kiitos onnitteluista! Titteli merkitsee minulle paljon, sillä minua ei ole ennen palkittu näin merkittävällä nimikkeellä. Kovaa työtäni palkitaan, joten se merkitsee paljon.

Mistä ansioista uskot valinnan kohdistuneen sinuun?
”Uskon, että valinta kohdistui minuun sen takia, että olen viime aikoina pärjännyt hyvin Suomen tanssilattioilla ja päässyt edustamaan Suomea EM- sekä MM-kisoissa. Varmasti myös sillä on ollut vaikutusta, että lajini on vähän harvinaisempi, joten on hienoa, että tämänkin lajin edustajia palkitaan näin merkittävällä tittelillä.

Miten saavutus vaikutti kevään treenimotivaatiosi vai vaikuttiko se?
”Kyllä ehdottomasti vaikutti! Sain paljon enemmän treenimotivaatiota, koska haluaisin, että minut palkittaisiin uudelleen samalla tittelillä. Totta kai haluan myös tehdä enemmän töitä, jotta pärjäisin maailmalla vielä paremmin ja kehittyisin itse tanssijana. Haluan myös osoittaa muille, miksi juuri minut valittiin Vuoden Urheilijaksi.

Oletko tavannut muita vastaavan tittelin saaneita tai aiempia Keminmaan vuoden urheilijoita? Millaisen joukkoon koet päässeesi?
”Kyllä olen tavannut joitain Keminmaan Vuoden Urheilijoita ja itse asiassa sain tittelistä kiertopokaalin, jossa luki kaikki edellisvuosien palkitut. Siellä luki myös Joonas Piippolan ja Katri Mäkisen nimet! Koen, että olen päässyt todella kovien urheilijoiden joukkoon ja on hienoa nähdä, miten myös aiemmat palkitut ovat pärjänneet. Tuntuu jotenkin erityiseltä päästä muiden huippu-urheilijoiden joukkoon. On myös hienoa, että pieneltäkin paikkakunnalta voi nousta hyviä urheilijoita maamme kärkeen.

Vuoden urheilijoissa taidat tänä vuonna olla ainoa tanssiurheilija. Uskotko valinnallasi olevan vaikutuksia siihen, miten tanssiurheilu nähdään?
”En koe, että sillä sinänsä on suurta vaikutusta tanssiurheilun näkyvyyteen. Mutta varmasti siinä, että ihmiset käsittävät, että myös tanssiurheilu on laji siinä missä muutkin ja teemme todella paljon töitä pärjätäksemme.

Ajatteletko tanssiurheilijoiden medianäkyvyydestä olevan hyötyä lajeille? Entä haittoja?
”Kyllä koen, että medianäkyvyydestä on hyötyä! Kilpatanssi ei ole mitenkään hirveän suosittu tai yleinen laji, joten medianäkyvyys lisäisi tietoa lajista. Mielestäni medianäkyvyydessä ei ole mitään haittoja, vaan lajia pitäisi saada vielä enemmän näkyviin. Medianäkyvyys saattaisi myös auttaa saamaan sponsoreita, sillä lajimme ei ole halvimmasta päästä ja maailman huipulle pääsy vaatii kisojen ja leirien käymistä ulkomailla.

Milloin tanssiurheilijoita nähdään maakuntaäänestysten voittajina?
”En tiedä itse muita tanssijoita, jotka olisi palkittu maakuntaäänestysten voittajiksi kuin Joonaksen ja Katrin, mutta mielestäni voittajaksi voidaan valita kuka tahansa motivoitunut, tavoitteellinen ja ahkera tanssija!

Millaista näkyvyyttä toivoisit tanssiurheilun saavan tulevaisuudessa?
”Toivoisin, että tanssiurheilu saisi vielä lisää näkyvyyttä. Vaikka tämä on pieni laji, varsinkin Suomessa, niin olisi mahtavaa, jos saisimme samanlaisen suosion kuin muutkin suositut lajit Suomessa, kuten esimerkiksi jääkiekko.

Millaista viestiä haluat roolissasi Vuoden Urheilijana välittää?
”Haluaisin välittää muille viestin, että ei kannata ikinä luovuttaa. Vaikka välillä tuntuisi siltä, että ei jaksa tai ei huvita, ikinä ei saa lopettaa unelmien tavoittelemista. Haluan toimia esimerkkinä muille, että kannattaa aina tehdä töitä kovasti ja kyllä se kova työ palkitaan! On mahtavaa, kuinka tiivis ja pieni porukka meillä on, mutta sitäkin mahtavampi ilmapiiri! Haluan toimia positiivisena ja ahkerana esimerkkinä muille tanssijoille.

Olet aiemmin maininnut tähtääväsi kilpatanssin ammattilaiseksi ja 10-tanssin maailmanhuipulle. Mitä sinulla on seuraavaksi tähtäimessäsi? Ja millaisia tavoitteita sinulla urheilu-urasi suhteen on tälle vuodelle?
”Kyllä, olisi tähtäimessä jonakin päivänä olla maailman huipulla! Seuraavaksi tähtäimessä olisi vielä nuorisovuosien aikana saavuttaa EM- tai MM-kisoissa semifinaalipaikka. Tälle vuodelle meillä on tavoitteena kehittää omaa tanssiamme eteenpäin ja tähdätä edustuskisoihin sekä 10-tanssin SM-kisoihin.”

Prykäri tanssi vastikään parinsa Eetu Lämsän kanssa WDSF:n nuorten 10-tanssin euroopanmestaruuskilpailuissa sijalle 13. Kisat käytiin Moldovassa 29. huhtikuuta. Emilian tanssitaivalta voit seurata instagramista ja Facebookista @emiliaprykari!

Kuuntelemisen tärkeydestä

JULKAISTU: 20.4.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Suomen urheilun eettinen keskus nosti keskusteluun huolen häirinnästä ja hyväksikäytöstä urheilussa. Vastikään julkaistussa Näkökulma-tekstissä ilmaistaan tapausten esilletulon tärkeys, yhteinen vastuu turvallisesta harrastusympäristöstä sekä aikuisten välitön puuttumisvastuu.

Toiset tanssijat ja tanssiurheiluyhteisö muodostavat monelle harrastajalle sen viiteryhmän, jonka sisällä havainnoidaan, sisäistetään ja opitaan, mikä on hyväksyttävää tai oikein. Samalla opitaan se, millaisiin asioihin saa tukea ja millaiset asiat on syytä jättää mainitsematta. Vaikka häiriköinnin ei tulisi olla hyväksyttävää yhteiskunnassa ylipäätään, valitettavan usein yhteisöjen sisälle muodostuu hiljainen hyväksyntä, jonka kuvitellaan jollain tapaa vain kuuluvan niihin ympyröihin. Todellisuudessa hiljainen hyväksyntä voi olla yhteisön tai yksittäisten henkilöiden, kuten valmentajan, opettajan tai vanhemman, kyvyttömyyttä nähdä tai puuttua asiaan. Toisinaan meiltä puuttuu sosiaalisia välineitä tai taitoja mennä väliin, toisinaan merkkejä ei huomata ajoissa, ennen kuin harmia aiheutuu, toisinaan emme hektisessä arjessa pysähdy kuuntelemaan, mitä lapsella on sanottavana tai hiljainen avunpyyntö jää äänekkäämpien asioiden alle. Joskus tilanteita voi olla myös vaikeaa hyvksyä, emmekä myönnä näkevämme sitä, mitä lapsi ei ymmärrä.

Meillä aikuisilla on kuitenkin vastuu olla sivuuttamatta väärinkohtelua ja pitää huoli siitä, että jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi harrastusryhmässään ikään katsomatta. Muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeää, että seksuaalisesta tai sukupuolisesta häirinnästä käydään avointa, rakentavaa keskustelua, jossa pääsevät ääneen ne, joiden kokemusten tulisi olla käännekohtia kohti parempaa huolenpitoa toisistamme. Taidoissa puuttua ja mennä väliin on myös mahdollista kehittää itseään.

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.”

-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua

Tanssi ja harrastaminen eivät tapahdu irrallaan muusta arkitodellisuudesta, vaan harrastusten kautta opitut ajattelutavat ohjaavat toimintaa ja suhtautumista myös toisaalla – ja päinvastoin. Niinpä ei ole samantekevää, mitä päättää katsoa läpi sormien, millaista suhtautumista esimerkillään opettaa tai mitä kokemuksiaan kertovalle tai tukea hakevalle lapselle tai nuorelle vastaa. Jotta kuitenkin päästäisiin vastaamisvaiheeseen, on ensin kuultava, mitä toisella on sanottavanaan. Parhaiten vaikeistakin asioista tullaan puhumaan, kun tietää, ettei sanomaa sivuuteta, vaan puhuja voi luottaa tulevansa kuulluksi. Turvallisen keskusteluympäristön luomiseksi omalla viestinnällä tulisi pyrkiä osoittamaan kunnioittavansa ja arvostavansa kanssakeskustelijoiden oikeutta ajatustensa ja tuntemustensa esilletuomiseen (Välikoski, 2017).

Ole läsnä ja kuuntele:

  • Kohtaa toinen katsomalla silmiin ja pysähtymällä. Mene lapsen tasolle. Kiireessä, kerro että nyt ei ole hyvä hetki, mutta kuunteleet treenien jälkeen/kirjattuasi läsnäolijat/vastattuasi puheluun mielelläsi, mitä tällä on sanottavaa
  • Keskustellessasi osoita kuuntelevasi – nyökkää, hymähdä, toista, kysy. Näillä kannustat toista jatkamaan. Joskus vaikeasta kokemuksesta kertomiseksi tullaan ensin kokeilemaan kepillä jäätä ja itse asia pulpahtaa esiin vasta, kun keskustelukanava on auki.
  • Tiedosta oma tapasi kuunnella kussakin hetkessä ja pyri aidosti kuulemaan, mitä toisella on sanottavanaan. Älä pyri arvaamaan kertomuksen loppua ja ala muotoilla vastaustasi jo ensimmäisten lauseiden jälkeen.
  • Selvitä itsellesi, miksi kuuntelet (Välikoski, 2017). On tärkeää, että käymme itsemme kanssa keskustelun siitä, mitä merkitystä (keskustelukumppanille, yhteisölle, keskustelukulttuurille) on tai voi olla sillä, että suuntaan tarkkaavaisuuteni puhujaan.

Tärkeää on myös tunnistaa omat asenteet ja mahdolliset häiritsevät tekijät (kuten väsymys, kiire tai ensireaktiona tuleva vastustus odottamattomalle aiheelle) sekä niiden vaikutuksen kuuntelemistilanteeseen ja omaan toimintaan (Välikoski, 2017). Hyvä kuuntelija on lisäksi motivoitunut ymmärtämään puhujaa tavalla, jolla tämä haluaa tulla ymmärretyksi. Niinpä pieneltäkin vaikuttava murhe tulee ottaa sillä vakavuudella kuin asianosainen siihen suhtautuu. Olympiakomitean Lupa välittää, lupa puuttua -opas tarkentaa, että ratkaisevaa tilannetta selvitettäessä on aina uhriksi joutuneen kokemus.

”Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. ”

-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua

Lupa välittää, lupa puuttua – opas pohjautuu alunperin vuonna 2002 toimitettuun ja myöhemmin päivitettyyn oppaaseen sekä järjestöyhteistyönä tuotettuun lasten turvallisuutta koskevaan aineistoon. Oppaan tarkoituksena on kertoa sukupuolisesta ja seksuaalisesta häirinnästä liikunnassa ja urheilussa toimiville aikuisille, kuten vanhemmille, valmentajille, ohjaajille, seurajohtajille, opettajille, järjestötyöntekijöille, liikuntapaikkahoitajille ja muille lasten ja nuorten liikuntatoiminnasta vastaaville. Oppaassa pyritään tarjoamaan menettelyohjeita turvallisen harjoitteluympäristön luomiseksi ja annetaan toimintaohjeita puuttua häirintään tällaisia tilanteita kohdattaessa.

Tanssiyhteisön ja erityisesti tanssinopettajan tai valmentajan vastuulla on toisten arvostamiseen ja koskemattomuuteen liittyvien arvojen opettaminen. Erityisesti se mitä ne tarkoittavat tanssi- ja urheilukonteksteissa. SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laakso totesi Näkökulma-tekstissään aikuisten olevan aina vastuussa omista tekemisistä ja sanomisistaan. Tällä viitannetaan myös aikuisten väliseen toimintaan sekä valmentaja – valmennettava -suhteisiin. Keskustelukulttuurin muutos lähtee paitsi nykyisten vaiennettujen äänten avaamisesta, myös uuden urheilijapolven kasvattamisesta avoimempaan keskustelukulttuuriin ja varhaisen puuttumisen luomaan turvalliseen harrastusympäristöön. Niitä ajatuksia, jotka nuorina tanssijanalkuina omaksutaan, tullaan vanhempana urheilupiireissä toteuttamaan.

Kuunteluapua lapsille ja nuorille sekä muille urheilutahoille tarjoilee myös Väestöliiton uusi Et ole yksin -palvelu, joka tarjoaa puhelimessa ja chatissa tukea, apua ja neuvontaa urheilua harrastaville nuorille, aikuisille, vanhemmille ja huoltajille. Väestöliiton ja urheilujärjestöjen yhteishankke pyrkii takaamaan, että jokaiselle turvallisen ympäristön urheilla ja harrastaa. Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras kuvaa palvelua seuraavasti: ”Et ole yksin on Suomen ensimmäinen kohdennettu tukipalvelu, johon seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän, epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen kohteeksi joutunut urheilija voi olla yhteydessä ja saada apua. Palvelu on valtakunnallinen. Tukipalvelun lisäksi hankkeessa vahvistetaan lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta, lisätään vanhempien sekä valmentajien tietoja nuorten kokeman kiusaamisen, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäisystä.”(SUEK).

Puhelin päivystää numerossa 0800 144644, maanantaisin ja tiistaisin klo 14 – 17:30 ja chat keskiviikkoisin ja torstaisin klo 14 – 17:30. Palvelu on toteutettu Veikkauksen tuella.

Välitetään yhdessä – tietoa sekä toisistamme, jokaisen rajoja kunnioittaen
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Et ole yksin -palvelu. Väestöliitto, 2018

Lupa välittää, lupa puuttua – Sukupuolinen ja seksuaalinen häirintä urheilussa. Opas. Olympiakomitea, 2017.

Kuuntelemisen taito. Tuula-Riitta Välikoski, Viestijät. Artikkeli, 2015.


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!