Kategoria: Blogi

Tanssi kilpailun voittajana

JULKAISTU: 22.5.2018, KATEGORIAT: Blogi

Kevät on usein kiireistä aikaa tanssijoille. Treenikausi kulkee monissa seuroissa ja tanssikouluissa koulujen lukuvuotta vastaavissa sykleissä ja keväälle osuvat niin kauden päättäjäiset ja näytökset kuin useat tärkeät kilpailutkin. Näihin kokoonnutaan näyttämään, mitä vuoden aikana ollaan opittu ja saatu aikaan, missä ollaan kehitytty ja millaisia ideoita saatu. Samoja asioita tullaan katsomaan muiden astellessa tanssilattialle – Minkä parissa kanssaurheilijat ovat viettäneet kuluneen kauden? Millaisia uusia juttuja heillä on tällä kertaa tuoda näytille? Millä muita tullaan haastamaan? Ovatko tulevat trendit liikekielessä ja koreografisissa valinoissa jo aistittavissa?

Suomi on väkiluvultaan pieni maa ja tanssipiirit lajista riippumatta tiiviit. Niinpä isommissa kisoissa nähdään täällä yleensä ”kaikki muut” saman lajin harrastajat ja samoja kisoja kierrettäessä monet kasvot ja nimet tulevat vähintään kisatutuiksi. Se miten toisiin suhtaudutaan ja kuinka paljon toisista saadaan boostia omaan tekemiseen ennen kisoja sekä itse tapahtumassa, luo puolestaan yhteistä kulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Isoimmissa, paljon lajin harrastajia ja ammattilaisia keräävissä kisoissa piirtyykin samalla kokonaiskuvaa siitä, missä kunkin lajin kohdalla Suomessa tällä hetkellä mennään. Kilpailut keräävät tanssikansaa laajasti yhteen, mutta taistelu paremmuudesta ei ehkä kuitenkaan aina ole tanssin kilpailutapahtumien suurin merkitys.

Kahden edellisen viikonlopun aikana käytiin suurimmat Suomen Tanssiurheiluliiton jäsenjärjestö Finnish Dance Organization FDO ry:n järjestämät kilpailutapahtumat: Street SM ja Performin Arts SM -kilpailut. Kisahumun ollessa vielä tuoreena mielessä, otin asiakseni kysyä FDO:n kisoja monipuolisesti tarkastelleilta, millaisia merkityksiä tanssikilpailuilla nähdään olevan.

”Kilpailuissa on vaan inhottavaa se sijoitus. Mutta se pistää myös ihmiset tekemään töitä. Ja se kasvattaa nälkää. Ja kun se nälkä kasvaa, niin silloin tasokin nousee.”

FDO:n Street-jaoston puheenjohtaja Sanaz Hassanin mielestä ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä kisatapahtumilla on tuoda tanssijat yhteen. ”Ympäri Suomea kokoonnutaan ja saman katon alla on paljon samanhenkisi ihmisiä; me tehdään siellä tuttavuuksia ja jaetaan sitä tanssin sanomaa ja tanssin iloa eteenpäin. Kilpailuissa on vaan inhottavaa se sijoitus, mutta se pistää ihmiset tekemään töitä. Ja se kasvattaa nälkää tehdä. Ja kun se nälkä kasvaa, niin silloin tasokin nousee.” Hassani toteaa. Kisoissa nähdään myös se, kuinka paljon tanssijoita tosiaan on, kuinka tavat tehdä jatkuvasti kehittyvät ja miten väki kasvaa tanssijoina, mikä Hassanin mielestä on joka kerta yhtä hienoa havaita.

Samoilla linjoilla on ahkera FDO:n kisojen kävijä, tanssija, koreografi ja tänä vuonna tuomaripöydän takana debytoinut Suvi Salmi, joka toteaa lajina tanssin suosion näkyvän kasvavissa kisaajamäärissä ja jo tämän kasvattavan tanssijoiden motivaatiota kehittyä ja pärjätä. ”Kisoissa on mahdollista saada arvostusta ja huomiota sille kovalle työlle, joka kisasuoritusten takana on. Olen myös itse pitänyt tanssikisoissa tärkeänä sitä, että tanssijat pääsevät näkemään muita ryhmiä ja sitä, kuinka laajaa tanssin kirjo kaikkien lajien sisällä on; kuinka eri tavalla asioita voi tehdä, kuinka erilaisia koreografioita, liikelaatuja, tapoja ajatella tätä maailmaa tanssin kautta ja tyylejä voi olla! Ja kuinka paljon niitä eri tapoja on! Kisatilaisuuksissa päästään näkemään koko kirjo. Samalla koreografit pääsevät näkemään toistensa työn jälkeä. Kyllähän se sitä koko tanssikulttuuria ja lajia kehittää, kun ajatukset pääsevät vaihtumaan.” Salmi listaa.

”Kyllähän se sitä koko tanssikulttuuria ja lajia kehittää, kun ajatukset pääsevät vaihtumaan.”

Myös Hassan painottaa kisoja inspiroitumisen paikkana, mutta myös mahdollisuutena päästä esille ja viestiä tanssista tanssimaailman ulkopuolelle. ”Nää on niitä ainoita paikkoja, jonne voidaan tekemisiämme vidä ja näkyä! Ja samalla tuoda myös tavallisten ihmisten tietoisuuteen, että tällaista on!” Salmi huomautti samoin, että kilpailutilanteet mahdollistavat esiintymiskokemuksen kartuttamisen laajemmalle joukolle tanssin harrastajia jokaisella taito- ja ikätasolla. Puhtaasti esiintymistilanteita koetaan olevan verrattain vähän tai ne on suunnattu pääasiassa ammattilaisille. Katutanssipuolella kilpailut ovat pitkälti jakautuneet battle-tapahtumiin ja koreografiaa painottaviin kisoihin ja katselmuksiin ja kilpailutapahtumia toivottaisiin olevan useammin. SM:it ovat kuitenkin erityinen areena kulttuurin, yhteisöllisyyden ja lajinkehityksen näkökulmasta, sillä siellä kohtaavat ainutlaatuisesti under ground -puoli ja koreografinen työskentely, minkä myös ulkomaiset tuomarit nostivat toissa viikonloppuna keskusteluun. Tänä vuonna koreografin roolissa kilpailuviikonloppuun osallistunut Hassani toteaa vielä, että ”On harmillista, että FDO:n lajien parissa SM-kisojen suuruinen tapahtuma on vain kerran vuodessa, jolloin koko vuoden työ on ikään kuin esillä vain kerran, pienen hetken siellä lattialla.”

Salmelle FDO:n SM-kisat ovat aina olleet treenivuoden huipentuma. Hän arvelee osasyynä tähän olevan kilpailujen tason sekä järjestäjä- että osallistujapuolella: ”Ehkä siihen vaikuttaa se, että FDO:n tekemä työ kisojen taustalla on niin näkyvää ja vaikuttavaa. Kun kisojen taustalla on oikeasti iso organisaatio, se myös kasvattaa luottamusta siihen, että kisat on järjestetty hyvin.” Hyvät järjestelyt ja luotettavuus vetoavat puolestaan niihin motivoituneisiin ja haasteita hakeviin tanssijoihin, mikä lisää osallistujamääriä, kilpailun tasoa sekä kisoihin liittyvää jänniystä. Hassan totesi haastattelussa, että FDO:n kisat järjestetään aina yhteistyössä vaihtuvan kilpailukaupungin ja paikallisten tanssikoulujen kanssa. Yhteistyön hän näkee erittäin tärkeänä toimintana. Salmi jatkaa kisojen arvostuksesta toteamalla vaikuttavan tuomarikoulutuksen nostavan jäsenliiton kilpailujen profiilia. ”Uskon, että FDO:n kisojen arvostukseen liittyy myös se, että tuomarointikoulutus on niin vaikuttavaa. Erona useaan muuhun tapahtumaan on se, että näissä kilpailuissa kaikki tuomarit ovat koulutettuja ja valittu erilaisten seulojen kautta tehtävään. Niin siellä ikään kuin pystyy luottamaan myös siihen tuomarityöhön ja sen jälkeen eri tavalla. Kisoilla on tällöin suuri merkitys tanssijoille itselleen! FDO:n kisojen merkitystä kasvattaa se, että tuomarikoulutusta järjestetään.” Tätä mieltä kisoista on myös Hassani kuvaillessaan, kuinka mahtavaa FDO:n olemassa olo on, ja että järjestön kautta pystytään toteuttamaan tällaista kisatoimintaa.

Kilpailuilla voidaan siis nähdä olevan rimaa nostava vaikutus harrastajatoimintaan ja hyvin järjestetyillä kisoilla merkitystä myös luottamuksen ilmapiiriin. Kisojen kannustamana kilpailutoimintaa ja sitä kautta tanssin kenttää tullaan kehittäneeksi monipuolisesti. Hassanin mielestä katutanssiskene voi hyvin Suomessa vuonna 2018. ”Skene ja tanssijoiden määrä kasvaa koko ajan ja junnuja on tosi paljon. Ne on tosi kovia! Kaikki myös tekevät eri ikätasoilla vähän erilaista tyyliä ja on tärkeää, että kisoissa jaetaan sitä meidän erilaisuutta ja näytetään, mitä eri puolilla maata tehdään.” Suomessa kisoja eri lajeille järjestetään laajasti ja FDO:n alaisuudessakin oleville lajeille kilpailuja ja katselmuksia on melko runsaasti. ”Viime aikoina olen kyllä kuullut myös sitä, että kun kisoja järjestään ympäri vuoden niin paljon, niin kyllä nkyään tanssijat osaavat huomioida myös sen, että vaikka kyseessä on SM-kilpailut, ne ovat kuitenkin vain yhdet kilpailut kymmenien kisojen ja katsemusten joukossa. Eri kisoissa katsantokannat ja tanssintekemisen tapojen arvostus vaihelevat. SM-kisat ovat asia erikseen. Mutta vaikka niillä FDO:n kisoilla on iso merkitys, niin eivät ne ainoat kisat ole. Se on ainoastaan ja vain hyvä asia, että kilpailuja löytyy ihan kaikille.” Salmi toteaa.

Jo kahden, lyhyen haastattelun pohjalta voin todeta kilpailujen olevan enemmän kuin vain kilpailuja. Paitsi että kilpailuissa pyritään mittaamaan paremmuutta ja onnistumista tietyllä suorituskerralla, kilpailut ovat tanssiyhteisöjä yhteen kokoava voima, joka kisamekanismeja pyörittäessään ja kehittäessään kannustaa tanssijoita ja tanssin tekijöitä haastamaan itseään yhä uudelleen. Kilpailut tarjoavat myös areenan tulla esille, oppia esiintymisestä ja saada tunnustusta tehdylle työlle. Samalla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja urheilukulttuuria, josta kerrotaan myös ulospäin. Tanssin eri lajien suosion ollessa laajaa, voittajia tulee erilaisin perustein ja näin kevätkaudella melko tiuhaankin. Eniten merkitystä sijoituksilla on tanssijoille itselleen, mutta lajinkehitykselle ja yhteisölle kilpailujen merkitys piilee muussa kuin sijoituksissa.

Mikä merkitys kilpailuilla sinun mielestäsi on tanssimaailmassa ja mikä merkitys kisoilla on sinulle?

 

Aurinkoisia päiviä ja lomaa kesälomalle toivottaa
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Ps. Kooste FDO:n kisakeväästä tulossa vielä alkukesästä!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Haastattelu: Emilia Prykäri, Keminmaan Vuoden Urheilija!

JULKAISTU: 19.5.2018, KATEGORIAT: Blogi

Tanssiurheilu sai reippaat kasvot urheilumaailman tietoisuuteen, kun Emilia Prykäri (DSC Oulu) valittiin Keminmaan Vuoden Urheilijaksi. Tanssin perässä matkustava 17-vuotias tanssija käy Kastellin urheilulukiota Oulussa ja toivoo voivansa esimerkillään tsempata muitakin taistelemaan omien unelmiensa puolesta.

Emilia ilahtui mahdollisuudesta päästä jakamaan ajatuksiaan Vuoden urheilija -tittelistään STUL:n blogiin, sillä tanssiurheilu sekä tanssijat kaipaisivat sekä ansaitsisivat lisää näkyvyyttä medioissa. Tittelin tulo tanssiurheilun leiriin osoittaa toivottavasti myös muille urheilun seuraajille tanssiurheilun olevan aitoa urheilua.

Sinut valittiin Keminmaan Vuoden urheilijaksi. Onneksi olkoon! Mitä titteli sinulle merkitsee tai edustaa?
”Ensinnäkin kiitos onnitteluista! Titteli merkitsee minulle paljon, sillä minua ei ole ennen palkittu näin merkittävällä nimikkeellä. Kovaa työtäni palkitaan, joten se merkitsee paljon.

Mistä ansioista uskot valinnan kohdistuneen sinuun?
”Uskon, että valinta kohdistui minuun sen takia, että olen viime aikoina pärjännyt hyvin Suomen tanssilattioilla ja päässyt edustamaan Suomea EM- sekä MM-kisoissa. Varmasti myös sillä on ollut vaikutusta, että lajini on vähän harvinaisempi, joten on hienoa, että tämänkin lajin edustajia palkitaan näin merkittävällä tittelillä.

Miten saavutus vaikutti kevään treenimotivaatiosi vai vaikuttiko se?
”Kyllä ehdottomasti vaikutti! Sain paljon enemmän treenimotivaatiota, koska haluaisin, että minut palkittaisiin uudelleen samalla tittelillä. Totta kai haluan myös tehdä enemmän töitä, jotta pärjäisin maailmalla vielä paremmin ja kehittyisin itse tanssijana. Haluan myös osoittaa muille, miksi juuri minut valittiin Vuoden Urheilijaksi.

Oletko tavannut muita vastaavan tittelin saaneita tai aiempia Keminmaan vuoden urheilijoita? Millaisen joukkoon koet päässeesi?
”Kyllä olen tavannut joitain Keminmaan Vuoden Urheilijoita ja itse asiassa sain tittelistä kiertopokaalin, jossa luki kaikki edellisvuosien palkitut. Siellä luki myös Joonas Piippolan ja Katri Mäkisen nimet! Koen, että olen päässyt todella kovien urheilijoiden joukkoon ja on hienoa nähdä, miten myös aiemmat palkitut ovat pärjänneet. Tuntuu jotenkin erityiseltä päästä muiden huippu-urheilijoiden joukkoon. On myös hienoa, että pieneltäkin paikkakunnalta voi nousta hyviä urheilijoita maamme kärkeen.

Vuoden urheilijoissa taidat tänä vuonna olla ainoa tanssiurheilija. Uskotko valinnallasi olevan vaikutuksia siihen, miten tanssiurheilu nähdään?
”En koe, että sillä sinänsä on suurta vaikutusta tanssiurheilun näkyvyyteen. Mutta varmasti siinä, että ihmiset käsittävät, että myös tanssiurheilu on laji siinä missä muutkin ja teemme todella paljon töitä pärjätäksemme.

Ajatteletko tanssiurheilijoiden medianäkyvyydestä olevan hyötyä lajeille? Entä haittoja?
”Kyllä koen, että medianäkyvyydestä on hyötyä! Kilpatanssi ei ole mitenkään hirveän suosittu tai yleinen laji, joten medianäkyvyys lisäisi tietoa lajista. Mielestäni medianäkyvyydessä ei ole mitään haittoja, vaan lajia pitäisi saada vielä enemmän näkyviin. Medianäkyvyys saattaisi myös auttaa saamaan sponsoreita, sillä lajimme ei ole halvimmasta päästä ja maailman huipulle pääsy vaatii kisojen ja leirien käymistä ulkomailla.

Milloin tanssiurheilijoita nähdään maakuntaäänestysten voittajina?
”En tiedä itse muita tanssijoita, jotka olisi palkittu maakuntaäänestysten voittajiksi kuin Joonaksen ja Katrin, mutta mielestäni voittajaksi voidaan valita kuka tahansa motivoitunut, tavoitteellinen ja ahkera tanssija!

Millaista näkyvyyttä toivoisit tanssiurheilun saavan tulevaisuudessa?
”Toivoisin, että tanssiurheilu saisi vielä lisää näkyvyyttä. Vaikka tämä on pieni laji, varsinkin Suomessa, niin olisi mahtavaa, jos saisimme samanlaisen suosion kuin muutkin suositut lajit Suomessa, kuten esimerkiksi jääkiekko.

Millaista viestiä haluat roolissasi Vuoden Urheilijana välittää?
”Haluaisin välittää muille viestin, että ei kannata ikinä luovuttaa. Vaikka välillä tuntuisi siltä, että ei jaksa tai ei huvita, ikinä ei saa lopettaa unelmien tavoittelemista. Haluan toimia esimerkkinä muille, että kannattaa aina tehdä töitä kovasti ja kyllä se kova työ palkitaan! On mahtavaa, kuinka tiivis ja pieni porukka meillä on, mutta sitäkin mahtavampi ilmapiiri! Haluan toimia positiivisena ja ahkerana esimerkkinä muille tanssijoille.

Olet aiemmin maininnut tähtääväsi kilpatanssin ammattilaiseksi ja 10-tanssin maailmanhuipulle. Mitä sinulla on seuraavaksi tähtäimessäsi? Ja millaisia tavoitteita sinulla urheilu-urasi suhteen on tälle vuodelle?
”Kyllä, olisi tähtäimessä jonakin päivänä olla maailman huipulla! Seuraavaksi tähtäimessä olisi vielä nuorisovuosien aikana saavuttaa EM- tai MM-kisoissa semifinaalipaikka. Tälle vuodelle meillä on tavoitteena kehittää omaa tanssiamme eteenpäin ja tähdätä edustuskisoihin sekä 10-tanssin SM-kisoihin.”

Prykäri tanssi vastikään parinsa Eetu Lämsän kanssa WDSF:n nuorten 10-tanssin euroopanmestaruuskilpailuissa sijalle 13. Kisat käytiin Moldovassa 29. huhtikuuta. Emilian tanssitaivalta voit seurata instagramista ja Facebookista @emiliaprykari!

Kuuntelemisen tärkeydestä

JULKAISTU: 20.4.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Suomen urheilun eettinen keskus nosti keskusteluun huolen häirinnästä ja hyväksikäytöstä urheilussa. Vastikään julkaistussa Näkökulma-tekstissä ilmaistaan tapausten esilletulon tärkeys, yhteinen vastuu turvallisesta harrastusympäristöstä sekä aikuisten välitön puuttumisvastuu.

Toiset tanssijat ja tanssiurheiluyhteisö muodostavat monelle harrastajalle sen viiteryhmän, jonka sisällä havainnoidaan, sisäistetään ja opitaan, mikä on hyväksyttävää tai oikein. Samalla opitaan se, millaisiin asioihin saa tukea ja millaiset asiat on syytä jättää mainitsematta. Vaikka häiriköinnin ei tulisi olla hyväksyttävää yhteiskunnassa ylipäätään, valitettavan usein yhteisöjen sisälle muodostuu hiljainen hyväksyntä, jonka kuvitellaan jollain tapaa vain kuuluvan niihin ympyröihin. Todellisuudessa hiljainen hyväksyntä voi olla yhteisön tai yksittäisten henkilöiden, kuten valmentajan, opettajan tai vanhemman, kyvyttömyyttä nähdä tai puuttua asiaan. Toisinaan meiltä puuttuu sosiaalisia välineitä tai taitoja mennä väliin, toisinaan merkkejä ei huomata ajoissa, ennen kuin harmia aiheutuu, toisinaan emme hektisessä arjessa pysähdy kuuntelemaan, mitä lapsella on sanottavana tai hiljainen avunpyyntö jää äänekkäämpien asioiden alle. Joskus tilanteita voi olla myös vaikeaa hyvksyä, emmekä myönnä näkevämme sitä, mitä lapsi ei ymmärrä.

Meillä aikuisilla on kuitenkin vastuu olla sivuuttamatta väärinkohtelua ja pitää huoli siitä, että jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi harrastusryhmässään ikään katsomatta. Muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeää, että seksuaalisesta tai sukupuolisesta häirinnästä käydään avointa, rakentavaa keskustelua, jossa pääsevät ääneen ne, joiden kokemusten tulisi olla käännekohtia kohti parempaa huolenpitoa toisistamme. Taidoissa puuttua ja mennä väliin on myös mahdollista kehittää itseään.

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.”

-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua

Tanssi ja harrastaminen eivät tapahdu irrallaan muusta arkitodellisuudesta, vaan harrastusten kautta opitut ajattelutavat ohjaavat toimintaa ja suhtautumista myös toisaalla – ja päinvastoin. Niinpä ei ole samantekevää, mitä päättää katsoa läpi sormien, millaista suhtautumista esimerkillään opettaa tai mitä kokemuksiaan kertovalle tai tukea hakevalle lapselle tai nuorelle vastaa. Jotta kuitenkin päästäisiin vastaamisvaiheeseen, on ensin kuultava, mitä toisella on sanottavanaan. Parhaiten vaikeistakin asioista tullaan puhumaan, kun tietää, ettei sanomaa sivuuteta, vaan puhuja voi luottaa tulevansa kuulluksi. Turvallisen keskusteluympäristön luomiseksi omalla viestinnällä tulisi pyrkiä osoittamaan kunnioittavansa ja arvostavansa kanssakeskustelijoiden oikeutta ajatustensa ja tuntemustensa esilletuomiseen (Välikoski, 2017).

Ole läsnä ja kuuntele:

  • Kohtaa toinen katsomalla silmiin ja pysähtymällä. Mene lapsen tasolle. Kiireessä, kerro että nyt ei ole hyvä hetki, mutta kuunteleet treenien jälkeen/kirjattuasi läsnäolijat/vastattuasi puheluun mielelläsi, mitä tällä on sanottavaa
  • Keskustellessasi osoita kuuntelevasi – nyökkää, hymähdä, toista, kysy. Näillä kannustat toista jatkamaan. Joskus vaikeasta kokemuksesta kertomiseksi tullaan ensin kokeilemaan kepillä jäätä ja itse asia pulpahtaa esiin vasta, kun keskustelukanava on auki.
  • Tiedosta oma tapasi kuunnella kussakin hetkessä ja pyri aidosti kuulemaan, mitä toisella on sanottavanaan. Älä pyri arvaamaan kertomuksen loppua ja ala muotoilla vastaustasi jo ensimmäisten lauseiden jälkeen.
  • Selvitä itsellesi, miksi kuuntelet (Välikoski, 2017). On tärkeää, että käymme itsemme kanssa keskustelun siitä, mitä merkitystä (keskustelukumppanille, yhteisölle, keskustelukulttuurille) on tai voi olla sillä, että suuntaan tarkkaavaisuuteni puhujaan.

Tärkeää on myös tunnistaa omat asenteet ja mahdolliset häiritsevät tekijät (kuten väsymys, kiire tai ensireaktiona tuleva vastustus odottamattomalle aiheelle) sekä niiden vaikutuksen kuuntelemistilanteeseen ja omaan toimintaan (Välikoski, 2017). Hyvä kuuntelija on lisäksi motivoitunut ymmärtämään puhujaa tavalla, jolla tämä haluaa tulla ymmärretyksi. Niinpä pieneltäkin vaikuttava murhe tulee ottaa sillä vakavuudella kuin asianosainen siihen suhtautuu. Olympiakomitean Lupa välittää, lupa puuttua -opas tarkentaa, että ratkaisevaa tilannetta selvitettäessä on aina uhriksi joutuneen kokemus.

”Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. ”

-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua

Lupa välittää, lupa puuttua – opas pohjautuu alunperin vuonna 2002 toimitettuun ja myöhemmin päivitettyyn oppaaseen sekä järjestöyhteistyönä tuotettuun lasten turvallisuutta koskevaan aineistoon. Oppaan tarkoituksena on kertoa sukupuolisesta ja seksuaalisesta häirinnästä liikunnassa ja urheilussa toimiville aikuisille, kuten vanhemmille, valmentajille, ohjaajille, seurajohtajille, opettajille, järjestötyöntekijöille, liikuntapaikkahoitajille ja muille lasten ja nuorten liikuntatoiminnasta vastaaville. Oppaassa pyritään tarjoamaan menettelyohjeita turvallisen harjoitteluympäristön luomiseksi ja annetaan toimintaohjeita puuttua häirintään tällaisia tilanteita kohdattaessa.

Tanssiyhteisön ja erityisesti tanssinopettajan tai valmentajan vastuulla on toisten arvostamiseen ja koskemattomuuteen liittyvien arvojen opettaminen. Erityisesti se mitä ne tarkoittavat tanssi- ja urheilukonteksteissa. SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laakso totesi Näkökulma-tekstissään aikuisten olevan aina vastuussa omista tekemisistä ja sanomisistaan. Tällä viitannetaan myös aikuisten väliseen toimintaan sekä valmentaja – valmennettava -suhteisiin. Keskustelukulttuurin muutos lähtee paitsi nykyisten vaiennettujen äänten avaamisesta, myös uuden urheilijapolven kasvattamisesta avoimempaan keskustelukulttuuriin ja varhaisen puuttumisen luomaan turvalliseen harrastusympäristöön. Niitä ajatuksia, jotka nuorina tanssijanalkuina omaksutaan, tullaan vanhempana urheilupiireissä toteuttamaan.

Kuunteluapua lapsille ja nuorille sekä muille urheilutahoille tarjoilee myös Väestöliiton uusi Et ole yksin -palvelu, joka tarjoaa puhelimessa ja chatissa tukea, apua ja neuvontaa urheilua harrastaville nuorille, aikuisille, vanhemmille ja huoltajille. Väestöliiton ja urheilujärjestöjen yhteishankke pyrkii takaamaan, että jokaiselle turvallisen ympäristön urheilla ja harrastaa. Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras kuvaa palvelua seuraavasti: ”Et ole yksin on Suomen ensimmäinen kohdennettu tukipalvelu, johon seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän, epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen kohteeksi joutunut urheilija voi olla yhteydessä ja saada apua. Palvelu on valtakunnallinen. Tukipalvelun lisäksi hankkeessa vahvistetaan lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta, lisätään vanhempien sekä valmentajien tietoja nuorten kokeman kiusaamisen, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäisystä.”(SUEK).

Puhelin päivystää numerossa 0800 144644, maanantaisin ja tiistaisin klo 14 – 17:30 ja chat keskiviikkoisin ja torstaisin klo 14 – 17:30. Palvelu on toteutettu Veikkauksen tuella.

Välitetään yhdessä – tietoa sekä toisistamme, jokaisen rajoja kunnioittaen
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Et ole yksin -palvelu. Väestöliitto, 2018

Lupa välittää, lupa puuttua – Sukupuolinen ja seksuaalinen häirintä urheilussa. Opas. Olympiakomitea, 2017.

Kuuntelemisen taito. Tuula-Riitta Välikoski, Viestijät. Artikkeli, 2015.


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

5 + 2 vinkkiä hyvään urheiluhaastatteluun

JULKAISTU: 20.3.2018, KATEGORIAT: Blogi

Miltä nyt tuntuu? Miten kisat menivät? Mikä oli omassa suorituksessasi parasta? Kaikkien odottamia, mutta tilanteessa aina muka yhtä yllättäviä kysymyksiä, joihin voi joko antaa yhtä ennakoitavan vastauksen tai sitten harjaannuttaa itsensä ammattimaiseksi myös tällä urheilun osa-alueella.

Pakollinen paha vai kakkupala

Urheilijat tietävät, ettei urheilijan työ rajoitu vain urheilemiseen, kisasuoritus on vain pidemmän työrupeaman hännänhuippu, ja että haastattelukysymyksiin joutuu joskus vastaamaan ennen kuin omat ajatukset ovat ehtineet asettumaan. Urheilemisen lisäksi urheilijoilta odotetaan nykyään monenlaista edustamista ja vaikka itsestään kertominen medioissa on arkipäiväistynyt, itsensä ilmaiseminen sanallisesti ei kaikista tunnu silti luontevimmalta. Toisinaan haastattelu iskee taas varmemmillekin vastaajille ennen kuin adrenaliini kisasuorituksen jälkeen tasaantuu tai tuntemukset tuloksia kohtaan ovat löytäneet paikkansa. Piti haastattelutilanteista tai ei, niistä on mahdollista suoriutua kunnialla, sillä vastaamistaidoissa on jokaisen mahdollista kehittyä.

Kun vastaamiseen saa turvallisen rutiinin ja omaan taitoon vastailla voi luottaa, ei haastattelutilanteita tarvitse jännittää, fiilis omista kommenteista jää haastattelun antamisen jälkeen positiiviseksi ja tiedät kommenttiesi tukevan sitä, millainen urheilija haluat ääneen puhuessasi olla. Selkeät vastaukset antavat sinusta selkeän kuvan ja myös muut lajista kiinnostuneet lukevat tai kuuntelevat vastauksiasi mielenkiinnolla.

Vinkit hyvään hastatteluun

Haastattelijoita ja haastateltavia on monenlaisia, mutta oli alustana sitten lumi ja jää, afaltti tai parketti, urheilijahaastatteluita tehtäessä haastattelijoiden esittämät kysymykset ovat usein lajista riippumatta samankaltaisia. Tämä antaa mahdollisuuden ennakoida eteentulevia kysymyksiä ja valmistautua suoriutumaan tästäkin urheilun osa-alueesta taidokkaasti.

Haastatteluiden tekeminen on kiinnostavaa puuhaa ja haastatteluita työkseen tekevänä kohtaa paljon erilaisia vastaajia. Osa suullisesti annetuista haastatteluista kirjataan ylös ja julkaistaan tekstipohjaisilla alustoilla, kuvateksteinä tai liitetään tiedotteisiin. Parhaimmistoa ei tarvitse julkaisua varten muotoilla, vaan niissä on lähes välimerkitkin kerrottuna, ja toisinaan joutuu taas todella miettimään, mitä joku haluaa vastauksellaan sanoa. Joskus vähäsanaisten vastausten lisäksi päätyy kertomaan haastattelijan omia havaintoja vastauksen antajasta. Haastatteluiden antaminen käy puolestaan oman kokemukseni mukaan helpommaksi joka haastattelulla. Tietoisesti annetut haastattelut saavat oivaltamaan omia onnistumisia ja tukevat parhaillaan jopa kehittymistä omassa lajissa.

Opin ja kokemuksen pohjalta olen koonnut muutaman vinkin hyvän urheiluhaastattelun antamiseen:

1. ‎Suhtaudu kilpailupäivään aina sillä ajatuksella, että sitten KUN minua haastatellaan. Jossittelu johtaa myös haahuileviin haastatteluvastauksiin. Kun haastattelun mahdollisuus on mielessäsi pieni, myös valmius aivoissasi jää vähäiseksi. Vastaavasti, kun ajattelet haastattelun tulevan, myös ajatuksesi ovat virittyneinä haastattelun tullen. Tee mielessäsi poimintoja kisapäivästä; huomioi kisapäivän tunnelmaa ja omia mietteitäsi, tiedosta, mitkä asiat kiinnittävät huomiosi ja mieti, mitä vastaisit haastatteluun juuri siltä päivältä. Tee näin joka kerta, joka tapauksessa, ja pian se on jo automaattista.

2. ‎Muista, että aika on sinun puolellasi. Kun haastattelija esittää sinulle kysymyksen, sinun ei ole pakko vastata heti samalla sekunnilla. Tuntiessasi huomion olevan suunnattuna sinuun, muutama sekuntikin tuntuu pitkältä ajalta. Todellisuudessa pieni hiljainen hetki on vain silmänräpäys. Vedä henkeä, mieti kysymys uudelleen läpi mielessäsi tai toista se ääneen. Tällä aikaa ajatuksesi asettuvat ja aivot tekevät työtä vastauksen muotoilemiseksi. Haastattelija haluaa sinulta vastauksen, joten voit hyvin antaa sen jäsenneltynä. On myös OK pyytää haastattelijaa toistamaan kysymys.

3. ‎Muista, että haastattelija on sinun puolellasi. Kuten sanottu, haastattelija haluaa kuulla vastauksesi, oli sen sisältö mitä vain. Haastatteluissa harvemmin on myöskään oikeita ja vääriä vastauksia ja sinä olet aina asiantuntija omaan kokemukseesi! Haastattelua antaessasi, älä keskity haastattelusi loppuyleisöön, vaan ajattele olevasi jutulla vain haastattelijan kanssa, jolloin tilanne voi tuntua rennommalta.

4. ‎Vastaa aina kokonaisilla lauseilla. Tämä helpottaa kuulijaa ja antaa sinusta asiallisemman kuvan, mutta pelaa myös aivoillesi aikaa prosessoida vastausta. Esimerkiksi:  Haastattelija: ”Mikä on ollut parasta kisapäivässä?” Urheilija: ”Parasta kisapäivässä on ollut…”
Vastauksille ei ole valmiiksiannettua mittaa, mutta tarinoi vain niin pitkästi, että saat pointtisi kerrottua. Rönsyilevää ajatuksenvirtaa on hankala seurata ja hyvätkin huomiot hukkuvat, kun kuulijan huomio herpaantuu. Muista myös päättää lauseesi.

5. ‎Harjoittele kotona. Vaikka et voi päättää, ”miltä nyt tuntuu” tai tietää ennakkoon kilpailujärjestelyiden huolellisuutta, voit silti miettiä ennakkoon, miten ilmaisisit ajatuksiasi erilaisissa tilanteissa. Mielipiteesi on omasi, mutta voit aina valikoida, miten sanasi asettelet! Peilille puhuminen on pölyttyneen kuuloinen ohje, mutta pitää yhä paikaansa hyvien ohjeiden listalla! Puhuessasi ääneen, totut oman äänesi kuulemiseen, opit ottamaan kuulemasi puhevinkit aktiiviseen käyttöön ja lisäksi ääneen puhuminen pakottaa abstraktit ajatukset jäsennellyiksi lauseiksi ja harjaannuttaa näin ajatusten muoutumista selkeiksi kommenteiksi myös haastattelutilanteen tullen. Haastatteluvastausten harjoitteluun pätee samat asiat kuin minkä tahansa asian harjoitteluun – kun lihasmuistissa ja mielessäsi on selkeä kaava, onnistut todennäköisemmin epätyypillisemmissäkin olosuhteissa, yllättäviä tilanteita kohdatessasi tai silloinkin kun ei ole se paras päivä.

Ylläolevat vinkit on annettu silmällä pitäen tilanteita, joissa annat haastattelua suullisesti. Lupaaminani +2 vinkkeinä erityisesti puhetilanteisiin paljastan kaksi opiskeluaikoinani nappaamaani tärppiä, jotka toimivat joka ikinen kerta, joka tilanteessa. Näistä ensimmäisenä artikulaation tärkeys. Avaa suutasi ja lausu sanat loppuun saakka – kuulostaa pätevältä ja tuntuu selkiyttävän sisältöäkin. Omaa artikulaatiotasi sekiytät sillä, että lausut kaikki vokaalit huolellisesti! Puhekielessä aeiouyäö tulee toisinaan nielaistua, mutta niiden huolellinen ääntäminen tuo ryhdin kaikkiin sanoihin ja tekee puheesta helpommin seurattavaa. Toisekseen, keskity puhuessasi aina siihen, mitä olet sanomassa sen sijaan että eksyisit miettimään, miten asian sanoisit. Kun keskityt sisältöön, muoto löytää kyllä uomansa!

 

Aurinkoista pääsiäisen aikaa ja haastattelemisiin!
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Ps. Jos haluat olla valmistautunut tanssiurheilija, Suomen Tanssiurheiluliiton päivitetyistä tulostiedotusohjeista voit löytää ne kysymykset, jotka STUL:n urheilijahaastatteluissa kisapaikoilla esitetään!


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Blogi: Someurheilijan profiili

JULKAISTU: 20.2.2018, KATEGORIAT: Blogi, Yleinen

Some. Siellä kuullaan uusista tapahtumista ja ilmiöistä, siellä liitytään oman viitekehyksen ryhmiin ja osoitetaan kannatusta,
sieltä tarkistetaan aikatauluja ja muotoillaan sitä miltä oma arki näyttää ulospäin, mutta samalla myös itselle. Sosiaalinen media
on infoa, yhteydenpitoa ja itsensä paikantamista suhteessa kaikenlaisiin tekijöihin ja aatoksiin. Kaikkien hengaillessa
somessa, julkaisukynnys voi olla matalallakin ja välitämme julkisuuteen videon, kuvien ja tekstien muodossa sitä, mikä meistä
on hauskaa, tärkeää, väärin, oivaltavaa ja muistamisen arvoista. Vaikka emme aina ajattele sitä tietoisesti, emme kuitenkaan
kerro ainoastaan vastaantulleista asioista, vaan teemme joka hetki valintoja siitä, mitä koemme tärkeäksi ilmaista.

Antamalla huomiota tietyille asioille, kuten nyt vaikka presidenttiparin perheenlisäykselle, talviolympialaisten tapahtumille tai omille
onnistumisille, asetamme itsemme johonkin suhteeseen näihin asioihin nähden, niihin muihin, jotka tekevät samoin sekä heihin,
jotka eivät moisiin liikahda julkisissa profiileissaan. Yhtä kaikki nämä valintamme muotoilevat meistä jonkinlaista kuvaa kanssaihmisille;
mikä on minulle tai sinulle julkaisemisen arvoista?

Paitsi että rakennamme omaa julkista kuvaamme yksilönä ja tanssiurheilijana, olemme samalla palasia meihin liittyvien ryhmien imagon
muodostumisessa. Kertoessasi itsestäsi ja viestittäessäsi itsellesi merkityksellisistä asioista, muut muodostavat käsityksen, kenen kanssa
ollaan tekemisissä. Yhteisö puolestaan viestii jäsentensä kautta, joten kokonaiskuva esimerkiksi tanssiurheilijoista tai urheiluseurasta
muodostuu sen kaikkien yksilöiden panoksesta. Tanssiurheilijoiden valinnat ja arvoviestit ovat mukana muotoilemassa kuvaa
tanssiurheilijoista ryhmänä. Tähän osallistuvat toki seurat ja lajiliittokin, mutta kuitenkin se, mikä eniten näkyy ja kuuluu arkipäivässä, on
jokainen tanssiurheilija sekä heidän päivittäiset valintansa. Ryhmän toiminta ja sitoutuneisuus esimerkiksi urheilun arvojen
kannattamiseen muotoilee lajin arvostusta laajemmin yhteiskunnassa. Samalla piirtyy kuva tanssista urheilulajien kentällä sekä
tanssijoiden keskinäisen tuen kautta se yhteishenki, joka tanssiurheilussa vallitsee.

”Imagon rakennusta tiedostamatta tai tiedostamalla – tällä on joka tapauksessa
vaikutusta siihen, millaisen kuvan toisista saa.”

Mielikuvia muodostuu myös ryhmien sisällä. Helposti teemme automaattisia yleistyksiä siitä, että esimerkiksi kilpailuihin osallistuvat
kannattavat automaattisesti yhtäläisiä arvoja. Kilpailuihin osallistumisen edellytyksenä on tietyt harjoittelu- ja kilpailukokemuksen kautta
rakentuvat taitovaatimukset, minkä kautta kootaan myös oman aseman mukaista tietämystä ja arvopohjaa. Kuitenkaan emme voi tietää,
mitkä ovat kilpailijan todelliset tavoitteet, mikä motivoi toisia osallistumaan kilpailuun ja kuinka merkityksellisenä sovitut säännöt tai
kilpakumppanit näyttäytyvät muille kisa-asussaan kimaltaville.

Niinpä merkitykselliseksi muodostuu myös kaikki näiden kilpailujen ulkopuolella tapahtuva toiminta, jonka avulla muodostamme
käsityksiä toisista. Samoja arvojakin kannattavat tekevät yhä yksilöllisiä valintoja sen suhteen, millaisiin asioihin halutaan osallistua tai
ottaa kantaa ja millaisina yksilöinä haluamme näyttäytyä. Valintamme viestivät siis jakamiemme arvojen merkityksestä meille. Näistä
lähtökohdista ajatellen, omista arvoista on ihan syytä viestiä eteenpäin. Kanssaurheilijat, media ja muu maailma muodostavat näistä
tiedon palasista käsitystä tanssiurheilijoista sekä lajeistamme, millä voi olla ratkaisevaa merkitystä esimerkiksi avustusten,
urheilusponsoreiden tai muiden yhteistyömahdollisuuksien suhteen. Kuitenkin on muistettava, että sosiaalinen media ei ole se, missä
arvot toteutuvat, vaan se on väylä kertoa niiden kannattamisesta muille. Samalla some on ihan loistava väylä tietoisesti tehdä työtä
ulkoisen kuvan muodostamisen eteen ja tehdä selväksi, millaisia urheilijoita me olemme.

Suomen Tanssiurheiluliiton toiminnan perusteena ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet. Unelmaduunari, Satu
Rämön sanoin, tavoite ilman toteutusta on vain suunnitelma. Niinpä suunnitelmien lisäksi teemme liitossa aktiivisia toimia ja
kannustustoimintaa seurojen ja tanssiurheilijoiden sitouttamiseksi päämäärien tavoittelemiseen.
Viime viikolla saatiin päätökseen Suomen Tanssiurheiluliiton järjestämä Puhtaasti Paras -kampanja, joka
toteutettiin Suomen urheilun eettisen keskuksen tukemana. Kampanjassa kannustettiin tanssiurheilijoita laajentamaan
antidopingtietouttaan suorittamalla lyhyt verkkokoulutus, jollaista toteutetaan myös muissa Pohjoismaissa. Koska vastuu puhtaasta
urheilusta on jokaisella urheilijalla itsellään, on jokaisen tärkeää tietää omat oikeutensa, velvollisuutensa sekä reilun urheilun arvot.

Riemuksemme saimme kampanjaan myös kolmannen yhteistyötahon, joka seisoo vankasti päihteettömän liikkumisen ilon ja reilun
toiminnan takana. Kaiken ikäisille riemua tarjoileva SuperPark tuli mukaan kannustamaan tanssiurheilijoita  osoittamaan kannattavansa reilun urheilun arvoja ja dopingvapaata toimintaa. Eilen suoritetussa arvonnassa Pia Cavén (Tanssiseura Bolero / Flying Steps Turku) voitti huikean SuperPark-päivän itselleen ja kolmelle kaverille. Samalla hän oli yksi heistä, joiden ansiosta tanssiurheiluseura Flying Steps voitti seurakilpailun! Laajalla osallistumisellaan Tanssiurheiluseura Boleron Rock’n’Swing-osasto Flying Steps ansaitsi SUEK:n antidopingluennon sekä oheistreeniworkshopin koko seuralleen.

Arvot ovat myös siitä jänniä ilmiöitä, että ne tarttuvat ympäristöön.
Tämä tekee niistä viestimisen entistä arvokkaammaksi.

Mukavaa hiihtolomaa
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

 


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Blogi: Lattarikilpailun jälkimainingeissa

JULKAISTU: 9.2.2018, KATEGORIAT: Blogi

Taas on löytynyt voittajia latinalaistanssien suomenmestaruuskilpailuissa. Tähän alkuun vielä lämpimät onnittelut kaikille osallistuneille – olette jokainen voittajia. Kuten järjestäneen seuran Markku Luttinen viittasi tervehdyksessään käsiohjelmassa, jo pelkkä heittäytyminen arvosteltavaksi on kiitoksen ja palkinnon arvoista. Erityiset onnentoivotukset kaikille luokkavoittajille ja Suomen mestareille! Tanssiurheilu on rankka laji – jokainen kilpailutilanne on erilainen ja ainutlaatuinen, kisamiljöö, yleisö – ja ennen kaikkea tuomarit – ovat erilaisia kilpailusta toiseen.

SM-kilpailun jälkeen Jussi Väänäsen Facebook-seinällä käytiin keskustelua tuomaroinnista. Keskustelu pysyi asiallisena, vaikka siinä olikin havaittavissa ihmetystä tuomarityöskentelyn laadusta. Kompetenssini ei riitä arvioimaan suorituksia, ja siitä voin olla vain iloinen – kilpailu näytti olevan kovaa  kaikissa luokissa – mutta haluan silti heittää lusikkani tähän soppaan.

Liiton hallintoa kohtaan käytiin kovaa keskustelua ja kritiikkiä 2015 kevätkesällä. Monista virheistä on opittu ja rakenteiden läpinäkyvyyttä on parannettu mm. tuomarivalintatyöryhmän perustamisen myötä. Tuomarivalintatyöryhmän tehtäväksi on annettu etsiä kutsuttavaksi ranking-kilpailuihin tuomareita, joilla on kansainvälistä kokemusta WDSF-kilpailuista, jotka tunnustetaan osaavina ja ammattimaisina toimijoina ja jotka edustavat mahdollisimman laajasti eri koulukuntia vakio- ja latinalaistanssien kentällä. Pidän tätä hyvänä toimintatapana, joskaan työryhmän toiminta-aikanakaan emme ole välttyneet keskusteluilta koskien eturistiriitoja, valmennussuhteita, läheisiä ystävyyssuhteita. Ympyrät ovat loppujen lopuksi kuitenkin pienet eikä näiltä ristiin käymisiltä voitane välttyä. On ollut selvää, ja odotettavissakin, että eri näkemyksiä edustavat kansainväliset tuomarit painottavat suorituksissa erilaisia asioita. Hajontaa tuomarimerkinnöissä on ollut nähtävissä myös viimeisen parin vuoden aikana – kuten aina ennenkin. Mestarit on kuitenkin aina saatu kruunattua, ja uskoisin, että mestareista on usein vallinnut hyvin laaja yksimielisyys koko kentällä.

SM-kilpailujen jälkeen käydyssä Facebook-keskustelussa kuitenkin näyttäytyi epäluottamus tuomareiden työskentelyä kohtaan. Joko on niin, että tuomarit näkivät parien suorituksia aivan eri silmin, tai sitten tuomareita epäiltiin rivien välissä jostain muusta. Facebook-keskustelussa sivuttiin useissa kommenteissa latinalaistanssien perustekniikan häviämistä, arviointikriteerien käyttöä ja näillä perusteilla annettuja sijalukuja. Oliko siis niin, että valitut tuomarit eivät olleet tilanteen tasalla? Lukiessani kommentteja en voinut välttyä ajattelemasta sitä, että kirjoittajat olivat sitä mieltä, etteivät tuomarityöryhmän kutsumat tuomarit siis ehkä olleetkaan sitä parasta a-luokkaa?  Kilpailun suomalaistuomari kommentoi hyvin: jokaisen tuomarin pitää pystyä seisomaan omien arvostelujensa takana. Jos niistä häneltä kysytään, hänen pitää pystyä vastaamaan miksi on toiminut niin kuin on toiminut.

Olen arvostamani ammattilaisen, valmentajana ja tuomarina toimivan Harri Antikaisen kanssa puhunut tästä useasti: arviointikriteerien pitää olla selvillä kaikille – sekä tuomareille (huomaa STUL:n ja WDSF:n käyttämien kriteereiden erot) sekä myös urheilijoille. Tämä on tuttua koulumaailmasta: sekä opettajan että oppilaan tulee tietää arviointiperusteet. Opettajan tulee arvioida kriteereiden mukaisesti, ja oppilaan tulee tietää mitä häneltä odotetaan. Avatut kriteerit ja sitä kautta avoin tuomarityöskentely voisi olla tie kohti avoimuutta: oikeuslaitoksen tuomarinkin tulee pystyä perustelemaan työnsä. Antikaisen kanssa käydyissä keskusteluissa olemme myös todenneet, että tuomarikeskustelut kilpailujen jälkeen olisi erinomainen tapa muokata toimintakulttuuria. Tuomarin on pystyttävä perustelemaan toimintansa urheilijalle ja avattava oma näkemyksensä kriteerien käyttämisestä. Ensisijaisesti tuomari ei ole vastuussa työstään muille kuin urheilijoille – kukaan muu meistä ei ole ollut arvosteltavana.

SM-kilpailussa käytettiin 7 tuomarin paneelia. Kuten Erik Hento ilmaisi Väänäsen sivulla kommenttien määrästä, ”the more the merrier”, sama pitää paikkansa tuomarien määrän suhteen. Ranking-kilpailuissa tuomaripaneelin tulisi olla riittävän laaja – 5 tuomaria on kansainvälisesti tarkastellen todella vähän. GP/SM-kilpailuilla on merkitystä liitolle ja  urheilijoille edustuspaikkojenkin takia – ja siitä syystä ne on järjestettävä nimenomaan urheilija keskiössä. Ymmärrän seurojen taloustilanteen ja kilpailujen järjestämisen ansaintatarkoituksessa, mutta kapea paneeli ei tarjoa urheilijalle välttämättä parasta. Kenties liiton tulee tarkastella tulevaisuudessa kustannusrakennetta näiden kilpailutapahtumien osalta. Käytössä oleva tuomarointitapa on nykyisten kilpailusääntöjen mukainen. RS-lajeissa on siirrytty jo kansallisestikin uuteen tuomarointijärjestelmään – sen tuleminen kansallisesti käytettäväksi VL-lajeissa edellyttää vielä tekstimuutoksia ja valmiuksia tuomaroinnin kehittämiseen.  Tekniset valmiudet järjestelmän käyttöön on melko helposti saavutettavissa, koulutettuja tuomareitakin löytyy ja moni kanssani keskustellut urheilija on kertonut, että AJS:n myötä myös omat parannusta ja kehittymistä vaativat tanssin osa-alueet nousevat hyvin esille ja harjaannutettaviksi.

Pari vuotta sitten kansallisessa tuomarikongressissa käytiin keskustelua siitä, miksi joku haluaa olla tuomari. Kommentteja oli laidasta laitaan. Joku halusi vaikuttaa siihen, miten hyvä tanssi tulkitaan. Toinen halusi noudattaa annettuja ohjeita ja kriteerejä parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmas halusi saada vaikuttaa. Keskustelun klausuulina todettiin kuitenkin, että vain annettujen kriteerien noudattaminen on oikea tapa arvostella toisen tekemää työtä. Mittanauhan ja sekuntikellon puuttuessa subjektiivisuudelta ei voida välttyä, mutta kriteerikeskustelun myötä sitä voidaan ohjata tai rajoittaa. Mielivallan, vaikutusvallan tai myydyn vallan käyttö ei ole asiallista. Tuomariksi kutsuttaessa lienee ottaa hyväksi käytänteeksi eettisistä toimintatavoista muistuttaminen. Kilpailujohtajat – ainakin Suomessa – osaavat muistuttaa tuomareita heille uskotusta tehtävästä.

Tuomarityöskentelyyn liittyy joskus epäilyjä manipuloinnista. Väite on huomionarvoinen, mutta vaarallinen – ilman perusteita näitä väitteitä ei tule esittää. Jatkuvalla eripuralla emme toimi kuten opetamme – kunnioitus, arvostus ja hyvät käytöstavat ovat keskeisiä tanssiurheilun arvomaailmassa.  WDSF:n Task Force, jossa on myös suomalaisedustajana Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:n pääsihteeri Harri Syväsalmi, on jo parin vuoden ajan pyrkinyt  manipulaation ja siihen liittyvien kytkentöjen kitkemiseen tanssiurheilusta kansainvälisellä kentällä. Task Forcen tutkimus perustuu todennettuihin asioihin, ei luulopuheisiin. Näin meidän tulee toimia kotimaassakin. Jos luulot voi muuttaa todeksi, asia tulee tuoda ehdottomasti STUL:n riippumattoman kurinpitovaliokunnan käsiteltäväksi tai tehdä ilmoitus SUEK:n Ilmo-palveluun.

Jatkakaamme siis keskustelua tuomaroinnista, kuten myös kilpailujärjestelmän kehittämisestä VL:n osalta. Kannustakaamme kuitenkin kaikkia lattialla itsensä arvioitavaksi asettavia urheilijoita tasapuolisesti. Jokainen heistä on kovan työn jälkeen kiitoksensa ja kannustuksensa ansainnut. Kukin tekee parhaansa.

Tulossa on Open Forum –tilaisuus, jossa käsittelemme ajankohtaisia asioita. Tule paikalle tai seuraa streamia. Kutsu tulee seuroille ja nettiin lähipäivinä.

 

Kaikella ystävyydellä,

Leena Liusvaara

STUL ry, puheenjohtaja

Blogi: Latino Showsta uusia mahdollisuuksia

JULKAISTU: 19.1.2018, KATEGORIAT: Blogi

Terveisiä uudelta STUL:in liittohallituksen jäseneltä, FDO:ta edustavalta Merja Satulehdolta tanssiurheiluseuroille ja tanssiurheiluun erikoistuneille tanssikouluille ja -studioille!

Ateena toimi isäntänä juuri joulun alla järjestetyissä IDO World Latin Show & Synchro Dance Championships -kilpailuissa, joihin osallistui lähes tuhat tanssijaa pääasiassa eri puolilta Eurooppaa. Suomestakin oli mukana komea joukko edustamassa: 35 tanssijaa ja tukijoukot! Suomalaiset toivat hienosti tuliaisina yhden kullan, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Minun roolini kisatapahtumassa oli istua kilpailijoita vastapäätä eli tuomarina.

Tämä kilpailutapahtuma vahvisti käsitystäni, että tanssiurheiluseuroille ja tanssiurheiluun erikoistuneille tanssikouluille ja -studioille Latino Show ja siihen liittyvät lajit antavat valtavasti uusia mahdollisuuksia tarjota harrastus- ja kilpailutoimintaa innokkaille tanssinharrastajille! Kirjoituksen tavoite on avata lajia uusille tekijöille ja harrastajaryhmille ja päivittää nykyistä tilannetta niin kotimaan kilpailujen kuin kansainvälisten arvokilpailujen osalta. Lisäksi vielä kertoa tulevista FDO:n Latino Show-jaoston suunnittelemista toimenpiteistä lajin kehittämiseksi, edistämiseksi ja kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvien määrän kasvattamiseksi.

Latino Show on hakenut muotoaan pitkään ja viime vuosina varsinkin kansainvälinen linja on ollut enemmän kuin hämmentävä. Muutama vuosi sitten suomalaiset ryhmät saivat kansainvälissä arvokilpailuissa varoituksia väärästä kilpailusarjasta kun osallistuivat kilpatanssitekniikoita hyväksi käyttävillä teoksilla Latino Show -kilpailuihin. Ja niin vain muutamassa vuodessa tilanne muuttuikin niin päin, että nyt Latino Show -kilpailuihin ei kansainvälisesti hyväksytä mitään muuta kuin vain vakioituihin latinalaistansseihin samba, cha-cha, rumba, paso doble ja jive pohjaavat koreografiat.

Suomessa Latino Show on kehittynyt hyvin omin takeiseen tyyliinsä ja toimii edelleen lajin alkuperälle uskollisena sateenvarjolajina hyväksyen kilpailuihin lähes mitä vain tuo nimikkeen alle sopivaa. Suomalaiset ovat keskimäärin osaavia ja luovia, aitoja ideoita omaavia koreografeja, jotka tekevät kokonaisia miniteoksia selkeällä punaisella langalla ja osaavat kertoa tarinaa ihan pelkkään liikekieleenkin pohjaten. Suomessa onneksi pyritään laadukkaaseen tanssiin ja kokonaisvaltaisiin teoksiin, jossa eri osa-alueet tukevat toisiaan sekä osataan ottaa huomioon kullekin ikäsarjalle sopivat teemat niin musiikissa kuin puvustuksessa ja liikekielessä sekä tanssin sopiva tekninen vaativuus tanssijalle/ryhmälle. Varsinkin lasten kilpailusarjoissa Ateenassa näki valitettavan paljon täysin ikäryhmälle sopimatonta tekemistä – ja ehdottomasti sopimattomaan musiikkiin. Mitä sanotte vaikkapa alle 12 v tytöstä, joka esiintyi madonnamaisessa korsetissa ruoskan kanssa Madonnan biiseistä tehtyyn koosteeseen teemalla ”Treat me like I´m a bad girl”?

Ateenan kilpailua vähän kepeästi tulkiten sanoisin, että muualla suositaan korkokenkiä (enimmäkseen käyttäjälleen liian isoja ja joita ei osata käyttää), huonoa huulisynkkausta ja runsasta (ja enimmäkseen täysin turhaa) rekvisiitan käyttöä. Keskimäärin tanssijoiden taso ei ole kovin kummoinen, latinalaistanssien perustekniikkaosaaminen on vajavainen ja mikäli käytettiin muuta tanssitekniikkaa mausteena, sen osaaminen oli vielä heikompaa. Tämä oli melkoinen yleistys, mutta toiminee jos haluan vähän herätellä teitä lukijoita! Toki kilpailuissa oli hyviäkin tanssijoita ja teoksia. Suomalaisten osalta voin onneksi sanoa, että komeasti ja tyylikkäästi edustivat.

Latino show´n rinnalle on tullut myös uusi kilpailusarja Caribbean Show Dance, missä tanssilajina voi olla vaikkapa salsa, bachata tai merengue. Tämä kilpailusarja on tänä keväänä ensimmäistä kertaa myös mukana Latino Show SM-kilpailuissa – tosin vain aikuisten 15+ ikäryhmässä. Tämä kilpailusarja toimii erinomaisesti vaikkapa Bailatinon harrastajaryhmille! Disco & Latino Show SM&IKM2018 -kilpailut järjestetään tänä vuonna Seinäjoella 14.-15.4. paikallisena järjestäjätahona tanssikoulu Wimma yhteistyössä FDO:n kanssa.

Latino Show´n ja Caribbean Show´n lisäksi haluan nostaa esille lajia, jota Suomessa ei ole vielä kilpailtu, mutta jonka itse toivon näkemäni kilpailuvalikossamme ja toivottavasti pian! Laji on SYNCHRO DANCE. Tässä lajissa kilpaillaan pienryhmissä ja muodostelmissa. Tanssilaji saa olla mitä vain ja ryhmällä on oma musiikki. Tavoite on tanssia koko ryhmä mahdollisimman synkronissa, ilman paikkojen vaihtamista samassa muodostelmassa. Säännöt sallii ainoastaan ihan koreografian loppuun lyhyen pätkän, jossa voi vähän vaihtaa paikkoja eli tehdä esim. ”loppuläjän”. Ateenan MM-kilpailuissa pääosa osanottajista tanssi jotakuta latinalaistansseista tai niiden yhdistelmää. Jonkin verran kilpailuissa nähtiin lisäksi disco dance, show- ja hip-hophenkisiä kilpailunumeroita. Paljon mahdollisuuksia avaava kilpailusarja monelle eri lajille, mutta erityisesti mielestäni kilpatanssin harrastajille sopiva! Ilman paria olevat tytöt tai naiset vain ryhmäksi ja eikun menoks!

FDO:n Latino Show -jaosto tulee järjestämään tanssinammattilaisille ja valmentajille sekä seuraohjaajille tarkoitetun koreografiatyöpajan, jossa annetaan selkeitä käytännön ohjeita ja neuvoja näyttämökoreografian tekemiseen. Muutamien yksinkertaisten asioiden huomioiminen vie hommaa jo pitkälle ja koreografian tekemistä ei kannata turhaa aristella. Latino Show jaosto pyrkii myös löytämään jonkun sopivan ajankohdan avoimelle tapaamiselle mielipiteiden vaihtamiseksi vielä tälle keväälle! Infoa seuraa heti kun päätöksiä ajankohdista saadaan sovittua.

Lisäksi Latino show-jaosto ylläpitää lajin parissa toimiville ammattilaisille tarkoitettua Latino Show -ryhmää facebookissa. Kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita liittymään ryhmään vaikka ei (vielä) toimisikaan lajin parissa.

Kiitos kiinnostuksesta jos tänne asti jaksoit lukea! Mikäli kirjoitus herätti kysymyksiä tai tuntemuksia niin vastaan sellaisiin kyllä ihan mielelläni jos minulle niitä osoittaa.

Tarkempia tietoja FDO:n kilpailuista ja kilpailusäännöistä löytyy www.fdo.fi  sekä kansainvälisen kattojärjestömme sivulta www.ido-dance.com

Merja Satulehto
FDO:n Latino Show -jaoston puheenjohtaja
latinoshowjaosto.fdo (ät) gmail.com

Blogi: Tanssivuoden tahdit on taputeltu

JULKAISTU: 19.12.2017, KATEGORIAT: Blogi

Arvoisat jäsenseurat

Tanssivuosi 2017 lähenee loppuaan ja on aika taas hiljentyä joulun viettoon. Vuoteen on mahtunut monenlaista – arkista aherrusta seuroissa, saleilla, toimistossa, kokouksissa – mutta myös riemun kiljahduksia kilpailuissa sekä katkeran suolaisia kyyneleitä, kun kaikki ei mennytkään ihan suunnitellusti.

Sitähän tanssiurheilu on – ylä- ja alamäkiä. Vaikka kilpailu tuntuu joskus raskaalta ja tuloksetkaan eivät tyydytä, iloa ja laadukasta yhdessäoloa voimme silti luoda seuratoiminnan avulla. Toisen työn arvostaminen, jokaisen osallisen kunnioittaminen on eräs keskeisimpiä asioita, joihin kasvatamme oppilaita kouluissa. On siis merkityksellistä, että jatkamme sillä samalla tiellä myös tanssiurheiluseuroissa ja tanssikouluissa, saleilla ja studioissa. Teemme asioita eri tavalla, erilaisin menetelmin ja erilaisin uskomuksin, kuitenkin kaikilla yhteinen päämäärä: tanssin kehittäminen, valmennettavan oppiminen ja tulosten parantaminen. Tulokset voivat olla kilpailusuorituksia tai ne voivat olla henkilökohtaisia saavutuksia, joita mitataan vaan itseä varten.

Laatu lähtee noudatetuista sopimuksista, suunnitelmallisuudesta ja yhteistyöstä. Olemme orpoja yksin. Kaikki seurat tarvitaan, ja kaikilla on aina uutta opittavaa. Seurat suuntautuvat omissa toiminnoissaan kukin vähän eri tavoin. Kukaan ei voi toiselle sanoa, että toinen tekee oikein ja toinen väärin. Maksava asiakas, tanssija, valitsee seuransa ja hänen osallisuuttaan seuran toiminnassa tulee tukea – sekä seuran toimesta, että meidän jokaisen: sitoutuminen ja sitouttaminen on tärkeää, jotta nähdään mihin yhteistyöllä voidaan päästä.

Liittohallitus sai uusia jäseniä vaaleissa marraskuussa. Kiitän kaikkia syyskokoukseen paikalle tulleita ääniä käyttäneitä seuroja. Erityisen jouluhalauksen haluan lähettää pitkäaikaiselle liittohallituksen jäsenelle, liiton varapuheenjohtajalle ja huippu-urheiluvaliokunnan ”GrandOldMamalle” Tiina Jokiselle, joka pyyteettömästi on vuosia huolehtinut HUVin asioista. Kiitos Tiina! Tukesi on ollut tärkeää.

Kiitos myös RS:n pirteälle ja asiantuntevalle Hanna Vammeljoelle, joka yhden 2-vuotiskauden aikana hilasi RS-koulutuksen uusiin sfääreihin. Kiitos Hanna ”TheSwing”– koulutusmarkkinointisi ja aktiivisuutesi on todella tuottanut tulosta ja RS-koulutukset kukoistavat.

Toivotan uudet tekijät tervetulleiksi. Huippu-urheiluvaliokunta saa uuden puheenjohtajan Pasi Lindistä. Pasi osallistuu myös koulutusvaliokunnan työskentelyyn. Merja Satulehto toimii FDO:n linkkinä seuratoimintavaliokunnassa, jonka johtoon siirtyy Pirjo Bovellan. Pirjon aikaisemmin luotsaamaa viestintä- ja markkinointivaliokuntaa on kutsuttu johtamaan Petri Tokola, ja RS-väki on keskuudestaan valinnut Niklas Hagelin johtamaan RS-jaosta.

Liiton 1. varapuheenjohtajan nuijan saa Marko Tolvanen ja 2. varapuheenjohtajana toimii Outi Paavola ”TheRock”.

Vakio- ja latinalaistanssivaliokuntaan pyydetään uusia halukkaita ilmaisemaan mielenkiintonsa – VAL:n tehtävä on liiton uudistetun työjärjestyksen mukaisesti keskeinen vakio- ja latinalaistanssien hallintoa koskevassa päätöksenteossa. Ole siis aktiivinen ja ilmaise halukkuutesi! Hallitus keskustelee ehdokkaista seuraavassa kokouksessaan 13.1. 2018.

Monet esillä olleet asiat ovat saaneet liittohallituksen päättämään Reilun Pelin illan järjestämisestä. Ilta järjestetään tammi-helmikuun taitteessa Helsingissä ja pyrimme järjestämään tilaisuudesta striimin tai ainakin vuorovaikutteisen padlet-seinän, jonne voi kommentoida Reilun Pelin sääntöjen huomioimista. Illan asialistalla tulee olemaan Reilun Pelin sääntöjen avaaminen sekä tanssijan, tuomarin, seuran että katsojan kannalta. Odotan illasta hyvää avausta positiivisemman toimintakulttuurin suuntaan.

Kisakausi alkaa täysillä jo tammikuussa, joten muistakaahan uusia lisenssi. Uusi lisenssiportaali ohjaa meitä jo lähemmäs liiton uusia sähköisiä alustoja. Myös kaikki te WDSF-kilpailuihin osallistuvat parit – ja seurojen valmennusvastaavat – huolehtikaa toisianne muistutellen, että monet WDSF-kortit ovat erääntymässä ja worlddancesport.org –sivuilla ohjataan uudenlaisen mobiilikortin hankintaan.

Kutsun myös seurojen sihteerit talkoisiin parikortiston ajanmukaistamiseksi vuoden vaihteessa. Kadonneet ja lopettaneet parit on hyvä siivota pois kortistosta. Ikäsarja-ajo tapahtuu automaattisesti liiton toimesta.

Kiitos kaikille jäsenseuroille jäsenineen yhteistyöstä tänä vuonna. Olen saanut kymmeniä puheluita ja kanssanne on aina mukava jutella, jatketaan vuoropuhelua ensi vuonna! Kiitos toimistolle, Auli, Raija ja Anu, ahkerasta työstänne seurojen hyväksi. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja kortiston Karille, seurakehittäjä Katriinalle sekä Ranking-Sepolle! Kiitos Kaisulle viestinnässä sekä upeille lajipäälliköille Pirjolle ja Santulle! Kiitos asiantuntijuudesta Hennalle! Kiitos kaikille luottamushenkilöille liitossa ja seuroissa – teette mahtavaa työtä suomalaisen tanssiurheilun hyväksi.

Mutta kaikkien lämpimin jouluhalaus lähtee teille, rakkaat tanssijat. Lajiin ja ikään katsomatta. Teitä varten – yhdessä.

Rauhallista Joulunaikaa kaikkien koteihin, Menestystä ja Onnea alkavalle vuodelle 2018!

Leena Liusvaara
puheenjohtaja
Suomen Tanssiurheiluliitto ry

Blogi: Tieto lisää tuskaa…

JULKAISTU: 22.9.2017, KATEGORIAT: Blogi

… vai lisääkö?

Ideaalissa tilanteessa kaikki tieto on kaikkien saatavilla niks-naks vaan, jostakin yhteisestä tietokannasta, jonka joku on rakentanut (ilmaiseksi tietenkin!), joka toimii kuin unelma ja jota jokainen osaa käyttää sataprosenttisen varmasti, ja joka on ajantasalla 24/7.

Mutta elämä ei valitettavasti toimi näin. Aina jotain puuttuu, aina jokin on vanhaa tietoa tai aina tiedossa on jotain virheellistä. Aina tietoon ei pääse käsiksi. Joudutaan elämään mutu (=musta tuntuu)-tuntumalla.

Tiedän, että seuroissa toimivat vapaaehtoiset ovat jatkuvassa puristuksessa. Paineita tulee urheilijoilta, urheilijoiden taustajoukoilta, satunnaisilta tai säännöllisiltä harrastajilta, tilojen vuokraajalta, kunnalta tai kaupungilta ja myös liitolta.

Aikaakaan ei kenelläkään ole käytettävissä kuin ne samat 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa. Siitä samasta kakusta pitää jakaa palkkatyöhön, perheelle, harrastuksille ja ennenkaikkea myös itselle. Lepo ja uni ovat muuten valtavan mukavia ja palauttavia tapoja viettää aikaa!

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia ja toiminnot laajenevat ja jatkuvasti tulee lisää asioita, joita pitäisi hoitaa ja tehdä sekä yksityiselämässä että palkkatyössä että seuratoiminnassa.

Uusia asioita pulpahtelee ihan valtiontasolta saakka, joita pitäisi huomioida, ja usein nämä asiat eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä, jotka kerran lukemalla ovat hoidossa. Esimerkkinä otettakoon vajaan vuoden kuluttua voimaan tuleva EU:n tietosuoja-asetus, josta tulee aiheutumaan sellaiset operaatiot sekä liitolle että seuroille että kaikille yrityksille, etten edes halua tänä perjantaisena iltana sitä ajatellakaan! Mutta silti on pakko, sillä se tulee jokatapauksessa eikä sitä voi ohittaa ummistamalla silmät koko asialta.

Koska tietoa ei ole saatavilla, ei päätöksiä voi tehdä validiin tietoon perustuen. Mutta kuka haluaisi olla mukana sellaisessa organisaatiossa, joka joutuu tekemään päätöksiä mutu-tuntumalla? En minä ainakaan. Kuka haluaisi olla perustelemassa sellaisia päätöksiä jäsenistölle, osakkeenomistajille tai kumppaneille? En minä ainakaan.

Sen takia tietoa pitää hakea ja kysyä. Vaikka tiedetään, että se tulee olemaan siellä toisella puolen vastauslomaketta ehkä hieman epämukavaa, koska se tullee vaatimaan selvittelyjä, eli viemään aikaa. Ja etenkin se, että se tulee viemään aikaa siitä toiselle tärkeästä. Se aika on jostakin toisesta toiminnosta pois. Kun se kakku on sen 24/7 eikä yhtään enempää, ei kenelläkään meistä.

Ei näitä kyselyjä pelkkää ilkeyttä tehdä. Ei minulla ainakaan ole mitään halua aiheuttaa toisille kanssaeläjille aikatauluongelmia eikä määrätä, mihin jokainen omaa aikaansa saa ja joutuu käyttämään. En minäkään tykkää vastata kaikenmaailman kyselyihin, etenkin jos juuri on päällä jokin järjestösäännöistä johtuva deadline tai opiskeluissa on kolme keskeneräistä kotitehtävää, jotka olisi hyvä saada valmiiksi ennen maanantaita tai pitäisi ehtiä käydä vielä kaupassa ja apteekissa ennen Emmerdalea.

Ei tietoa kysytä sen takia, että olisi kiva tietää. Sitä tietoa kysytään, sillä sitä oikeasti tarvitaan ja kaivataan. Jos sitä ei tarvittaisi, voitaisiin jatkaa mutu-tuntumalla ja arvaamalla.

Sen takia pitää yrittää löytää se rako, jolloin kyselyyn vastaa.

Usein ennakkovalmistautuminen auttaa: kyselyn voi usein tulostaa työpöydälle tai paperille ja sen voi selata läpi ja arvioida, kuinka helppoa tai vaikeaa sen täyttäminen tulee olemaan. Jos se on tulostettuna, voi kyselyn ottaa mukaan ja mennä kollegan kanssa kahville. Ja pohtia samalla yhdessä, mitä tietoja puuttuu, mitä on saatavilla ja mihin tarvitsee käyttää vielä kolmatta kollegaa. Tai neljättä. Kyselyissä on usein vastausaikaa ainakin viikon verran. Kyllä siinä ehtii löytää sen oman aikaikkunan tiedon hakemiseen. Jos vain haluaa.

Mutta miksi ei haluaisi, kun kyse on yhteisestä asiasta?

Siitä tilastotiedosta, joka auttaa (yleensä mutkan kautta) jokaikistä toimijaa, joka tässä yhdistyshimmelissä on mukana. Voi olla vaikea kuvitella sitä, miten kerätyt numerot pystysuorassa sarakkeessa voi auttaa sitä pientä muksua, joka tapailee ensimmäistä kertaa rytmiä ihan uusien tuttavuuksien seassa ihan ensimmäisellä tanssitunnillaan. Mutta se auttaa. Se voi auttaa siten, että seuralla on käytössä sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat harrastusryhmien pitämisen turvallisesti. Se voi auttaa siten, että seurassa on osaamista neuvotella olosuhteista, osaamista ohjata ryhmiä tai osaamista hoitaa seuran päivittäisiä asioita yhdenvertaisesti siten, että siitä hyötyy mahdollisimman moni ellei kaikki seuran harrastajat ja toimijat. Se voi auttaa siten, että seuralla on käytössään jotain kättäpidempää, mihin viitata, kun jonkun äiti tai isä tai siskonserkunkaima tulee kyselemään hankalia kysymyksiä.

Se voi auttaa siten, että kuntien päättäjille saadaan ajantasaista tietoa siitä, mitä ongelmia kunnissa toimivilla seuroilla parhaillaan on käsillä. Se voi auttaa siten, että tiedetään tasan tarkkaan mihin suuntaan harrastajamäärät ovat liikkeellä ja mitkä lajit ovat parhaillaan niitä, jotka tuovat eniten harrastajia seuroihin. Se voi auttaa siten, että pystytään määrittelemään harrastamisen kustannuksia, seuraamaan niiden kehitystä ja tutkimaan, mistä kehitys johtuu.

Ei siis ole kyse pelkästä kyselystä. On kyse tulevaisuudesta ja siitä, millaiseksi haluamme sen muotoutuvan. Haluammeko jatkaa arvailuihin ja noin-määriin perustuvalla mutu-tuntumalla, vai haluammeko vahvaa päätöksentekoa, joka perustuu Oikeisiin Lukuihin, Oikeaan Dataan.

Minä toivon, että jokaisessa seurassa halutaan jälkimmäistä.

Auli Korhonen
toiminnanjohtaja

Blogi: Vakio- ja latinalaistanssien lajipäällikön terveiset

JULKAISTU: 19.8.2017, KATEGORIAT: Blogi
Kesän maajoukkueleirin päätteeksi kokoonnuttiin vielä ryhmäkuvaan. Varalan isoissa saleissa oli mukava treenata. Tampereelle pääsi myös helposti julkisilla kulkuvälineillä.

Maajoukkuetoiminta alkuun – tällaista oli  ensimmäisellä Varalan leirillä

Maajoukkuetoiminta on saatu hyvään vauhtiin. Tämän kauden ensimmäinen maajoukkueleiri pidettiin Varalan urheiluopistossa Tampereella heinäkuun lopulla. Mukana vajaan kolmenkymmenen hengen leirillä oli niin aikuisia, nuorisopareja kuin junnujakin. Ensimmäistä kertaa mukaan oli kutsuttu myös senioreiden ranking-listan parhaat parit, sekä maatamme edustava same sex-pari.

Leirin aiheita olivat fyysinen valmennus, ilmaisullisen tanssin kehittäminen ja tanssijan elämäntapa sekä psyykkinen valmennus. Vaikka leirillä tanssittiin paljon, varsinaista tekniikkaopetusta ei annettu.
”Koska jokaisella parilla on hyvä tekniikan opetus omien valmentajiensa kanssa ja tyylit ovat kovastikin erilaisia, olemme päätyneet siihen, että leirillä ei puututa teknisiin seikkoihin. On paljon vähintäänkin yhtä tärkeitä asioita, joita kaikki tarvitsevat, ja niihin on hyvä keskittyä yhdessä”, Otsamo kertoo.

Ensimmäisellä kolmen päivän leirillä nähtiin huippuluokan vierailijoita, kun balettitanssija Minna Tervamäki ja näyttelijä Petra Karjalainen johdattivat tanssijat oman viisautensa ja kokemuksensa lähteille.

Balettia Minna Tervamäen johdolla. Ryhti, kehonhallinta ja keskivartalon kannatus ovat myös kilpatanssijan salaisia aseita.

Fyysistä kuntoa kohotettiin muun muassa Henna Syväojan fysiikkatreeneillä, Santun vetämillä practise-tunneilla, pilates tunnilla sekä juoksemalla kuuluisissa Pispalan portaissa. Psyykkistä valmennusta antoi tuttuun tapaan Paula Arajärvi, joka käsitteli tällä kertaa tanssijan elämäntielle osuvia henkisesti haastavia vaiheita ja niistä selviämistä.

Pispalan portaissa. Legendaariset Tampereen Pispalan jyrkät portaat ottivat mehut tanssijoista. Samoilla rappusilla treenaavat myös kiekkotähdet.

Hauskanpitoakaan ei unohdettu. Saunoimme Varalan hienolla rantasaunalla, paistoimme porukalla makkaraa, sekä uimme illan pimetessä Pyhäjärvellä.

Leiri onnistui hyvin ja se suuntaa jo maajoukkueen tulevaakin toimintaa.
”Olen ajatellut, että maajoukkue jatkaa edelleenkin oheisharjoittelun tukemista, sillä se on tie myös kansainväliseen menestykseen. Tanssijamme tarvitsevat lisää kestävyyttä, tiukkaa fyysistä kuntoa ja parempaa ilmaisuvoimaa. Näitä kaikkia sekä hyvää yhteishenkeä maan parien kesken haemme maajoukkueen kautta”, Otsamo linjaa.

Seuraava leiri pidetään jo loppiaisena. Sinne on luvassa lisää vastaavaa oppia.
”Olen iloinen, että koossa on hyvä porukka. Minulle tullut palaute leiristä on ollut hyvin positiivista. Kuuntelen edelleen mielelläni ideoita ja valmentajat ovat tervetulleita mukaan suunnittelemaan parien tarpeita vastaavaa ohjelmaa. Leirit ovat myös aina avoimia toimintaa seuraamaan tuleville valmentajillekin”, Otsamo mainitsee.

”Omista maajoukkuevuosistani mieleen jäi mukavana muistona leirien hyvä tunnelma ja mahdollisuus harjoitella yhdessä omien kisakumppanien kanssa. Samaa iloista ja eteenpäin vievää tunnelmaa toivon myös uusille maajoukkueleireille. Vaikka kisalattialla otetaan tiukasti mittaa, lattian ulkopuolella ollaan samaa lajia harrastavia kavereita”, kertoo Otsamo.

Tulevaisuudessa Otsamo aikoo kartoittaa, mistä muista lajeista tanssijat voisivat saada hyötyä omaan harjoitteluunsa. Lajipäällikön tehtävässä hän matkustaa myös huoltajana osassa kisoja, joissa maajoukkueparit edustavat.

”Maajoukkueeseen valikoitui lopulta pareja, jotka voivat asuinpaikkansa takia osallistua leireille. Muutamien pariyhdistelmien aivan viime hetken hajoamisten takia pareja kutsuttiin mukaan vielä aivan viime metreillä. Loppiaisen leirin ajankohta on jo aiemmin parien tiedossa ja sen takia kaikkien osallistumista edellytetään tiukemmin kuin kesäleirillä”, sanoo Otsamo.

Maajoukkuepareja tuetaan myös rahallisesti. A-parit saavat vuoden aikana pientä rahallista tukea ja leirit ovat heille maksuttomia. Muillekin pareille leireistä jää maksettavaksi vain pieni osa leirin todellisista kuluista.
”Toivonkin, että jokainen valittu pari osaa ottaa maajoukkuepaikan kunnia-asiana ja iloita sen tuomasta edusta tanssiharjoittelulleen”, Otsamo muistuttaa.

Lisätietoa:
vakio- ja latinalaistanssien lajipäällikkö Santtu Otsamo puh. 040-5043823
santtu.otsamo@dancecare.fi