Kategoria: Blogi

Blogi: Vieraskynässä Tuulia Soininen

JULKAISTU: 6.4.2020, KATEGORIAT: Blogi

Vieraskynässä Tuulia Soininen, alalla työskentelevä tanssijakoreografi

Tanssinopettajan aseman väärinkäytöksistä

Me-too liikkeen jälkeisenä aikana on nousut esiin epäkohtia eri lajien valmennuskulttuureissa. Miksei tanssin opetus ole vielä tässä keskustelussa mukana? Tanssin opetuksen piiristä löytyy, surullista kyllä, hyvin paljon samanlaisia epäkohtia. Olen keskustellut tanssijoiden kanssa ympäri Suomen ja kirjoitan näistä keskusteluista nousseista yleisimmistä epäkohdista. Olen tehnyt aiheesta myös lyhyen videokokonaisuuden, jonka löytää seuraavasta linkistä:

https://vimeo.com/380656991

Yksinkertainen asia, josta aloittaa on se, miten opettaja kommentoi teini-ikäisten tyttöjen painoa. Miksi opettajalla edes kuuluisi olla tarve näin tehdä? Oppilaita pelotellaan lihomisella ja heille jaellaan ikäviä kommentteja omasta kehosta. Nuoren käsitys ihannekehosta ei voi olla järkkymättä, jos peilien edessä vähissä vaatteissa tunti tunnin jälkeen opettaja kommentoi valmiiksi jo solakoiden tyttöjen tarvetta laihduttaa. Kommentit jäävät kaikumaan päähän vuosiksi.

Monesti tällainen opettaja ottaa oppilaista suosikin, oppilaan, joka on täydellisyyden ruumiillistuma. Tämän oppilaan keho on monesti myös anatomiansa puolesta soveltuva balettiin. Näiden samojen ihanneoppilaiden kuvat pyörivät myös tanssioppilaitosten sosiaalisessa mediassa. Tätä ihannetta työnnetään toisille oppilaille ja päälle syyllistetään mikseivät he ole samanlaisia.

Salissa on huoneen täydeltä liikunnallisia tyttöjä, jotka painavat huomattavasti vähemmän kuin keskiverto ikäisensä, onko heille todellista aiheellista korostaa kurinalaisuutta painon ja ruoan kanssa? Tukea ja tietämystä voisi pikemminkin jakaa siitä, miten syödään tarpeeksi, terveellisesti ja monipuolisesti ja mikä sen merkitys on treenaamiseen.

Tanssitunneilla oppilaat saattavat joutua kilpailemaan opettajan huomiosta. Opettaja voi asetella oppilaansa tankoihin, jonoihin ja riveihin siten, että ”huonoimmat” oppilaat ovat aina taaimmaisena. Tämä takaa sen, että opettaja voi koko tunnin olla korjaamatta tai jopa katsomatta heihin päin. Joka tunti sitten tämä oppilas palaa kotiin miettien, mitä voisi tehdä paremmin, jotta ansaitsisi edes katseen opettajalta. Valmiiksi teknisesti etevämmät oppilaat kehittyvät huimaa vauhtia saaden jatkuvaa yksilöllistä ohjausta ja ne jotka kaipasivat lisäohjausta jäävät sitä vaille. Sanomattakin on selvää, että soolot vuosi toisen jälkeen annetaan muutamalle samalle tähtioppilaalle. Vaikka joku oppilas ei olisikaan teknisesti yhtä edistynyt kuin toinen, eikö hänkin ansaitsi paikkansa huomion keskipisteenä? Eikö hän ole yhtä arvokas?

Oppilaalle täytyy tarjota mahdollisuus valintaan, hänen täytyy kyetä itse valitsemaan tanssi joka päivä. Tunneilta saatetaan antaa lupa olla pois, mutta muulle ryhmälle haukutaan poissaoleva oppilas laiskuudesta ja sitoutumattomuudesta. Kun yleinen ilmapiiri ja opettajat painostavat treeneissä käymiseen, siitä tulee velvollisuus. Jos oppilas saa valita, hänestä tulee motivoituneempi ja oppiminen on tehokkaampaa. Jos oppilas haluaa käydä tanssimassa tanssimisen riemun takia, tämä täytyisi sallia hänelle. Samalla oppilaalle tarjotaan myös mahdollisuus oppia kuuntelemaan omia voimavarojaan.

Tanssin opettaja saattaa myös unohtaa, että teini-ikäisen oppilaan elämän tärkein asia ei kuuluisikaan olla tanssi. Oppilaat käyvät vielä koulua ja läpikäyvät tärkeitä kehityksen vaiheita elämässä. Oppilasta täytyisi auttaa ymmärtämään levon ja kärsivällisyyden tärkeys; päiviä on erilaisia, mikä ei onnistu tänään, saattaa huomenna sujua hyvin. Oppilailta saatetaan myös vaatia ammattilaistason sitoutumista ja aikapanosta produktioihin ja kisaharjoituksiin. Opettajan täytyisi muistaa, että oppilas on vielä lapsi. Parhaillaan oppilasta kiskovat eri suuntiin opettajat, tanssinopettajat, ihmissuhteet, kotiolot ja murrosikä.

Jokainen vaatii ja koettaa puristaa oppilasta hänen parhaan potentiaalinsa irti, eikä kukaan istu alas miettimään kokonaisuutta. Jonkun täytyisi miettiä yhdessä oppilaan kanssa tämän kokonaiskuormaa. Vapaa-aika on myös tärkeä osa elämää, jolloin opitaan elämän kannalta välttämättömiä taitoja.

Oppilaita, jotka tanssivat vamman kanssa tai kipeänä kehutaan ahkeruudesta ja ”ammattimaisesta” toiminnasta. Kivun yli tekemistä ihannoidaan ja väsymyksestä ei saa puhua. Negatiivisia tunteita, uupumusta ja kipua ei ole olemassa, ne tukahdutetaan niin kauan, että oppilas ei enää edes välttämättä tunnista näiden olemassaoloa. Näin ollaan saatu tanssista asia, joka vieroksuttaa oppilaat tunteistansa ja oman kehonsa tuntemuksista. Tanssijat tarvitsisivat apua siinä, miten ollaan armollisia itselleen, miten kuunnellaan omaa kehoa ja maltetaan levätä.

Monesti ryhmä joutuu kestämää opettajan huutamista, turhautumista tai pahimmillaan hetkittäistä luovuttamista. Opettaja osoittaa syyttävän sormen oppilaisiin sen sijaan, että käyttäisi tämän mahdollisuuden kääntyä itseensä. Opettajan kuuluisi pohtia, miten hän pystyisi lähestymään opeteltavaa asiaa eri kautta ja mitä pedagogisia työkaluja olisi paras käyttää.

Kun oppilaita palkitaan kisoissa tai he pääsevät erikoiskoulutuksiin ja tanssin jatko-opintoihin, harha ”opetusmetodin” tehokkuudesta vahvistuu. Monesti perusteluksi oppilaiden kaltoinkohtelulle kuulee, että he valmistavat oppilastaan ammattimaailmaan. Ensinnäkin oppilaista hyvin harvasta tulee ammatiltaan tanssija. Toiseksi tämä on hyvin vanhankantainen käsitys ammattimaailmasta ja jos jossain tällaista vielä onkin, meidän ei pitäisi vahvistaa sitä vaan olla mukana muuttamassa asiaa. Kolmanneksi kukaan ei hyödy huonosta itsetunnosta.

Mikseivät oppilaat sitten lähde pois tällaisten tanssin opettajien luota? Oppilaille on sisään ajettu ajatus lopettamisesta luovuttamisena, heikkoutena ja epäonnistumisena. Opettaja on oppilaalle kyseenalaistamaton jopa pelätty auktoriteetti, oppilas ei välttämättä ajattele opettajan toimivan epäreilusti vaan uskoo itse olevansa niin huono. Lopettaminen ei välttämättä tule edes mieleen, kun tanssi on integroitunut erottamattomaksi osaksi identiteettiä ja arkea.

Mikseivät sitten oppilaan vanhemmat puutu tilanteeseen? Oppilas on niin tämän epäterveen maailman ja ajatusmallien sisällä, ettei välttämättä osaa edes kertoa vanhemmilleen, että tanssitunneilla tapahtuisi jotain väärää. Oppilaalle alistavasta kohtelusta on tullut normaalia. Kun vanhemmat koettavat puuttua tanssiharrastukseen, vastassa voi olla teini, joka halveksuu vanhempien tietämättömyyttä tanssimaailmasta. Olen kuullut myös useasta tapauksesta, jossa oppilaan vanhempien antaessa kritiikkiä opettajalle, opettaja kostaa tämän suoraan oppilaalle. Opettaja saattaa ottaa kaikki tälle oppilaalle suunnitellut soolot pois ja alkaa syrjiä tätä tunnilla.

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä leimata koko tanssinopetuskulttuuria Suomessa. Lajikohtaiset erot ovat huomattavat, baletti ollen tyypillisesti pahin. Katutanssitunneilla taas tyypillisesti yhteisöllisyys ja positiivinen oppimisympäristö on luontaisempaa. Alalla jatkuvasti työskentelee ja tulee lisää pedagogeja, jotka tekevät hienoa positiivista työtä tanssin ja lasten kanssa. Kuitenkin joukosta löytyy surullisen paljon tallaisia vanhan koulukunnan opettajia, jotka aiheuttavat oppilailleen (usein tietämättään) vahinkoa. Asioista kuiskaillaan pukuhuoneissa, mutta meidän on alettava puhua näistä väärinkäytöksistä rohkeasti ääneen.

Tehkäämme työtä sitä vastaan, ettei tanssi ole alusta epäterveille ajatus -ja käyttäymismalleille. Käykäämme avointa kehityskeskustelua tanssinopettajina, oppilaina ja oppilaiden vanhempina. Luokaamme tanssinopetuskulttuuria, jossa jokainen oppilas on yhtä arvokas ja tanssi on positiivinen voimavara oppilaiden elämässä.

Tanssijakoreografi, satunnainen tanssinopettaja, elinikäinen tanssioppilas
Tuulia Soininen

Blogi: Perjantai, 13. maaliskuuta 2020

JULKAISTU: 13.3.2020, KATEGORIAT: Blogi

Tämä perjantai 13. päivä käynnistyi uuden tilanteen edessä. Maailmanlaajuinen pandemia on vaikuttanut siten, että koko yhteiskunnan tasolla on tehty päätöksiä, joiden seuraukset ulottuvat jokaiseen kansalaiseen.

Tanssiurheilu ja sen parissa olevat henkilöt ei ole tähän poikkeus ja kantaaksemme oman kortemme kekoon viruksen leviämisen estämiseksi ja hidastamiseksi olemme peruneet kaikki kevätkauden kilpailut ja ohjeistaneet jäsenseuroja pitämään myös huolta omista jäsenistään ja heidän turvallisuudestaan peruuttamalla tai lykkäämällä myöhempään ajankohtaan tunnit seuraavan kahden viikon ajalta.

Olemme ylpeydellä ja kiitollisina saaneet seurata, kuinka positiivista palautetta päätöksen tiimoilta on tullut, ja kuinka nopeasti ja ymmärtäväisesti jäsenemme ovat reagoineet asiaan omalta osaltaan.

Ymmärrämme toki samalla, että monet harjoitus- ja kilpailusuunnitelmat menevät uusiksi, harrastuspaikat menevät kiinni, kilpailunjärjestäjille tilanne on ikävä ja useille toimijoille päätöksen myötä aiheutuu todennäköisesti myös taloudellisia menetyksiä. Tämä on enemmän kuin valitettavaa, mutta myös välttämätöntä koko isossa kuvassa.

Tulemme keräämään yhteen faktatietoa taloudellisista menetyksistä ja muista vaikutuksista viestittäväksi eteenpäin mm. rahoittajille ja kunnille, ja olemme tästä yhteydessä jäsenseuroihin ensi viikolla.

Viimeiset 24 tuntia ovat osoittaneet, että pystymme tanssiurheiluperheessä ottamaan ja kantamaan yhteisesti vastuuta tässä koko yhteiskuntaa ja koko maailmaa koskevassa asiassa. Huolehtiminen siitä, että jokainen tekee oman osansa tässä vaikeassa tilanteessa, on näkynyt ja kuulunut usealla taholla.

Olemme kaikki samassa veneessä. Hysteriaan ei ole aihetta, mutta tilannetta on seurattava asiaan kuuluvalla vakavuudella. On jokaisen vastuulla toimia viranomaisten ohjeiden mukaisesti, jotta suojelemme etenkin riskiryhmiä tartunnoilta. On myös jokaisen etu, että huolehdimme läheisistämme ja itsestämme ja teemme kaikkemme, että epidemia laantuisi mahdollisimman nopeasti.

Yhdessä olemme vahvoja ja yhdessä olemme enemmän. Vaikka kohtaamiset ovat nyt jäämässä hetkeksi vähiin on muistettava, että tämäkin on vain väliaikaista, ja pian tanssitaan taas, ympäri Suomen ja ympäri maailman.

Paljon tsemppiä, pestyt peukalot pystyyn ja aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Leena ja Auli
pj ja tj

Blogi: Matkalla olen jo perillä

JULKAISTU: 26.6.2019, KATEGORIAT: Blogi

Luin äskettäin Ylen kolumnistin Jani Halmeen tuoreen kirjoituksen otsikolla Tyytymätön ihminen on erittäin hyvä asiakas.

Kolumnissaan Halme kirjoittaa havainnoimastaan ajatuksesta, jonka mukaan elämässä pitää saavuttaa päämääriä. Hän pohdiskelee eri näkökulmista sitä, miten yhteiskunta ja ihmiset itse laativat koko elämän ajalle välitavoitteita, ja toteaa lainaten brittiläistä kirjailijaa, kuinka tyytymättömyyden tunteen aikaansaaminen on tavoite useassa mediassa. Aina pitäisi olla paremmin, hienommin, toimivammin, valmiimmin, eikä oma nykytilanne ole koskaan riittävä.

Tähänhän myös sosiaalinen media pyrkii ruokkiessaan kaikkea sitä, mitä voi vertailla omaan tilanteeseen ja mistä kansalainen voi niin helposti oman (ja muiden) mielen pahoittaa. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta metritolkulla tekstiä, ovathan kaikenlainen kateellisuus ja pöyristyminen nykyajan vitsauksia, joita ruokitaan sosiaalisissa medioissa teennäisillä oman erinomaisuuden mainospuheilla ja jutuilla, joiden taustoja ei ole selvitetty kunnolla ja jotka yleensä perustuvat huhuihin, juoruihin tai muuhun yhtä pätevään kuulopuheeseen tai yksipuoliseen mielipiteeseen. Fake news, sanoisi eräs kuuluisa amerikkalainen.

En kuitenkaan jatka tästä, vaan Halmeen kolumnin syvimmästä ytimestä, johon otsikkonikin jo viittaa. Se valmiiksi saamisen tunne, joka on aiemmin saavutettu tekemällä jotain konkreettista käsillään, on hukkumassa tietoyhteiskunnan loputtomiin keskeneräisten asioiden ja tehtävien virtaan. Onko näin, ettemme anna mahdollisuutta sille, että kun yksi asia on hoidettu loppuun, niin onnittelisimme itseämme, kiittäisimme hyvin tehdystä työstä ja pitäisimme hetken hengähdystauon? Tai vielä paremmin, voisimmeko kenties jo asiaa hoitaessamme havahtua ja nauttia tietoisesti siitä mahdollisuudesta tehdä juuri sitä asiaa sillä hetkellä? Eläisimme siinä hetkessä. Koska niitä uusia, tekemättömiä asioita on aina odottamassa jonoksi asti.

Millaiseksi elämämme menee, jos odotamme jatkuvasti vain jotain muuta? Olen kirjoittanut aiemminkin tästä ”sitten, kun” -ilmiöstä. Halmetta mukaillen ja ajankohtaista naapurilajia esimerkkinä käyttäen, onko se rastille pääseminen se ainoa päämäärä, vai voisimmeko ajatella, että jo matkalla rastille olemme siellä, mikä on päämäärää tärkeämpää, motivoivampaa, kannustavampaa ja hyödyllisempää? Onko tärkeämpää elää elämää silmälaput silmillä tavoitellen nimenomaan päämäärän saavuttamista, vai onko tärkeämpää elää elämää joka päivä, ja elää täysillä sillä matkalla kohti haaveiden mahdollista toteutumista?

Kuten Halme toteaa kolumninsa päätteeksi: ”Suurinta elämisen taitoa osoittaa kyky nauttia siitä kaikesta, mitä meillä on juuri tässä ja nyt. Nimenomaan nyt.”

Maailma ei ole valmis tänään, ei se ole sitä huomenna eikä vielä ensi viikollakaan. Meillä kaikilla on hienoja hetkiä takanamme ja edessämme. Miksi emme pitäisi tätä nimenomaista hetkeä myös tärkeänä ja ikimuistoisena, ja eläisimme tätä hetkeä niinkuin parhaiten voimme ja osaamme elää?

Jos saisimme omaksuttua ajatusmaailman, jonka mukaan jo matkalla olemme perillä, voisi elo olla helpompaa, tietoisempaa ja harkitumpaa. Voisimme nauttia joka hetkestä emmekä tuijottaisi vain jotain yksittäistä hetkeä tai asiaa, johon tähtäämme. Ja ehkä saisimme kukin elettyä enemmän. Elettyä tätä hetkeä. Elettyä nauttien joka sekunnista.

Näihin ajatuksiin, oikein hyvää ja tietoista nauttimista jokaisen kesäpäivään, satoi tai paistoi!

Auli Korhonen

 

Inspiraation lähde:

Halme, J. 2019. Tyytymätön ihminen on erittäin hyvä asiakas. Yle, työelämä kolumni 25.6.2019, 06:45. Saatavilla verkossa: https://yle.fi/uutiset/3-10814648. Viitattu 26.6.2019.

 

 

Blogi: Miten tanssiurheilun kengänkokoa kasvatetaan?

JULKAISTU: 26.3.2019, KATEGORIAT: Blogi
Maria Mäenpää aloitti STUL:n toimistolla helmikuussa vastuullaan markkinointi ja viestintä.

Maria Mäenpää, projektityöntekijä, Suomen Tanssiurheiluliitto

Tanssiurheilussa askeleita otetaan yleensä koreografian mukaan. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin muistoihin jäävät kutkuttavimpina ne hetket, kun huomaakin heittäytyneensä musiikin, parinsa, yleisön kannustuksen tai oman tunteensa vietäväksi. Suunnitelmat muuttuivat, koreografiasta poikettiin ja kas – syntyikin jotain merkityksellisempää.

Samoin voi käydä muutoinkin elämässä. Itse heittäydyin vuodenvaihteessa yllättävän mahdollisuuden vietäväksi, ja siksi istun nyt kirjoittamassa tätä tekstiä Tanssiurheiluliiton toimistolla Pitäjänmäellä. Aloitin helmikuun puolivälin tienoilla projektityöntekijänä vastuullani erityisesti markkinointi ja viestintä.

Samaan aikaan liiton toiminnanjohtaja Auli Korhonen teki oman koreografiamuutoksensa ja siirtyi kansainvälisen lajiliiton tehtäviin. Sen ohessa hän kuitenkin jatkaa osa-aikaisena Suomen Tanssiurheiluliitossa aiempaa suppeammalla toimenkuvalla.

tanssikengät yhä useamman suomalaisen jalkaan

Jos katson lajiliiton toimintaa viestinnän ja markkinoinnin silmälasien läpi, tärkein tehtävämme on suurentaa tanssiurheilun jalanjälkeä – tai oikeammin kasvattaa jälkiä tekevien jalkapohjien määrää. Seurat voivat hyvin, kun niillä on jäseniä ja lajia arvostetaan yhteisössä ja yhteiskunnassa. Mitä useampi tanssikenkä askeltaa maankamaralla, sitä enemmän lajilla on harrastajia, joista voi myös kehittyä menestyviä huippu-urheilijoita, ja sitä enemmän laji saa näkyvyyttä.

Seuroille koulutus jäsenhankintaan ja markkinointiin

Maaliskuussa 2018 tehdyssä seurakyselyssä jäsenseurojen toiminnan haasteiden top 3:ssa ykkös- ja kolmospaikkaa pitivät viestinnälliset asiat: suurimmaksi haasteeksi nimettiin jäsenhankinta, kolmanneksi markkinointi. Kun kysyttiin koulutustarpeita, ylivoimaisesti eniten toivottiin koulutusta seuran markkinointiin.

Äänenne on kuultu: järjestämme sunnuntaina 9.6. jäsenseurojen toimihenkilöille koulutusta oman seuran markkinointiin ja jäsenhankintaan. Tapahtumaan voi osallistua paikan päällä Helsingissä tai verkon kautta. Kokonaisuus suunnitellaan STUL:n viestintä- ja markkinointivaliokunnan kanssa. Laita päivä jo kalenteriisi!

Tapahtuma on yksi STUL:n Open Forum -tilaisuuksista, joissa keskustellaan ajankohtaisista seurojen toiminnan kehittämiseen liittyvistä teemoista. Mukana tanssin, seuratoiminnan ja kilpa- ja harrasteurheilun asiantuntijoita, liiton edustajia sekä tärkeimpänä toivottavasti mahdollisimman suuri joukko teitä seurojen edustajia. Edellisessä tapahtumassa 16.3. perehdyttiin Tähtiseurojen aikuisten osa-alueen kehityspolkuun, vakio- ja latinalaistanssien kilpailujärjestelmän muutoksiin sekä valmentajapolkuun. Voit katsoa tapahtuman materiaalit ja tallenteen myös jälkikäteen.

Tanssiurheilulle lisää näkyvyyttä

Miten näyttävä, aisteja virittävä ja tunteita herättävä lajimme saisi lisää näkyvyyttä ja arvostusta? Siinä toinen oman työni kannalta merkittävä kysymys.

Vaikka talven selkä on vasta juuri taittumassa, on tanssiurheilulajeilla plakkarissa vuodelle 2019 jo kaksi merkittävää virstanpylvästä: Breaking on ehdolla Pariisin olympialaisiin 2024, ja Yle televisioi vakio- ja latinalaistanssien GrandSlam 2019 -kilpailukiertueen kaikki osakilpailut.

Medianäkyvyyttä tavoitellaan kevään aikana ensisijaisesti tiedottamalla systemaattisesti kotimaisista arvokilpailuista ja niiden tuloksista. Kilpailuja järjestävät seurat ja tanssikoulut viestivät jo hienosti kisoistaan: ovat yhteydessä paikallisiin toimittajiin ja kutsuvat heitä kilpailuihin sekä haastattelemaan paikallisia tanssijoita, jakavat kisatunnelmia sosiaaliseen mediaan ja raportoivat tuloksia. Yhteistyötä tiivistämällä uskon meidän saavan entistä useamman toimittajan kiinnostumaan lajista.

Lukuisia muitakin kuvioita lajin kiinnostavuuden lisäämiseksi leijailee työpöytäni ympärillä. Ideat eivät varmasti lopu, kiitos loputtoman intohimoisen verkoston eli liiton hallituksen, valiokuntien ja jaosten, seurojen aktiivien, kilpailijoiden ja harrastajien.

Poiketaan yhdessä koreografiasta ja tehdään jotain, joka liikuttaa meitä ja muita!

Kirjoittaja Maria Mäenpää työskentelee Suomen Tanssiurheiluliiton toimistolla osa-aikaisessa ja määräaikaisessa projektityöntekijän tehtävässä vastuullaan markkinointi, viestintä ja koulutukset.

 

Tanssiurheiluliiton toimistolla apunasi (vasemmalta) Maria Mäenpää, Raija Vuorinen, Anu Lampenius ja Auli Korhonen.

Henkilömuutosten myötä on työnjako hieman muuttunut Tanssiurheiluliiton toimistolla. Jos tarvitset apua tai sinulla on kehitysideoita, olemme täällä sinua varten. Ole yhteydessä!

  • Auli Korhonen, taloussuunnittelija: talous, sidosryhmät
  • Raija Vuorinen, toimistopäällikkö: FDO, tuomarivalintatyöryhmä, pisteytykset
  • Anu Lampenius, toimistosihteeri: maajoukkueet, kilpailulisenssit, kansainvälinen kilpailutoiminta ja edustukset, DanceCore-tuki
  • Maria Mäenpää, projektityöntekijä: viestintä ja markkinointi, koulutukset
  • Kilpailijakortistoa hoitaa Tmi KPO-Konsulttipalvelu: kilpailijakortisto (ät) tanssiurheilu.fi

Blogi: Hetkessä elämisestä rytminmuutoksiin

JULKAISTU: 4.2.2019, KATEGORIAT: Blogi

Kuljin eräänä tuiskuisena aamuna bussilla töihin ja kuulin sattumalta oman pysäkkini lähestyessä vanhemman rouvashenkilön tuskailevan ääneen kanssamatkustajalleen, kun lähijunat eivät liiku. ”Minä aion ainakin laittaa VR:lle ja HSL:lle palautetta, onhan tämä nyt järkyttävän vaikeaa päästä täydessä bussissa työpaikalle, kun juna-asema olisi työpaikan vieressä. Onhan nyt Suomessa talvi ennenkin ollut.”

No niin on ollut. Ja tulee toivottavasti jatkossa olemaankin. Kyllä, itsekin kuulun näihin, jotka mielummin kulkevat junassa sen reilut 5 min kolmen aseman väliä, mutta joskus ajan ihan tarkoituksella aamubussilla vartin verran, koska en halua urautua päivästä toiseen samoihin rutiineihin. Kesäaikaan kuljen polkupyörällä. Tai sitten en, riippuu fiiliksestä.

Sattumalta juuri tuona aamuna jokin intuitio päässäni ohjasi minut suoraan bussipysäkille, enkä edes ollut tietoinen siitä, että junat on peruutettu tai ainakin harvennetulla vuorovälillä. Sen olisi kyllä pystynyt arvaamaan, sillä koko yön oli satanut lunta ja sade tuntui vain yltyvän aamun aikana. Hankaluuksia liikenteelle oli odotettavissa, ja auramiehet tekivät sen, minkä ehtivät. Eivätkä myöskään jalkakäytävät olleet aurauksen prioriteettilistalla ykkösinä. Sen tunsi kivasti lihaksissa ja keuhkoissa, kun jumppasi hankea pitkin kohti pysäkkiä.

Matkalla pysäkille kuulin, kuinka pikkulinnut piipittivät kauniisti. Se oli jo toinen aamu sillä viikolla, kun kuulin lintujen äänet. Itselleni se on aina ollut kevään merkki, merkki lisääntyvästä valosta, pidemmistä päivistä ja lisääntyvästä energiasta.

Joten kuultuani vanhemman rouvashenkilön tuohtuneen kommentoinnin bussissa määräpäätä lähestyessäni mielessäni vilahti se, että mitä jos hän olisikin matkustanut lähijunassa, joka olisi joutunut pysähtymään kymmeniksi minuuteiksi asemien välille sen takia, että vaihteet ovat niin täynnä lunta, etteivät ne inahdakaan. Mikäköhän tuohtumus siitä olisi tullut? Nyt tämä henkilö pääsi kuitenkin hienosti työpaikalleen, bussi oli melkein aikataulussa, ja oikeasti, pieni kävely ulkoilmassa tekee jokaiselle hyvää.

Mahtoikohan tämä henkilö viettää mukavan työpäivän, kun heti aamusta alkaen piti purkaa pahaa oloaan ja harmitustaan ääneen muille? Mahtoiko tämä henkilö huomata linnunlaulun, tai sen uutteruuden, jolla auramiehet ajelivat välineillään tehdäkseen liikkumisen mahdollisimman normaaliksi. Tai edes sitä, että se bussi kulki normaalisti, aikataulut pitivät ja hän pääsi turvallisesti perille. Ei ehkä ihan työpaikan oven viereen, mutta kuitenkin välittömään läheisyyteen.

Maailma muuttuu jatkuvasti nopeammaksi, erään viestintätoimiston mukaan elämme rytmihäiriön maailmassa. Asioita tapahtuu nopeasti, tieto liikkuu salamannopeasti ja ihmisten sietokyky pieniäkin häiriöitä kohtaan laskee laskemistaan. Ihmisiltä häviää kärsivällisyyden taito. Jos jotakin pitää hetki odottaa, alkaa vimmattu kännykänräplääminen, tuhina ja puhina, kun asiat eivät menekään niin kuin oli itse itselleen tavoitteeksi asettanut. Tulee rytmihäiriö.

”Sitten, kun…” ratkaisee monta asiaa, onhan tulevaisuudessa tulossa se hetki, jolloin kaikki tapahtuu ja onnistuu. Se on viikonloppu, lomamatka, eläkepäivät. Päivät kiirehditään tukka putkella, koska yleensä itsetehty kiire ahdistaa ja on niin paljon tehtävää. Mutta ”sitten kun” tulee viikonloppu, ehtii levätä. Tosiasiassa se viikonloppu tulee olemaan ihan yhtä täynnä asioita, ovathan ne kaikki asiat sieltä viikon varrelta jo siirretty eteenpäin odottamaan sitä ”sitten kun”-päivää. Oravanpyörä jatkuu päivästä toiseen, viikosta toiseen.

Rytmihäiriön maailma. Mielestäni tämä on aivan loistava kuvaus. Elämme rytmissä, joka on osittain toisten luoma, mutta pääasiassa itsemme ylläpitämä. Pysähtyminen ei sovi rytmiin.

Entä jo pysähdymmekin? Entä jos joka aamu löydämme jonkin pienen hetken, joka rikkoo rytmin. Se on se linnunlaulu. Se on ystävällinen ele kanssaihmiseltä. Se on antamamme tai saamamme kehu, ystävälliset sanat, tai hymy, vaikka tuntemattomalle. Se voi olla vastaantulevan koiran iloinen hännänheilutus. Se voi olla autoilija, joka hiljentää ennen suojatietä antaen sinun mennä rauhassa yli. Se voi olla lumesta lakaistu rappu ulko-oven edessä. Mitä pienempi asia, sen tärkeämpi se on huomata. Ja jotta sen voi huomata, tulee pysähtyä.

Tehdään itse oma rytmihäiriömme. Tehdään joka päivä tietoinen pysähtyminen jonkin pienen asian äärellä, eletään siinä hetkessä. Otetaan itse vastuu omasta rytmihäiriöstämme. Se ei maksa mitään, se ei aiheuta mitään, eikä se myöskään ole keneltäkään pois. Se antaa hetken itsellesi.

Koska emme voi elää tuijottaen vain ”sitten kun” -päivää. Koska silloin unohdamme elää joka päivä.

Hetkessä elämiseen liittyy myös valinnat. Olemme itse vastuussa omista valinnoistamme emmekä voi olettaa, että muut tekevät niitä puolestamme. Tietoiset valinnat ja tietoisesti tehty rytmihäiriö olemassa olevaan antaa mahdollisuuden johonkin ihan uuteen.

Olen itse tehnyt valintani ja oman rytmihäiriöni. Olen jäänyt Tanssiurheiluliitossa 50% työajalle. Olen antanut pois nimikkeeni ”toiminnanjohtaja”. Olen antanut pois suurimman osan nykyisistä työtehtävistäni. Olen antanut pois valtaa ja vastuuta, ja mahdollistanut uusia asioita upeille työkavereilleni. He ansaitsevat sen! Olen mahdollistanut työpaikan henkilölle, joka esitellään yleisölle pian.

Päätös, joka tapahtui kahdessa minuutissa lokakuussa, on nyt konkretisoitunut ja olen asian kanssa täysin sinut. Joutilaaksi en tule jäämään, vaan päiväni täyttyvät jatkossa uusissa tehtävissä, kansainvälisen lajiliiton palveluksessa. Olen kiitollinen, että minulle tarjottiin tätä mahdollisuutta laajentaa maailmankuvaa tällä tavoin, laajentaa osaamistani täysin uusille vesille sekä rakentaa jotain uutta. Minulla tulee olemaan paljon opittavaa ja paljon tehtävää sellaisella kentällä, jota en itselleni ole aiemmin osannut edes ajatella.

Se on pysähdys normaaliin. Se on uusi normaali. Ja ennen kaikkea, se on oma rytmihäiriöni.

Auli Korhonen,
koreografioiden elämänsä askelkuvioita jatkossakin tanssiurheilun rytmeihin

Peruutuspeilissä 2018

JULKAISTU: 20.12.2018, KATEGORIAT: Blogi

Vuoteen 2018 on mahtunut huikeaa kilpailumenestystä meillä ja maailmalla, ja Suomen Tanssiurheiluliitto voi ylpeänä olla nostamassa upeaa työtä tekevien seurojen ansioita ja menestystä esiin valtakunnan medioissa. FDO:n lajit kylpivät mitalisateessa, boogie woogiessa tehtiin Suomen historiaa, breaking hyväksyttiin Olympialajiksi ensimmäisenä tanssiurheilulajina ikinä, senioripuolella tuotiin MM-mitaleita jälleen Suomeen, paratanssiurheilijat kantoivat mitaleja kotiin kansainvälisistä kilpailuista ja vakio- ja latinalaistansseissa nuoret niittävät menestystä ja tähtäävät yhä korkeammalle. Näin muutaman taas mainitakseni.

STUL:n jäsenseurat tekevät upeaa työtä tanssin kentällä tuoden liikkumisen ilon lähelle kaiken ikäisiä harrastajia, mahdollistaen tavoitteellisen harjoittelun pitkälle tähtääville tanssiurheilijoille ja tarjoten koko tanssin kirjoa kaikkialla maassamme. Tiedotuksessa on ollut mahtavaa päästä kuulemaan, kuinka osallistujat antavat jatkuvasti positiivista palautetta kaikista kotimaassamme järjestetyistä kilpailuista ja kuinka kilpailun järjestäjät ovat kokeneet kilpailutapahtumat tiukkojen järjestelyrutistusten jälkeen palkitsevina, onnistuneina ja odotuksen arvoisina. Tältä paalupaikalta on ollut ilo seurata, kuinka tanssin parissa toimivat tahot kokevat tanssikansan yhteen kokoavat tapahtumat merkityksellisinä. Usein toistuvat kommentit siitä, kuinka into tehdä lisää kasvaa jokaisen järjestetyn tapahtuman ja kilpailun myötä.

Kilpailutiedottaminen on tärkeä osa uutisointiamme ja sen osalta pyrimme jatkuvasti kehittymään. Vuodelle 2019 kannustamme jäsenseuroja yhä aktiivisemmin ottamaan osaa yhteiseen missioon tuoda ajantasaista tietoa kilpailuistamme yleisön tietoisuuteen! Jäsenseurat voivat edistää tanssin esilletuloa sekä omaa näkyvyyttään toimittamalla digitaaliset kilpailujulisteet tai -flyerit liitolle ennakkoon ja kilpailupäivänä toimittamaan tuloslinkit välittömästi tulosten julkistamisen jälkeen! Jokainen tanssiurheilija voi lisäksi kantaa kortensa kekoon jättämällä tulostiedotuskommenttejaan liiton verkkosivuilla olevan linkin kautta (toimii myös mobiilissa) kaikista kansainvälisistä kilpailuista. Kilpailijoiden antamat urheilijahaastattelut tulostiedotukselle ovat olleet kirsikoina kakun päällä. Toivomme jatkossakin pääsevämme julkaisemaan tanssijoiden kokemuksia kanavissamme!

Sosiaalisen median strategiassamme sisältöjen jakaminen eriytyi vuonna 2018 siten, että Facebookissa julkaistiin tanssiurheilutoimintaan liittyvää uutisointia sekä STUL:n omia ajankohtaisasioita, kun taas Instagram painottui kilpailukokemusten ja tapahtumien tiedottamiseen ja kuvien fiilistelyyn. Kuluneena vuonna tarjosimme myös mahdollisuutta välittää omia kilpailukuvia STUL:n kanavalle jaettavaksi tunnisteella #STULok18 ja kutsuimme kaikki jäsenseurat osallistumaan yhteisölliseen joulukalenteriin, jossa osallistuneita jäsenseuroja on esitelty joulukuun alusta lähtien. Jäsenseurojen esittely jatkuu yhä niin kauan kun osallistuneita seuroja riittää! Jatkossa toivomme, että seurapostiin ilmoitetaan mahdollisesti useampiakin vastaanottajia, jotta seuratiedotteiden sisällöt jalkautuisivat seurojen toimintaan yhä varmemmin. Suosittelemme myös seuraamaan kanaviamme eri alustoilla kokonaisvaltaisen seuraamiskokemuksen saavuttamiseksi.

Pyrimme alkavana vuonna tehostamaan liiton ja seurojen välistä yhteistyötä sekä viestintää eri tapahtumien ja tempausten osalta, jotta jokainen voisi kokea liiton tarjoavan yhtäläisiä mahdollisuuksia tulla esille ja kertoa omasta tekemisestään. Seurojen tarttuessa mahdollisuuksiin ja ohjeistuksiin myös liitto pystyy tarjoamaan yhä relevantimpia sisältöjä ja tuomaan tapahtumia esiin tavalla, jolla seurat haluavatkin näkyä. Ilman seurojen omaa aktiivisuutta jää tulostiedotuksen ja viestinnän volyymista paljon, kuten kuluneena vuonna on saattanut joltain osin huomata. Toimittamattomista tiedoista on haastavaa kertoa eteenpäin. Taustalla on myös valinta pyrkiä aktivoimaan seuroja osallistumaan ja pitämään kiinni omasta osuudestaan tulostiedotuksen mahdollistamisessa sekä hyödyntämään tarjolla olevia paikkoja kertoa toiminnastaan. Viestintäkoordinaattorina olen pyrkinyt pitäytymään monikanavaisesti jokaisen tietoon tuoduissa tulostiedotusohjeissa. Vuoden 2019 tulostiedotusohjeet julkaistaan heti alkuvuodesta. Tulevalle vuodelle tullaan neuvottelemaan myös lisää resursseja tiedotukseen, jotta itse työn tekeminen olisi mahdollista ja liiton viestintä pystyisi vastaamaan kanavien sekä yleisön tarpeisiin ja toiveisiin.

Rock- ja swingtanssiseurat ja -urheilijat ovat olleet huikean aktiivisia omasta toiminnastaan kertomisessa ja kontaktoidut seurat ovat ottaneet urheilijoiden haastattelutehtävän päättäväisesti vastaan, mikä on hienoa. Kaikki yhteistyö jäsenseurojen kanssa on ollut positiivista! Toivottavasti kaikki kilpailuja järjestävät seurat aktivoituvat ilmoittamaan yhteyshenkilönsä vuoden 2019 kilpailutiedotusta varten. Kiitos kaikesta yhteistyöstä, johon tiedotuksen osalta on tänä vuonna lähdetty!
Tehdään tanssiurheilusta yhä näkyvämpää sekä yhteisöllemme että suuremmalle yleisölle vuonna 2019.

Viimeisen blogitekstin tiimoilta, 2018
Rauhallista joulunaikaa ja liikkuvaista uutta, alkavaa vuotta 2019
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

koordinaattorin Blogikirjoitukset 2018

Helmikuu: Someurheilijan profiili
Maaliskuu: 5 + 2 vinkkiä hyvään urheiluhaastatteluun
Huhtikuu: Kuuntelemisen tärkeydestä
Toukokuu: Tanssi kilpailun voittajana
Kesäkuu: Lavakausi
Heinäkuu: Miten Instagram muokkaa arvomaailmaa tanssiyhteisössä?
Elokuu: Päivityksiä uuden kauden aloitukseen
Syyskuu: Tavoitteiden asettamisesta
Lokakuu: Muille kertomista vai itsensä muistuttamista
Marraskuu: Tanssin harrastamisessa ja harjoittelussa tärkeintä on tämä hetki
Joulukuu: Peruutuspeilissä 2018


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä / 2018.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Seniori-ikäisten tanssiharjoittelun monipuolistaminen

JULKAISTU: 3.12.2018, KATEGORIAT: Blogi

BLOGIKIRJOITUS 3.12.2018

MITEN JA MIKSI MONIPUOLISTAA SENIORI-IKÄISTEN VAKIO- JA LATINALAISTANSSIEN HARJOITTELUA KOKONAISVALTAISEN HYVINVOINNIN NÄKÖKULMASTA?

Laatua tanssiin ja tanssikäsityksen laajentamista! Kehonhallintaa, lihaskunnon kehittämistä, rohkeutta poistua mukavuusalueelta ja nauttia tanssin taiasta turvallisessa ryhmässä! Tästä ja paljosta muusta oli kyse, kun Mikkelin Urheilutanssijoiden jäsenistä lähes 25 % lähti keväällä 2018 pilotoimaan uutta Keho, kunto ja paritanssi -kurssia.

Oma historiani tanssiurheilun harrastajana alkoi yli nelikymppisenä. Mikäli rakkaus lajiin ei olisi ollut niin suurta, niin harrastus olisi loppunut jo ensimmäisen vuoden aikana. Minun kroppani ei kestänyt mallioppimisen kautta tavoiteltuja latinalaistanssien rotaatioita ja vakiotanssien laajaa tanssiasennon hakemista, linjoista puhumattakaan. Toisinaan yhden tehokkaan tanssitunnin jälkeen, en pystynyt kunnolla kävelemään pariin päivään.

Aika pian löysin itseni mm. pilatestunnilta. Lähdin etsimään vastauksia, kuinka tämän ikäisen istumatyötä jo useita vuosia tehneen henkilön keho ja mieli saadaan vastaanottamaan uusia asioita ja oppeja? Kuinka näillä lähtökohdilla minusta voisi tulla parempi tanssija, joka pystyy myös nauttimaan tanssista ilman toistuvia kipuja? Näiden taustojen valossa oli luonnollista valita OAMK:n tanssinopettajaopintojeni opinnäytetyön aihe seniori-iässä tanssiurheilun aloittaneiden harjoitteluun liittyen.

 Tutkimukseni keskiössä oli Mikkelin Urheilutanssijoissa keväällä 2018 pilotoitu ”Keho, kunto ja paritanssi – kurssi” (KKP-kurssi). Kurssi oli suunnattu seuran aikuisille (yli 35v.) jäsenille. Kurssille osallistuneiden tanssitausta vaihteli edellisenä syksynä harrastuksen aloittaneista yli 10 vuotta kilpailleisiin A-taitotasolla tanssiviin tanssijoihin.

Tutkimusmenetelmänä oli osallistuva havainnointi. Keräsin kurssilla jatkuvasti palautetta eri tavoin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustui terveyskunnon kautta lähestyttäviin työikäisten terveysliikuntasuosituksiin, ikääntymisen vaikutukseen tanssiharjoittelussa, tanssin lajivaatimuksiin sekä arviointiin.

KKP-kurssin jaksosuunnitelma jakautui neljään eri teemaan ”Kasvata juuret saadaksesi siivet”, ”Keho ja mieli liikkuu yhdessä ”, ”Rytmi asuu tukijalassa” ja ”Ilo ja improvisaatio”. Tuntisuunnitelmassa punaisena lanka kulki jakson teema. 1,5 tunnin mittainen viikoittainen harjoitus sisälsi alkulämmittelyt, kehollisia harjoitteita, tanssi-ja tekniikkaosion, lihaskuntoharjoitteita sekä loppuverryttelyn. Kurssiin kuului myös 2-3 kertaa kauden aikana toistetut kuntotestit. Kurssilla kehitin yhdessä opettajani kanssa Trinity Labanin balettiin suuntautuneen testin pohjalta oman tanssitestin vakio- ja latinalaistanssiversiona.

Pilotoidun kurssin palaute ja tulokset vahvistivat monipuolisen harjoittelun sekä ikääntymisen huomioimisen merkityksen tanssitunnin suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuntotestien tulokset paranivat kauden aikana sekä kurssilaiset kokivat saaneensa paljon erilaisia työkaluja, joilla ylläpitää ja kehittää taitojaan myös jatkossa. Monipuolistamalla tunnin rakennetta ja sisältöä saatiin tanssijoille erilaisia harjoitusärsykkeitä ja he myös oppivat analysoimaan omaa tanssiaan ja oppimistaan aiempaa monipuolisemmin. Tutkimukseni mukaan kurssisisällön monipuolistaminen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta vaikutti kurssilaisten terveyteen ja tanssiin positiivisesti. Osallistujien palautteiden perusteella kurssi jatkui syksyllä 2018.

Lisätiedot

Kurtti, M. 2018. Seniori-iässä kilpatanssin aloittaneiden harjoittelun monipuolistaminen. Keho, kunto ja paritanssi. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Mari Kurtti, tanssinopettajan tutkinto-ohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu,

mari.kurtti(at)gmail.com

Opinnäytetyöni on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111717339

Opinnäytetyöni ohjasivat Anssi Kirkonpelto ja Petri Hoppu.

Tanssin harrastamisessa ja harjoittelussa tärkeintä on tämä hetki

JULKAISTU: 20.11.2018, KATEGORIAT: Blogi

Tanssin harrastaminen on usein ja parhaimmillaan sitovaa, tavoitteellista ja jatkuvaa. Sitovuus ja jatkuvuus luovat arjen rutiinia, opastavat säännölliseen liikkumiseen ja opettavat tärkeitä ryhmätyöskentelyn, pitkäjänteisyyden ja johdonmukaisen etenemisen taitoja lapsille ja nuorille. Vaikka harrastaminen sitoo myös perheitä, mahdollistaa se samalla kannustavan vanhempi-lapsi-suhteen muotoutumista ja lapsen uskoa omaan pystymiseensä. Tavoitteellisuus ja jatkuvuus kannustavat puolestaan sinnikkääseen yrittämiseen sekä oppimisportaiden nousemiseen, mikä opettaa ymmärtämään tasolta toiselle etenevää harjoittelua, sietämään takaiskuja ja kannustamaan itseä ja muita eteenpäin. Tavoitteellisuus ja sitovuus opettavat taas periksiantamattomuutta, fiiliksestä riippumatonta aloittamista, työskentelyä tavoitteiden eteen ja työn palkitsevuuden autuutta. Samalla tanssija pääsee nauttimaan liikunnan riemusta. Tai ehkä toisinpäin – nauttiessaan liikkumisesta, tanssijat tulevat samanaikaisesti omaksuneeksi monia hyvinvointia edistäviä taitoja ja tapoja.

Tämä kaikki ovat rakentamassa pohjaa terveellisille, liikkuville elämäntavoille, joita toteutetaan yhdessä ja kukin yksilönä. Tanssijat oppivat myös vastaanottamaan ja antamaan rakentavaa palautetta sekä antamaan arvoa toisten tekemiselle. Oman tekemisen sekä muiden panoksen arvostamisella voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yhteisöllisyydelle pirstaloituneessa yhteiskunnassamme, jossa kasvottomia virikkeitä vilisee silmissä vauhdilla.

Kaikki tanssijat kasvavat omista lähtökohdistaan siihen harjoittelu- ja kilpailukulttuuriin, joka tanssinkentällä vallitsee. Ja jokainen tanssipiireihin osallistuva on osaltaan vaikuttamassa ja rakentamassa tätä kulttuuria. Kilpailutoiminnalla on monelta kantilta keskeinea osa usean tanssilajin harrastamista. Kuitenkin, mikäli tanssitaitojen harjoittelu tähtää pääasiassa tekniseen ja suoritukselliseen kehittymiseen, jää kilpailutoiminnan ja vertailun katveeseen paljon sellaista muuta, mitä tanssilla on annettavanaan. Tärkeää olisikin kiinnittää huomiota myös niihin muun elämän kannalta merkittäviin osa-alueisiin, joita tanssiminen tukee. Tanssiminen kehittää nimittäin myös hahmottamista, luovaa ajattelua, koordinaatiota, tasapainoa, oman kehon kaavaa ja kasvavan kehon tuntemusta, rytmiikkaa, itseilmaisua, kulttuurin arvostamista, toisten liikkumisen havainnointia, sanatonta vuorovaikutusta, kuuntelemisen taitoja, oman vuoron odottamista, ryhmätyötaitoja, rohkeutta ja läsnäoloa. Tanssi tuo lisäksi vaihtelevia, kokonaisvaltaisia virikkeitä eri-ikäisille aivoille ja siinä yhdistyvät liikkeen ja musiikin eheyttävät ja terapeuttiset ulottuvuudet. Uusimmat tutkimukset myös osoittavat, että tanssiharrastuksen vaikutus aivoihin erityisellä, kehittävällä tavalla on huomattava verrattuna moniin muihin liikkumisen ja taiteen muotoihin. (Esimerkiksi Yle ja Helsingin yliopisto uutisoivat aiemmin tänä vuonna Hanna Poikosen tanssia ja neurotieteitä yhdistävästä tutkimuksesta!) Aika usein treeneissä on myös hauskaa.

Opettajia, valmentajia, pedagogeja, koreografeja ja vanhempia on moneen lähtöön ja aikuisilla ja lapsilla voi hyvin olla eri motivaatiot tanssin ympärillä. Tanssin parissa viihtyviä yhdistää kuitenkin tanssimisesta ja tanssin tuomista asioista nauttiminen ikään ja motivaatioon katsomatta.
Ja tätä kokemusta tulisi vahvistaa ja vaalia, kilpailtiin tai ei.

Lasten ja nuorten harjoittelussa tulisi myös käytännön tasolla muistaa opetussuunnitelmiin sekä tanssikoulujen ja -seurojen toimintaperiaatteisiin kirjatut liikunnan riemun sekä itsetuntoa vahvistavan harrastamisen periaatteet. Lapsilla tulisi olla oikeus nauttia tanssista, uuden oppimisesta,  omien taitojen näyttämisestä, eri lajien kokeilemisesta sekä kuulumisesta osksi harrastusryhmää juuri tässä hetkessä, ilman että harjoittelun tai yksittäisten harjoitusten painopiste kääntyy vertailuun tai tuleviin kilpailuihin, tulevaan uraan, tulevaan osaamiseen. Tanssin harrastamisessa ja harjoittelussa tärkeintä on tämä hetki ja jokaisen lapsen ja nuoren kokemus juuri sen hetken tanssimisesta. Sen varmistaminen, että juuri tämänkertainen kokemus harjoittelusta tuo hyvää, on meillä aikuisilla.

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!
Tanssipedagogi, koreografi, äiti
Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Kun kilpatanssi muuttui tanssiurheiluksi

JULKAISTU: 1.10.2018, KATEGORIAT: Blogi

1920 -luvulla useat Euroopan maat tekivät pioneerityötä kehittääkseen tanssia organisoiduksi urheiluksi. Vuonna 1935 perustettiin yhdeksän Euroopan maan muodostamana FIDA (Federation Internationale de Danse pour Amateurs), joka järjesti ensimmäiset vakiotanssien maailmanmestaruuskilpailut vuotta myöhemmin. Vuonna 1947 kilpailutoiminta laajeni myös latinalaistansseihin ja ensimmäiset latinalaistanssien MM-kilpailut järjestettiin Ranskassa. FIDA oli olemassa 20 vuoden ajan, jonka perään vuonna 1957 kahdeksan Euroopan maata käynnisti International Council of Amateur Dancers:n (ICAD). ICAD hallinnoi amatöörien kansainvälistä kilpailutoimintaa seuraavan 25 vuoden ajan kasvaen tasaisesti uusien kansallisten jäsenten liityttyä toimintaan mukaan. Vuonna 1990 ICAD muutti nimensä International DanceSport Federation:ksi (lyhenne IDSF) tavoitteenaan ja tehtävänään tulla osaksi maailman urheiluliikettä ja korostaakseen tanssia urheiluna. Uusi nimi, uusi strategia ja päättäväinen vaikuttamis- ja edunvalvontatyö herättivät laajaa hyväksyntää urheilupiireissä. Kilpatanssi (competitive dancing) muuttui tanssiurheiluksi (dance sport) ja kilpatanssi -termi poistettiin lajikielestä vanhentuneena. Tästä lähtien käytettiin ja puhuttiin vain tanssiurheilusta ja sen eri lajeista.

Kun tanssiurheilu tuli osaksi kansainvälistä urheiluliikettä

Tämän jälkeen asiat etenivät nopeasti. Vuonna 1992 IDSF oli jo hyväksytty GAISF:n (General Association of International Sports Federations) jäseneksi. Vuonna 1995 IDSF ja tanssiurheilu hyväksyttiin Kansainvälisen Olympiakomitean ehdollaolevaksi jäseneksi ja International World Games Association:n jäseneksi. Kansainvälinen Olympiakomitea tunnusti tanssiurheilun ja IDSF:n täysjäsenekseen vuonna 1997 ja IDSF liittyi ARISF:n (Association of IOC Recognized International Sports Federations) jäseneksi. Samana vuonna tanssiurheilu teki ensiesiintymisensä The World Games:n ohjelmassa. Vuonna 2001 IDSF perusti antidopingkomission ja allekirjoitti maailman antidopingkoodiston. The 2002 Olympic Programme Commission Report vahvisti tanssiurheilun kelvolliseksi hakea mukaan Olympialaisten lajiohjelmaan. Tanssiurheilun nopea kasvu ja suosio edesauttoivat tanssiurheilun mukaanpääsyyä the Asian Games ja the Asian Indoor Games -lajiohjelmaan. Vuodesta 2011 alkaen seniori-ikäsarjan urheilijat pääsivät osallistumaan the International Masters Games -kilpailuihin IDSF:n liittyttyä IMGA:n (The International Masters Games Association) jäseneksi.

Kun tanssiurheilusta tuli yhdistävä voima

World Rock’n’Roll Confederation (WRRC) oli liittynyt vuonna 1995 IDSF:n kumppanijäseneksi ja teki yhteisesiintymisensä vakio- ja latinalaistanssien rinnalla Saksan World Games -tapahtumassa 2005. International Dance Organisation (IDO) päätti liittyä IDSF:n kumppanijäseneksi 2004 ja The United Country and Western DanceSport (UCWDC) liittyi vuonna 2008. Samana vuonna IDSF ja International Paralympic Committee (IPC) ryhtyivät yhteistyöhön kehittämään pyörätuolitanssia osaksi tanssiurheilun lajiperhettä. IDSF osoitti tukensa ammattitanssijoiden yhteisölle heidän aikeissaan perustaa oman toimielimen, International Professional DanceSport Council:n (IPDSC). Tämä organisoitui uudelleen IDSF Professional Division:ksi vuonna 2010. Yhteistyölajeista, muista tanssilajeista sekä kansallisista jäsenistä koottu työryhmä alkoi kehittämään IDSF:n toimintaa kohti maailman tanssiurheiluliittoa, World Dance Sport Federation:a, ajatuksella ”Tanssiurheilu yhdistävänä voimana”. Vuonna 2011 IDSF organisoitui World Dance Sport Federation WDSF:ksi.

Tanssiurheilu tänään

61-vuotiaan World Dance Sport Federation:n tanssiurheiluperhe on kasvanut ja kasvaa edelleen vireästi. Ensimmäiset WDSF Open Hip hop, Disco Dance, Modern/Contemporary, Jazz ja Showdance -kilpailut ovat tänä syksynä kalenterissa. Tanssiurheilu (lajina breaking) on myös mukana lokakuun alussa Nuorten Olympialaisissa. Samanaikaisesti WDSF:n perinteisempien lajien osalta vakio- ja latinalaistanssien Grand Slam -kiertue finaaleineen kerää suurta kansainvälistä huomiota vuodesta toiseen ja rock’n’swing -tanssien maailmancup -kiertueen päättävä World Cup Final nostaa merkitystään. WDSF Professional Division järjestää laadukkaita ja näkyviä ammattilaisten vakiotanssi-, latinalaistanssi- ja showdance -kilpailuita ja -toimintaa ympäri vuoden.

WDSF:n kansallinen jäsen Suomessa, Suomen Tanssiurheiluliitto ry, on seurannut kansainvälistä tanssiurheilun kehitystä ja toteuttanut sitä omalta osaltaan. Suomessa tanssiurheiluperheeseen kuuluvat vakio- ja latinalaistanssit, rock’n’swing -tanssit, paratanssi, sport aerobics, breaking, salsa, rivitanssi, IDO:n disco, street, performing arts ja latino show sekä liiton oma kuntotanssituote Bailatino®.

Koonnut,
Auli Korhonen

Lähteet:
worlddancesport.org
dancesport.fi
Laakso Eero 2014. Tanssiurheilun käsikirja. 5. painos.

Päivityksiä uuden kauden aloitukseen

JULKAISTU: 20.8.2018, KATEGORIAT: Blogi

Muu Eurooppa vielä lomailee, mutta Suomessa elokuu on jo arkeenpaluun aikaa. Koulujen alkamisen ohessa aloittavat myös tanssikoulut ja -seurat. Uusia harrastuksia, uusia ryhmiä ja pareja, uusi kisakausi ja uudet tavoitteet. Mutta samalla vanhoja tuttuja treenikavereita, tuttuja työyhteisöjä ja rutiineja. Ihana, tervetullut syyskausi, jota tanssinnälkäisenä kesäkauden jäljiltä jo odottaakin!

Kauden alkuun ja uuteen vuoteen liittyvät uudet jutut tulee yleensä käyneeksi läpi automaattisesti. Aika-ajoin kannattaa kuitenkin tehdä kunnon silmäys myös niihin ns. vanhoihin juttuihin! Töiden tai harjoitusten sekä niihin liittyvien aikataulujen alkaessa, omaan kuplaan ja tutummille urille on nimittäin helppo sujahtaa huomaamattaankin. Kannattaa lisäksi huomioidan, että uusien tehtävien tai suunnitelmien mukaantulo saattaa vaikuttaa niihinkin juttuihin, joiden ajattelit jo olevan hanskassa. Mitä taas yhteisöihin tulee, varmuuden välttämiseksi kannattaa puhua ääneen, sillä ymmärrys ei aina ole jaettu, vaikka se siltä vaikuttaisi. Tarkista siis ainakin seuraavat seikat vanhojen juttujen puolelta ja huomioi samalla ne, mitkä vaativat uusiutumista:

Työyhteisöissä ja ryhmissä on hyvä tehdä ajantasaistarkastus ja varmistaa, että kaikki ovat toteuttamassa samaa suunnitelmaa. Itsestäänselviksi muodostuneet tehtävät ovat nimittäin todennäköisimmin juuri niitä, mitkä vaarantavat kokonaisuuden hallintaa. Vastuualueiden läpikäynti mahdollistaa myös uusien jäsenten pääsyn porukkaan, sitouttaa yhteisöön ja helpottaa jokaisen oman tontin hahmottamista. Yksittäisille urheilijoille tämä tarkoittaa omien aikataulujen, rutiinien ja käytännön toimien läpikäyntiä sekä sen tarkistamista, mitä toimia nämä vaativat. Läpikäyntiin pätevät samat seikat!

Käykää ryhmässä läpi työnjaot ja tehtävät: Ota asiaksi käydä läpi kaikki työn osa-alueet tai jokaisen tehtävät. Nekin, jotka tuntuvat selkeimmiltä, tai oikeastaan erityisesti ne. Sama tehtävänanto saattaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille ja uusien työkuvioiden tai -tehtävien myötä vastuualueiden rajat liikkuvat.

Kuinka:

  • Päättäkää yhdessä tehdä työnjakoon liittyvät asiat selviksi ja valitkaa joku johtamaan tätä osiota tapaamisesta.
  • Yksi henkilö käy läpi jokaisen tehtävät ja kukin tarvittaessa täydentää listaa kohdallaan TAI kukin kertoo vuorotellen oman tonttinsa. Muista kuunnella muiden puheenvuorot.
  • Kuvatkaa kokoontuminen tai valitkaa joku kirjaamaan seikat ylös.
  • Varatkaa riittävästi aikaa kokouksesta tai palaverista, jotta viimeistenkään kohdalla listaa ei tarvitse oikaista.
  • Muistakaa myös yhteinen lopetus tai koonti.

Mitä tarkemmin töiden tai roolien sisällöt käydään läpi, sitä selkeämpi kuva muille muodostuu jokaisen paikasta yhteisössä. Näin on mahdollista jättää taakse toisten panoksen tai työn tärkeyden epäilyt ja vahvistaa yhteishenkeä. Samalla vältytään päällekkäiseltä työskentelyltä ja työtunteja jää muuhun. Jättäkää läpikäyntiin liikkumavaraa ongelmakohtien ratkaisemiselle ja työtehtävien uudelleen jakamiselle. Tällä tavoin työtehtäviä ei myöskään jää leijumaan kuuluisan jonkun harteille!

Uuden kauden alku on hyvä sauma ottaa kiinni päivitysrutiinista ja tehdä se fiksulla tavalla. Kaikkia kanavia ei tarvitse ottaa mukaan vain siksi, että ne ovat olemassa, vaan kannattaa keskittyä oman toiminnan kannalta tärkeimpiin ja tehdä se hyvin. Hyvät verkkosivut ja muutama aktiivinen sosiaalisen median kanava, joista osan voi säätää toistamaan toisaalla aktiivisesti päivitettyjä julkaisuja, tavoittavat jo lähes kaikenlaiset tanssijat ja yhteistyötahot! Toisin sanoen ottaessasi varman otteen tekemisestäsi somessa, varmistat, että tavoitat yleisösi ja että yleisösi tavoittaa sinut.

Nettisivujen päivitys: Tarkista, että seuran/koulun sivut ovat ajantasalla – aikataulut ovat tälle kaudelle, yhteystiedot löytyvät mutkitta, kuvat skaalautuvat ja että sivut ovat teidän näköisenne. Vuonna 2018 nettisivuilta odotetaan löytyväksi kaikki tarvittava tieto ja mitä paremmin vastaat tähän, sitä pätevämmän vaikutelman annat sivuilla vierailevalle. Varmista, että sivujen päivittäminen kauden aikana kuuluu jonkun vastuualueeseen! Tähänkin hommaan löytyy osaajia, jos omat taidot eivät riitä: kysy oppilaitoksista, Facebookin yrittäjä-ryhmistä, tutuilta tai heidän lapsiltaan tai käänny suosiolla päätoimisten ammattilaisten puoleen. Kertapäivityksellä, yleisilmeen tarkentamisella ja perustietojen lisäämisellä, saa jo ihmeitä aikaan!

Some-viestintä: Tee suunnitelma, varmista vastuualueet toteutukselle, toimi suunnitelman mukaan. Muuta suunnitelmaa tarvittaessa. Some-viestintään pätee siis sama työprosessi kuin muihinkin tavoitteellisiin toimiin. Ja hei – tavoitteellisiin! Kirkasta itsellesi, mikä on viestintäsi tavoite sosiaalisessa mediassa: uusien jäsenten tai asiakkaiden löytäminen, vanhojen informointi, omasta työstä kertominen, yhteistyösopimusten saavuttaminen, vallitsevien mielikuvien muokkaaminen, elintapamuutokseen kannustaminen, yleisön viihdyttäminen, oman profiilin nostaminen… vai kaikkia näitä? Tee suunnitelma kullekin tavoitteelle ja jokaiselle alustalle erikseen. Tee varalle pieni, yleispätevä kuvapankki infon jaon ja hiljaisempien kausien varalle. Pitäydy yhtenäisessä visuaalisessa ilmeessä. Aktiivisen kuvan antaminen vaatii päivittämään kerran päivässä. Tämä syksy on myös hyvä hetki ottaa haltuun mediatyökalut päivitysten ajastamiseen!

Saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa kiireisessä ympäristössä tai päivätyön ohella tehtävässä yhteisötyössä työläältä, mutta on kuulkaa kaiken sen työn arvoista! Yksityiskohtia voi viilailla vauhdissakin ja kaikista suunnitelmista sekä työnjaoista voi ja saa tehdä aivan omannäköisiä ja juuri teille sopivia.

Mukavaa aloittamista
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!