Suomen urheilun eettinen keskus nosti keskusteluun huolen häirinnästä ja hyväksikäytöstä urheilussa. Vastikään julkaistussa Näkökulma-tekstissä ilmaistaan tapausten esilletulon tärkeys, yhteinen vastuu turvallisesta harrastusympäristöstä sekä aikuisten välitön puuttumisvastuu.
Toiset tanssijat ja tanssiurheiluyhteisö muodostavat monelle harrastajalle sen viiteryhmän, jonka sisällä havainnoidaan, sisäistetään ja opitaan, mikä on hyväksyttävää tai oikein. Samalla opitaan se, millaisiin asioihin saa tukea ja millaiset asiat on syytä jättää mainitsematta. Vaikka häiriköinnin ei tulisi olla hyväksyttävää yhteiskunnassa ylipäätään, valitettavan usein yhteisöjen sisälle muodostuu hiljainen hyväksyntä, jonka kuvitellaan jollain tapaa vain kuuluvan niihin ympyröihin. Todellisuudessa hiljainen hyväksyntä voi olla yhteisön tai yksittäisten henkilöiden, kuten valmentajan, opettajan tai vanhemman, kyvyttömyyttä nähdä tai puuttua asiaan. Toisinaan meiltä puuttuu sosiaalisia välineitä tai taitoja mennä väliin, toisinaan merkkejä ei huomata ajoissa, ennen kuin harmia aiheutuu, toisinaan emme hektisessä arjessa pysähdy kuuntelemaan, mitä lapsella on sanottavana tai hiljainen avunpyyntö jää äänekkäämpien asioiden alle. Joskus tilanteita voi olla myös vaikeaa hyvksyä, emmekä myönnä näkevämme sitä, mitä lapsi ei ymmärrä.
Meillä aikuisilla on kuitenkin vastuu olla sivuuttamatta väärinkohtelua ja pitää huoli siitä, että jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi harrastusryhmässään ikään katsomatta. Muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeää, että seksuaalisesta tai sukupuolisesta häirinnästä käydään avointa, rakentavaa keskustelua, jossa pääsevät ääneen ne, joiden kokemusten tulisi olla käännekohtia kohti parempaa huolenpitoa toisistamme. Taidoissa puuttua ja mennä väliin on myös mahdollista kehittää itseään.
”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.”
-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua
Tanssi ja harrastaminen eivät tapahdu irrallaan muusta arkitodellisuudesta, vaan harrastusten kautta opitut ajattelutavat ohjaavat toimintaa ja suhtautumista myös toisaalla – ja päinvastoin. Niinpä ei ole samantekevää, mitä päättää katsoa läpi sormien, millaista suhtautumista esimerkillään opettaa tai mitä kokemuksiaan kertovalle tai tukea hakevalle lapselle tai nuorelle vastaa. Jotta kuitenkin päästäisiin vastaamisvaiheeseen, on ensin kuultava, mitä toisella on sanottavanaan. Parhaiten vaikeistakin asioista tullaan puhumaan, kun tietää, ettei sanomaa sivuuteta, vaan puhuja voi luottaa tulevansa kuulluksi. Turvallisen keskusteluympäristön luomiseksi omalla viestinnällä tulisi pyrkiä osoittamaan kunnioittavansa ja arvostavansa kanssakeskustelijoiden oikeutta ajatustensa ja tuntemustensa esilletuomiseen (Välikoski, 2017).
Ole läsnä ja kuuntele:
- Kohtaa toinen katsomalla silmiin ja pysähtymällä. Mene lapsen tasolle. Kiireessä, kerro että nyt ei ole hyvä hetki, mutta kuunteleet treenien jälkeen/kirjattuasi läsnäolijat/vastattuasi puheluun mielelläsi, mitä tällä on sanottavaa
- Keskustellessasi osoita kuuntelevasi – nyökkää, hymähdä, toista, kysy. Näillä kannustat toista jatkamaan. Joskus vaikeasta kokemuksesta kertomiseksi tullaan ensin kokeilemaan kepillä jäätä ja itse asia pulpahtaa esiin vasta, kun keskustelukanava on auki.
- Tiedosta oma tapasi kuunnella kussakin hetkessä ja pyri aidosti kuulemaan, mitä toisella on sanottavanaan. Älä pyri arvaamaan kertomuksen loppua ja ala muotoilla vastaustasi jo ensimmäisten lauseiden jälkeen.
- Selvitä itsellesi, miksi kuuntelet (Välikoski, 2017). On tärkeää, että käymme itsemme kanssa keskustelun siitä, mitä merkitystä (keskustelukumppanille, yhteisölle, keskustelukulttuurille) on tai voi olla sillä, että suuntaan tarkkaavaisuuteni puhujaan.
Tärkeää on myös tunnistaa omat asenteet ja mahdolliset häiritsevät tekijät (kuten väsymys, kiire tai ensireaktiona tuleva vastustus odottamattomalle aiheelle) sekä niiden vaikutuksen kuuntelemistilanteeseen ja omaan toimintaan (Välikoski, 2017). Hyvä kuuntelija on lisäksi motivoitunut ymmärtämään puhujaa tavalla, jolla tämä haluaa tulla ymmärretyksi. Niinpä pieneltäkin vaikuttava murhe tulee ottaa sillä vakavuudella kuin asianosainen siihen suhtautuu. Olympiakomitean Lupa välittää, lupa puuttua -opas tarkentaa, että ratkaisevaa tilannetta selvitettäessä on aina uhriksi joutuneen kokemus.
”Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. ”
-Olympiakomitea, Lupa välittää, lupa puuttua
Lupa välittää, lupa puuttua – opas pohjautuu alunperin vuonna 2002 toimitettuun ja myöhemmin päivitettyyn oppaaseen sekä järjestöyhteistyönä tuotettuun lasten turvallisuutta koskevaan aineistoon. Oppaan tarkoituksena on kertoa sukupuolisesta ja seksuaalisesta häirinnästä liikunnassa ja urheilussa toimiville aikuisille, kuten vanhemmille, valmentajille, ohjaajille, seurajohtajille, opettajille, järjestötyöntekijöille, liikuntapaikkahoitajille ja muille lasten ja nuorten liikuntatoiminnasta vastaaville. Oppaassa pyritään tarjoamaan menettelyohjeita turvallisen harjoitteluympäristön luomiseksi ja annetaan toimintaohjeita puuttua häirintään tällaisia tilanteita kohdattaessa.
Tanssiyhteisön ja erityisesti tanssinopettajan tai valmentajan vastuulla on toisten arvostamiseen ja koskemattomuuteen liittyvien arvojen opettaminen. Erityisesti se mitä ne tarkoittavat tanssi- ja urheilukonteksteissa. SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laakso totesi Näkökulma-tekstissään aikuisten olevan aina vastuussa omista tekemisistä ja sanomisistaan. Tällä viitannetaan myös aikuisten väliseen toimintaan sekä valmentaja – valmennettava -suhteisiin. Keskustelukulttuurin muutos lähtee paitsi nykyisten vaiennettujen äänten avaamisesta, myös uuden urheilijapolven kasvattamisesta avoimempaan keskustelukulttuuriin ja varhaisen puuttumisen luomaan turvalliseen harrastusympäristöön. Niitä ajatuksia, jotka nuorina tanssijanalkuina omaksutaan, tullaan vanhempana urheilupiireissä toteuttamaan.
Kuunteluapua lapsille ja nuorille sekä muille urheilutahoille tarjoilee myös Väestöliiton uusi Et ole yksin -palvelu, joka tarjoaa puhelimessa ja chatissa tukea, apua ja neuvontaa urheilua harrastaville nuorille, aikuisille, vanhemmille ja huoltajille. Väestöliiton ja urheilujärjestöjen yhteishankke pyrkii takaamaan, että jokaiselle turvallisen ympäristön urheilla ja harrastaa. Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras kuvaa palvelua seuraavasti: ”Et ole yksin on Suomen ensimmäinen kohdennettu tukipalvelu, johon seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän, epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen kohteeksi joutunut urheilija voi olla yhteydessä ja saada apua. Palvelu on valtakunnallinen. Tukipalvelun lisäksi hankkeessa vahvistetaan lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta, lisätään vanhempien sekä valmentajien tietoja nuorten kokeman kiusaamisen, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ehkäisystä.”(SUEK).
Puhelin päivystää numerossa 0800 144644, maanantaisin ja tiistaisin klo 14 – 17:30 ja chat keskiviikkoisin ja torstaisin klo 14 – 17:30. Palvelu on toteutettu Veikkauksen tuella.
Välitetään yhdessä – tietoa sekä toisistamme, jokaisen rajoja kunnioittaen
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM
Et ole yksin -palvelu. Väestöliitto, 2018
Lupa välittää, lupa puuttua – Sukupuolinen ja seksuaalinen häirintä urheilussa. Opas. Olympiakomitea, 2017.
Kuuntelemisen taito. Tuula-Riitta Välikoski, Viestijät. Artikkeli, 2015.
Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.
Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!
”Koulun perusopetuksen keskeisinä tavoitteina on vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Tavoitteena on myös, että oppilaat oppivat ilmaisemaan itseään eri tavoin, esiintymään eri tilanteissa ja käyttämään liikettä vuorovaikutuksessa ja ilmaisussa. Perusopetuksessa oppilaita ohjataan arvostamaan ja hallitsemaan omaa kehoaan ja käyttämään sitä tunteiden ja näkemysten, ajatusten ja ideoiden ilmaisemiseen.” (Opetushallitus 2014, 21.)