Olihan virkistävää viettää liiton strategiapäiviä Helsingissä 7. – 8.8. ihan kasvokkain, samassa tilassa ilman luureja päässä. Muutama liittohallituksen kokoukseen kutsun saanut osallistui matkojen päästä etänä, mutta Teamsin kautta saatiin yhteydet toimimaan.

Ihan keskeisin keskustelunaihe oli liiton organisaatiomuutoksen vaihe. Vuoden 2019 lopulla alkoi organisaatiomuutoksen suunnittelu yhdessä kehittämistyöryhmän kanssa, sekä ensin livenä, että myöhemmin keväällä verkon välityksellä. Hallitukselle esiteltiin organisaatiokaavion versio, josta käytiin erinomaisen runsasta lähetekeskustelua. Tärkeä muutos on tuottaa kentän palvelemisen parantamiseksi sellainen organisaatio, jonka keskiössä ovat toimialueet. Toimialueella tarjotaan palveluja kaikille STUL:n lajeille, tasapuolisesti, tasa-arvoisesti, asiantuntijajohtoisesti ja tehokkaasti. Lajien sisäiset koordinaatioryhmät, jossain tapauksissa hallitukset, kehittävät kunkin lajin kilpailutoimintaa, sääntöjä ja pohtivat lajin tulevaisuuden näkymiä. Liittohallituksen tehtävä on pääasiassa tarkastella toimialojen strategianmukaista toimintaa sekä huolehtia tasapainoisesta taloudesta.

Kevätkokouksen alkupuheenvuorossa avasin jäsenistölle tämän projektivaiheen organisaatiokaaviota. Se ei ole vielä valmis, ja hallitus päättää kehittämistyön tiekartasta seuraavassa kokouksessaan tulevana viikonloppuna. Suunnitelmissa on, että syyskokouksessa marraskuussa asia saataisiin päätökseen jäsenistölle.

Organisaatiomuutos ja talousarviosuunnittelu ovat tärkeitä myös siksi, että lajiliiton tulee pyrkiä ennakoimaan kaikin tavoin tulevaisuuden rahoitusmalleja mm. valtion yleisavustuksen osalta.

===

Liittohallitus kuuli kaikkien lajien, jaosten ja ryhmien akuuteimmat uutiset. Puheenjohtajiensa esittämänä saimme kuulla, mitkä ovat kriittisimmät kehittämistä kaipaavat asiat. Keskusteluissa ja puheenvuoroissa palattiin useasti liiton arvoihin:

Myönteinen – Rohkea – Vastuullinen – Kunnioittava -> Yhdessä.

Usein esitysten reflektointikeskusteluissa palattiin myös organisaatiouudistuksen kaavioihin. Monet asiat saadaan selkiytettyä korjaamalla palvelutoimintoja paremmiksi.

===

Elämme muuttuvassa maailmassa, jossa yhteisöllisyys ja osallisuus ovat tärkeitä arvoja. Korona-aika on yhdistänyt ihmiskuntaa eri tavalla kuin ennen. Viruksen vaikutukset mm. tanssiurheilutoimintaan Suomessa ja ulkomailla ovat olleet mittavat. Kilpailutoiminta on ollut seisahduksissa ja vasta kesällä on päästy treenaamaan yhdessä. Vakio- ja latinalaistanssien osalta kansainväliset kilpailut käynnistyvät hitaasti ja kansainvälinen ranking-lista on jäädytetty toistaiseksi. Myös WRRC on ilmoittanut loppuvuoden kisatauosta.

Kilpailutoiminnan uudelleen käynnistäminen on kuitenkin akuuteimpia asioita kotimaassa. Liittohallitus vahvisti jäsenille lähetettävän ohjeistuksen kilpailujen ja tapahtumien järjestämiseksi. Koska koronatilanne ei ole ohi, ja edelleenkin kaikenlainen suojautuminen ja käsihygienia, sekä ehdottomasti oireisena kotona pysyminen, ovat osa normaalia arkeamme – myös tanssisaleilla – liittohallitus seuraa jatkossakin huolellisesti viranomaisten ohjeistuksia. Myös kilpailijoiden on hyvä tutustua liiton ohjeisiin kilpailujärjestäjille, sillä niissä on ohjeita, jotka vaikuttavat kilpailupäivän kulkuun.

===============

Kauden käynnistyessä uudelleen haluan myös muistuttaa liiton eettisistä ohjeista ja arvoista, jotka koskevat jokaista. Reilun pelin hengen on oltava kaikessa mukana. Ohjaava tukee ohjattavaa, kokenut auttaa noviisia, tietävämpi ohjaa kysyjää. Kukaan ei ole parempi toista – olemme eri vaiheissa kehittymisen kaarta oman rakkaan lajimme parissa. On erityisen tärkeää tunnistaa ne kohdat, jolloin valtaa ja auktoriteettia käyttävä osapuoli voi käyttää asemaansa väärin. Avuksi näihin tilanteisiin on kehitetty mm. valmentajan eettiset ohjeet, jotka ovat selkeät ja helppolukuiset. Liiton puheenjohtajana edellytän, että jokainen valmentaja ja ohjaaja, tanssilajista riippumatta, sitoutuu liiton eettisiin normistoihin kaikessa toiminnassaan. Vaikeissa asioissa voi yhteyttä ottaa mm. verkkosivuston etoleyksin.fi -kautta.

Kannustan urheilijoita, valmentajia ja tukijoukkoja avoimeen keskusteluun tanssiurheilun turvallisuudesta. Liittohallitus sai strategiapäivien yhteydessä kuulla myös SUEK:n pääsihteeri Teemu Japissonin raportin seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen liittyvän syrjinnän tilanteesta urheilussa. Syyskuussa, raportin julkaisun jälkeen saatte tietää, miten tanssiurheilulla tuossa SUEK:n organisoimassa kyselyssä meni.

=============

Pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta, pysytään terveinä, ja pidetään yhteyttä!

Tanssiterveisin,

Leena Liusvaara
puheenjohtaja

ps. Ottakaahan yhteyttä kouluihin. Vähitellen liikuntatuntien tanssitunnit saattavat jo olla koulun tiloissa mahdollisia. Ulkona voi myös aktivoida esi- ja alakoululaisia tanssiliikuntaan. Opettajat ottavat mieluusti asiantuntijoita, jos vain koronatilanne sen sallii. Monissa kouluissa kerhotoiminta on koronatilanteesta huolimatta avattu jo kerhotoiminnalle.

Ottakaa seuroissa myös hyöty irti syyskuussa käynnistyvän viihdeohjelman tuomasta kiinnostuksesta. Esitelkää omaa tanssilajivalikoimaanne, kutsukaa kokeilemaan avoimiin oviin, järjestäkää omia tähtitansseja jne. turvallisesti ja vastuullisesti.

Lue lisää:

• Eettinen säännöstö
• Vastuullisuusohjelma
• Valmentajan eettiset ohjeet

Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille! Onnea myös kaikille niille, jotka ovat koulunsa päättäneet ja valmistuneet jo aiemmin tämän ihmeellisen kevään aikana!

Onnea myös niille, jotka aloittavat tänään tai huomenna kesälomansa jatkaakseen opintoja jälleen syksyllä virkistyneinä ja levänneinä, valmiina tarttumaan uusiin tai entisiin haasteisiin. Ja niille, jotka ovat valinneet opiskelevansa omaehtoisesti läpi kesän saavuttaakseen omat tavoitteensa asettamassaan aikataulussa!

Onnea myös kaikille koulujen ja oppilaitosten opettajille ja rehtoreille ainutlaatuisen kevään aikana tapahtuneesta valtavasta digiloikasta, oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä! Te olette tehneet sellaista historiaa, jota seuraavat sukupolvet tulevat hämmästellen ja kiitollisina muistelemaan: Kuinka yhteiskunta ei sittenkään täysin pysähtynyt, teidän ansiostanne.

**

Onnea kaikille tanssiurheilijoille, jotka olette pystyneet ottamaan taukoa, huoltamaan kehoa, kehittymään ja keskittymään normaalista poikkeaviin treeneihin ja pitämään yllä kuntoa samalla, kun nälkä päästä parketille on päivä päivältä vain kasvanut!

Onnea tanssiurheiluvalmentajille, jotka olette luovasti ja innovatiivisesti pitäneet yllä tanssijoiden motivaatiota ja kuntoa ja hyvää meininkiä olematta fyysisesti läsnä!

Onnea tanssiurheiluseuroille, jotka olette upeasti noudattaneet omassa toiminnassanne valitettavia, mutta tarpeellisia kokoontumisrajoituksia ja muita suosituksia ja ohjeita. Kevät on ollut teille vaikea, huoli seuran tulevaisuudesta on edelleen koko ajan läsnä, mutta ylpeydellä ja kiitollisina olemme liitossa saaneet seurata vastuullisuuttanne ja ymmärtäväisyyttänne osallistua yhteiskunnan kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin tämän meitä kaikkia koskettavan maailmanlaajuisen ongelman nujertamiseksi.

**

Maanantaina alkaa uusi aika. Se ei ala vielä täydellä volyymillä, sillä emme ole siihen yhteiskuntana vielä valmiita. Se kuitenkin mahdollistaa jo pientä toimintaa huomioiden edelleen voimassa olevat kokoontumisrajoitukset ja ohjeistukset.

Emme vielä tiedä, mitä heinäkuussa tulee tapahtumaan. Tai elokuussa. Tai syyskuussa. On vielä kovin paljon asioita, jotka pitävät tilanteen epävarmana ja muuttuvana. Reagoimme kaikki varmasti samalla tavoin: sitä mukaa.

Sillä siihen me olemme kaikki nyt tänä keväänä oppineet. Elämään tässä tilanteessa. Emme ole voineet elää huomista varten, sillä emme ole tienneet, mikä huomenna jälleen muuttuu. Emmekä ole voineet elää menneisyydessä, sillä sellaista maailmaa emme tule enää kohtaamaan uudelleen.

Onnea siis kaikille, jotka olemme eläneet tämän opettavaisen kevään, keränneet valtavaa elämänkokemusta, kohdanneet näkymättömän vihollisen, ja oppineet elämään siinä tietoisuudessa, että uhka on edelleen läsnä.

Ja kiitos terveydenhuollolle!

Auli Korhonen
etätoiminnanjohtaja
tanssiurheilun etäfani ja etänautiskelija
etäopiskelija etä-Suomen yliopistossa
etäyrittäjä ja oman elämänsä kokemuskonsultti

Vieraskynässä liikunnanohjaaja ja tanssija Saana Syrjämäki kirjoittaa omasta harjoittelustaan ja antaa myös hyviä treenivinkkejä muille.

Yksin harjoittelevan tanssijan rutiinit

Minulla oli suuri ilo saada pyyntö kirjoittaa omasta harjoittelustani tähän blogiin. Olen tällä hetkellä ilman vakituista paria ja sen takia kirjoitan erityisesti parittoman tanssijan rutiineista. Esittelen kokonaisuuden, jonka avulla koen saavani itsestäni ulos parhaan tanssijan. Olen hyödyntänyt samoja rutiineja myös harjoitellessani parin kanssa.

Minulla on suuri ilo työskennellä tanssin ja liikunnan saralla, joten viikoittainen aktiivisuuteni on korkealla riippumatta siitä, kuinka paljon laji- tai oheisharjoittelua tanssijana teen. Muistathan, että tapani ei ole se ainut oikea, mutta se sopii minulle. Oman tavan löytämiseksi olen hyödyntänyt ammattilaisten apua sekä tutkintojani liikunnanohjauksen, valmennuksen ja anatomian osalta. Olen iloinen, jos voin tarjota näkökulman, josta on hyötyä harjoittelussasi nyt korona-aikana ja tulevaisuudessa.

Kehittyäkseni tanssijana kiinnitän harjoittelussa huomiota seuraaviin asioihin:

1. Kehitän itseäni mukavuusalueen ulkopuolella!

Teen 1-2 kertaa viikossa kuormittavia, keholleni vieraita harjoituksia. Esimerkkinä hyppy- ja loikkaharjoitukset, toisen vieraan lajin tanssiharjoituksia, räjähtävän voiman kuntosaliharjoituksia tai kovia hiit-harjoituksia.

2. Harjoittelen lajinomaisesti yksin ja parin kanssa – vaikka minulla ei ole omaa paria!

Lajiharjoittelussa keskityn yksin harjoitellessani erityisesti tekniikkaharjoituksiin sekä pyrin kehittämään ymmärrystä omasta kehostani ja sen toiminnasta. Osallistun ryhmiin sekä otan säännöllisesti valmennusta opettajalta, jonka kanssa pääsen myös tanssimaan. Valmentajan kanssa laadittu suunnitelma lajiharjoittelun määrästä ja laadusta pitää motivaatiota yllä.

3. Huollan kehoani!

Teen viikossa 2-3 tuntia huoltavaa liikuntaa jo työni puolesta ja se on paras keino pitää huolta kehostaan kovan rasituksen alla. Kehonhuollossa teen joogaa, passiivisia ja aktiivisia venytyksiä sekä putkirullausta ja keppijumppaa.

4. Lihakset töihin lihaskuntoharjoittelulla!

Lihaskunto harjoittelulle annan aikaa 2 h viikossa. Keskityn erityisesti keskivartalon lihaksiin ja pyrin saamaan niille monipuolisia ärsykkeitä. Pakarat, yläselkä ja jalat ovat myös tärkeässä roolissa ja pyrin tekemään kokonaisvaltaisia liikkeitä, joissa kuormittuisi useita lihasryhmiä samanaikaisesti. Panostan harjoittelun laatuun ja tarvittaessa hyödynnän fysiikkavalmentajan apua säännöllisin väliajoin.

5. Pyhitän lepopäivät!

Pitänee myöntää, että tässä tulee mentyä monta kertaa metsään ja kunnolliset, keholliset lepopäivät jäävät väliin viikko toisensa jälkeen. Note to self – EI NÄIN!  Ole sinä viisaampi ja pidä kunnolliset lepopäivät, kaikesta hyvästä mitä teet et todennäköisesti saa parasta irti, jos et hyödynnä palautumista!

Nämä viisi kohtaa pyrin pitämään kirkkaana mielessä, kun haluan kehittyä tanssijana. Voin olla väärässä mutta ajattelen silti, että pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, kun tavoitellaan kehittymistä tanssijana.

Jos pidit kirjoitusta hyödyllisenä tai sinulle heräsi kysymyksiä, olethan minuun yhteydessä instagramissa tai facebookissa, niin jatketaan aiheesta!

Rakkautta ja Terveyttä toivottaen:
Tanssija Saana Syrjämäki

Löydät minut instagramista: @saanaemilija

Tanssiparien harjoittelukokemuksia covid-19 aikana

Covid-19 -virus on pysäyttänyt monen tanssijan normaalin harjoittelun. Kun tanssikoulut ovat kiinni ja ryhmätreenien pitäminen on kielletty, ovat tanssiseurat, valmentajat ja tanssijat keksineet uusia tapoja harjoitella. Yleisenä trendinä on näkynyt online-tuntien ahkera käyttö valmennuksessa.

Kysyin Suomen yleisen luokan vakio- ja latinalaistanssijoilta heidän treeniarjestaan näin koronan aikana:

Robert Virenius ja Veera Hedman

Robert Virenius ja Veera Hedman ovat latinalaistanssijoita, jotka asuvat ja harjoittelevat Helsingissä. Parin harjoittelu viimeisen kuukauden aikana on sujunut hyvin. Veera ja Robert ovat päässeet harjoittelemaan rajoitetusti myös tanssistudiolle. Pari on myös nauttinut asioista, joihin ei normaalissa kiireisessä arjessa ole monesti aikaa, kuten ulkoilusta ja kotona olosta. Oheisharjoitteena heillä on ulkoilun lisäksi pääasiassa kehon painolla lihaskuntoharjoittelu.

Parin terveiset muille tanssijoille: ”Nyt on aika olla kekseliäs omissa harjoituksissa, vaikka ei olisi paljon tilaakaan niin kotona pystyy kuitenkin tekemään tosi paljon. Tällä hetkellä on loistavan paljon tarjontaa: tulee opetusvideoita ympärimaailmaa kaikilta huipputanssijoilta; tanssikouluilta tulee ohjeita ja kursseja. Nyt on hyvä aika ottaa niistä itselle vinkkejä ja oppia.  Nyt on myös hyvä aika katsoa omia tanssivideoita ja analysoida omaa oppimiskaarta ja katsoa eteenpäin, miten jatkossa kehittää omaa osaamista.”

Jaakko Saaristo ja Anne Haataja

Jaakko Saaristo ja Anne Haataja ovat 10-tanssijoita Oulusta. He ovat treenanneet virustilanteen alusta alkaen yhdessä, sillä he asuvat samassa asunnossa. Heidän treeninsä eivät ole muuttuneet juuri ollenkaan lukuun ottamatta ohjattuja ryhmätunteja, joita ei pidetä.

Jaakko kertoo: ”Ollaan onneksi päästy treenaamaan Annen työpaikan liikuntasaliin. — Kotivalmentajien yksärit ovat pyörineet myös normaalisti. Oheisharjoittelu on lisääntynyt melko paljon, koska siihen on enemmän aikaa. Kestävyys ja lihaskuntoharjoitukset ovat olleet yleisimpiä.”

Terveisinä muille tanssijoille: ”Pysykää terveinä!”

Laura Lackman ja Miko Sirolinna

Miko Sirolinna ja Laura Lackman ovat latinalaistanssijoita ja he ovat treenanneet viimeisen kuukauden erillään.

Laura harjoittelee todella kevyesti palautumishaasteiden vuoksi; hänellä on ollut haasteita varastoraudan eli ferritiinin kanssa. Laura käy kävelyillä, tekee mielikuvaharjoittelua, venyttelyä ja hengitysharjoituksia, pyöräilee sekä tekee kehonpainolla lihaskuntoharjoitteita. Laura toteaa: ”Tahdon voimaa on tullut harjoiteltua vähän liikaakin, niin koitan nyt harjoitella rentoutumista. Toivottavasti energia palautuisi ja mahdollistaisi intensiivisemmän harjoittelun taas pian”.

Mikon tanssiharjoittelu on myös vähentynyt huomattavasti, mutta hän ottaa silti yksityistunteja kerran viikkoon. Hän on myös harjoitellut livestreamin kautta ryhmissä ja treenannut paljon perustekniikkaa kotosalla. Oheistreeniä hän on tehnyt huomattavasti enemmän. Miko sanoo: ”Pyrin käymään vähintään kerran viikossa lenkillä, teen lihaskuntotreeniä 3 kertaa viikossa. Lisäksi harjoittelen ammattitanssijoiden suosimaa gyrotonic-metodia kotona sekä yksityistunneilla.”

Miko lähettää terveisiä kaikille kisakumppaneille: ”Tsemppiä treeneihin, sillä tämä on harjoittelun kannalta haastavaa aikaa. Toivon myös, että päästään pian kisaamaan taas muiden kanssa ja treenaamaan normaalisti!”

Johannes Saaristo ja Saimi Suomela

Johannes Saaristo ja Saimi Suomela ovat vakiotanssijoita. Johannes asuu Helsingissä ja Saimi Turussa. Virustilanteen vuoksi pari ei ole nähnyt toisiaan yli kuukauteen. Molemmat keskittyvät oheisharjoitteluun; isossa roolissa on peruskunnon kehittäminen. Lisäksi Saimi on lisännyt lihaskuntoharjoittelua ja tekee myös kehonhuoltoa ja joogaa oheisharjoitteena. Johannes ja Saimi ovat ottaneet myös yksityistunteja Italiassa asuvilta valmentajilta videoyhteyksillä.

Saimi kertoo: ”Treeniviikkomme koostuu kahdesta seuramme järjestämästä etävideotreenistä. Tanssitreenit on hoidettu videopuheluna omassa olohuoneessa. Isona motivaattorina on toiminut seuran (Lumets ry) Whatsapp-ryhmä, johon seuran tanssijat on jakanut sykevöiden avulla omia treenejään ja valmentajat ovat kommentoineet. ”

Pari odottaa jo kovasti treenisalille pääsyä, mutta kokee, että tilanteesta voi ottaa todella paljon hyvää myös irti ja nyt voi tehdä asioita, joihin ei yleensä ole aikaa. ”Sitten kun tilanne normalisoituu, voimme kaikki palata entistä vahvempina kilpalattioille,” sanoo Saimi.

Suvi Kurki, 13.4.2020

Vieraskynässä Tuulia Soininen, alalla työskentelevä tanssijakoreografi

Tanssinopettajan aseman väärinkäytöksistä

Me-too liikkeen jälkeisenä aikana on nousut esiin epäkohtia eri lajien valmennuskulttuureissa. Miksei tanssin opetus ole vielä tässä keskustelussa mukana? Tanssin opetuksen piiristä löytyy, surullista kyllä, hyvin paljon samanlaisia epäkohtia. Olen keskustellut tanssijoiden kanssa ympäri Suomen ja kirjoitan näistä keskusteluista nousseista yleisimmistä epäkohdista. Olen tehnyt aiheesta myös lyhyen videokokonaisuuden, jonka löytää seuraavasta linkistä:

https://vimeo.com/380656991

Yksinkertainen asia, josta aloittaa on se, miten opettaja kommentoi teini-ikäisten tyttöjen painoa. Miksi opettajalla edes kuuluisi olla tarve näin tehdä? Oppilaita pelotellaan lihomisella ja heille jaellaan ikäviä kommentteja omasta kehosta. Nuoren käsitys ihannekehosta ei voi olla järkkymättä, jos peilien edessä vähissä vaatteissa tunti tunnin jälkeen opettaja kommentoi valmiiksi jo solakoiden tyttöjen tarvetta laihduttaa. Kommentit jäävät kaikumaan päähän vuosiksi.

Monesti tällainen opettaja ottaa oppilaista suosikin, oppilaan, joka on täydellisyyden ruumiillistuma. Tämän oppilaan keho on monesti myös anatomiansa puolesta soveltuva balettiin. Näiden samojen ihanneoppilaiden kuvat pyörivät myös tanssioppilaitosten sosiaalisessa mediassa. Tätä ihannetta työnnetään toisille oppilaille ja päälle syyllistetään mikseivät he ole samanlaisia.

Salissa on huoneen täydeltä liikunnallisia tyttöjä, jotka painavat huomattavasti vähemmän kuin keskiverto ikäisensä, onko heille todellista aiheellista korostaa kurinalaisuutta painon ja ruoan kanssa? Tukea ja tietämystä voisi pikemminkin jakaa siitä, miten syödään tarpeeksi, terveellisesti ja monipuolisesti ja mikä sen merkitys on treenaamiseen.

Tanssitunneilla oppilaat saattavat joutua kilpailemaan opettajan huomiosta. Opettaja voi asetella oppilaansa tankoihin, jonoihin ja riveihin siten, että ”huonoimmat” oppilaat ovat aina taaimmaisena. Tämä takaa sen, että opettaja voi koko tunnin olla korjaamatta tai jopa katsomatta heihin päin. Joka tunti sitten tämä oppilas palaa kotiin miettien, mitä voisi tehdä paremmin, jotta ansaitsisi edes katseen opettajalta. Valmiiksi teknisesti etevämmät oppilaat kehittyvät huimaa vauhtia saaden jatkuvaa yksilöllistä ohjausta ja ne jotka kaipasivat lisäohjausta jäävät sitä vaille. Sanomattakin on selvää, että soolot vuosi toisen jälkeen annetaan muutamalle samalle tähtioppilaalle. Vaikka joku oppilas ei olisikaan teknisesti yhtä edistynyt kuin toinen, eikö hänkin ansaitsi paikkansa huomion keskipisteenä? Eikö hän ole yhtä arvokas?

Oppilaalle täytyy tarjota mahdollisuus valintaan, hänen täytyy kyetä itse valitsemaan tanssi joka päivä. Tunneilta saatetaan antaa lupa olla pois, mutta muulle ryhmälle haukutaan poissaoleva oppilas laiskuudesta ja sitoutumattomuudesta. Kun yleinen ilmapiiri ja opettajat painostavat treeneissä käymiseen, siitä tulee velvollisuus. Jos oppilas saa valita, hänestä tulee motivoituneempi ja oppiminen on tehokkaampaa. Jos oppilas haluaa käydä tanssimassa tanssimisen riemun takia, tämä täytyisi sallia hänelle. Samalla oppilaalle tarjotaan myös mahdollisuus oppia kuuntelemaan omia voimavarojaan.

Tanssin opettaja saattaa myös unohtaa, että teini-ikäisen oppilaan elämän tärkein asia ei kuuluisikaan olla tanssi. Oppilaat käyvät vielä koulua ja läpikäyvät tärkeitä kehityksen vaiheita elämässä. Oppilasta täytyisi auttaa ymmärtämään levon ja kärsivällisyyden tärkeys; päiviä on erilaisia, mikä ei onnistu tänään, saattaa huomenna sujua hyvin. Oppilailta saatetaan myös vaatia ammattilaistason sitoutumista ja aikapanosta produktioihin ja kisaharjoituksiin. Opettajan täytyisi muistaa, että oppilas on vielä lapsi. Parhaillaan oppilasta kiskovat eri suuntiin opettajat, tanssinopettajat, ihmissuhteet, kotiolot ja murrosikä.

Jokainen vaatii ja koettaa puristaa oppilasta hänen parhaan potentiaalinsa irti, eikä kukaan istu alas miettimään kokonaisuutta. Jonkun täytyisi miettiä yhdessä oppilaan kanssa tämän kokonaiskuormaa. Vapaa-aika on myös tärkeä osa elämää, jolloin opitaan elämän kannalta välttämättömiä taitoja.

Oppilaita, jotka tanssivat vamman kanssa tai kipeänä kehutaan ahkeruudesta ja ”ammattimaisesta” toiminnasta. Kivun yli tekemistä ihannoidaan ja väsymyksestä ei saa puhua. Negatiivisia tunteita, uupumusta ja kipua ei ole olemassa, ne tukahdutetaan niin kauan, että oppilas ei enää edes välttämättä tunnista näiden olemassaoloa. Näin ollaan saatu tanssista asia, joka vieroksuttaa oppilaat tunteistansa ja oman kehonsa tuntemuksista. Tanssijat tarvitsisivat apua siinä, miten ollaan armollisia itselleen, miten kuunnellaan omaa kehoa ja maltetaan levätä.

Monesti ryhmä joutuu kestämää opettajan huutamista, turhautumista tai pahimmillaan hetkittäistä luovuttamista. Opettaja osoittaa syyttävän sormen oppilaisiin sen sijaan, että käyttäisi tämän mahdollisuuden kääntyä itseensä. Opettajan kuuluisi pohtia, miten hän pystyisi lähestymään opeteltavaa asiaa eri kautta ja mitä pedagogisia työkaluja olisi paras käyttää.

Kun oppilaita palkitaan kisoissa tai he pääsevät erikoiskoulutuksiin ja tanssin jatko-opintoihin, harha ”opetusmetodin” tehokkuudesta vahvistuu. Monesti perusteluksi oppilaiden kaltoinkohtelulle kuulee, että he valmistavat oppilastaan ammattimaailmaan. Ensinnäkin oppilaista hyvin harvasta tulee ammatiltaan tanssija. Toiseksi tämä on hyvin vanhankantainen käsitys ammattimaailmasta ja jos jossain tällaista vielä onkin, meidän ei pitäisi vahvistaa sitä vaan olla mukana muuttamassa asiaa. Kolmanneksi kukaan ei hyödy huonosta itsetunnosta.

Mikseivät oppilaat sitten lähde pois tällaisten tanssin opettajien luota? Oppilaille on sisään ajettu ajatus lopettamisesta luovuttamisena, heikkoutena ja epäonnistumisena. Opettaja on oppilaalle kyseenalaistamaton jopa pelätty auktoriteetti, oppilas ei välttämättä ajattele opettajan toimivan epäreilusti vaan uskoo itse olevansa niin huono. Lopettaminen ei välttämättä tule edes mieleen, kun tanssi on integroitunut erottamattomaksi osaksi identiteettiä ja arkea.

Mikseivät sitten oppilaan vanhemmat puutu tilanteeseen? Oppilas on niin tämän epäterveen maailman ja ajatusmallien sisällä, ettei välttämättä osaa edes kertoa vanhemmilleen, että tanssitunneilla tapahtuisi jotain väärää. Oppilaalle alistavasta kohtelusta on tullut normaalia. Kun vanhemmat koettavat puuttua tanssiharrastukseen, vastassa voi olla teini, joka halveksuu vanhempien tietämättömyyttä tanssimaailmasta. Olen kuullut myös useasta tapauksesta, jossa oppilaan vanhempien antaessa kritiikkiä opettajalle, opettaja kostaa tämän suoraan oppilaalle. Opettaja saattaa ottaa kaikki tälle oppilaalle suunnitellut soolot pois ja alkaa syrjiä tätä tunnilla.

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä leimata koko tanssinopetuskulttuuria Suomessa. Lajikohtaiset erot ovat huomattavat, baletti ollen tyypillisesti pahin. Katutanssitunneilla taas tyypillisesti yhteisöllisyys ja positiivinen oppimisympäristö on luontaisempaa. Alalla jatkuvasti työskentelee ja tulee lisää pedagogeja, jotka tekevät hienoa positiivista työtä tanssin ja lasten kanssa. Kuitenkin joukosta löytyy surullisen paljon tallaisia vanhan koulukunnan opettajia, jotka aiheuttavat oppilailleen (usein tietämättään) vahinkoa. Asioista kuiskaillaan pukuhuoneissa, mutta meidän on alettava puhua näistä väärinkäytöksistä rohkeasti ääneen.

Tehkäämme työtä sitä vastaan, ettei tanssi ole alusta epäterveille ajatus -ja käyttäymismalleille. Käykäämme avointa kehityskeskustelua tanssinopettajina, oppilaina ja oppilaiden vanhempina. Luokaamme tanssinopetuskulttuuria, jossa jokainen oppilas on yhtä arvokas ja tanssi on positiivinen voimavara oppilaiden elämässä.

Tanssijakoreografi, satunnainen tanssinopettaja, elinikäinen tanssioppilas
Tuulia Soininen