Kategoria: Blogi

Tanssiseurojen aluetapaaminen Turussa

JULKAISTU: 29.1.2024, KATEGORIAT: Blogi

Lounais-Suomen tanssiurheiluseurat tapasivat toisensa 13.1.2024 Turussa.

Tämä oli kolmas liiton järjestämä alueellinen kokoontuminen. Ensimmäinen järjestettiin jo vuonna 2020 Kuopiossa Savon, Karjalan, Kainuun ja Keski-Suomen seuroille ja toinen oli reilu vuosi sitten Kaakon kulmalla Kouvolassa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueen seuroille.

Seuratapaaminen kuuluu Suomen Tanssiurheiluliiton toimintastrategiaan, jolla kehitetään ja uudistetaan työmuotoja ja keinoja tukea ja edistää seurojen hyvinvointia ja elinvoimaisuutta.  Vaikka toimintatavat ja haasteet ovat erilaisia, samoilla maantieteellisillä alueilla toimivilla seuroilla löytyy myös yhteisiä arkipäivän sekä  toiminnan kehittämisen pulmia ja pullonkauloja samoin kuin hyviä käytäntöjä ja toimivia ratkaisuja.

Alueellisten tapaamisilla lisätään seurojen omaa, alueellista sekä liiton välistä yhteistyötä, jaetaan toimivia käytäntöjä ja löydetään ideoita ja työtapoja seuratoiminnan vahvistamiseksi. Yhteissä kohtaamisissa nostetaan esiin alueiden erityispiirteitä, haasteita, mahdollisuuksia ja ehkä kärkihankkeita silloin kun koko toimialaa arvioidaan ja vahvistetaan. Yhteinen ääni kuuluu vahvemmin myös liiton toiminnan kehittämistyössä.

Aluetapaamisten tärkeä tehtävä on edistää yhteistoimintaa myös alueen muiden lajiliittojen seurojen ja liikuntaorganisaatioiden kanssa. Liikunnan alueorganisaatioiden toiminta, koordinointi, tiedotus, tuki ja apu seuroille samoin kuin koko alueen liikuntatoimen ja seurojen kehittämis- ja yhteistyölle on ensiarvoista. Nytkin oli ilo todeta, että kaikki seurat ovat LiiKun jäseniä ja saavat säännöllisesti ajankohtaista tietoa LiiKun toiminnasta, koulutuksista ja seuratuesta.

Kaikkiin aluetapaamisiin kuuluu tutustua käytännön harjoituksin liiton ei enää uuteen, mutta ehkä vielä joillekin tuntemattomaan tanssimuotoon Easy Dance Clupiin (EDC). Tämän osuuden ohjasi tuttuun tapaan Raili Tilli, joka on tuonut ko. tanssilajin Suomeen Brittiläisistä kansainyhteisöistä. Jotkut seurat ovat ottaneetkin helpon, mukaansa koukuttavan ja yhteisöllisyyttä lisäävän tanssimuodon omaan palvelutarjontaansa.

Turun tapaamisessa oli yli 20 osallistujaa kuudesta eri seurasta. Porukkaa täydensivät Marko Mäenpää Lounais-Suomen Liikunnasta (LiiKu), Raili Tilli Kuopion Dance Flowsta sekä Tanssiurheiluliiton seurakehittäjä Katriina Lahti, joka oli seurueen koollekutsuja.

Päivän aikana jokainen seura kertoi kuulumisistaan, haasteistaan ja ilon aiheistaan. Keskustelu oli vilkasta ja hyviä käytäntöjä, ideoita ja onnistumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Myös liitosta pidettiin huolta ja sen työlistalle annettiin iloisesti monta hyvää ajatusta ja toimeksiantoa mm. markkinoinnista ja viestinnästä kehittää omaa ja seurojen yhteistoimintaa.

Isoin yhteinen asia, joka tuli esille lähes kaikissa puheenvuoroissa oli tarve lisätä ja tiivistää alueellisen yhteistyötä ja seurojen välistä toimintaa. Erityistä kannatusta saivat yhteiset puheenjohtajien ja/tai hallitusten ja johtokuntien säännölliset kokoontumiset, erilaiset koulutukset, suuret yleisötapahtumat sekä monilajitanssileirit eri ikäisille harrastajille. Tapahtuma- ja leirijärjestelyissä voisi myös liitto olla mukana ja kun toimiva malli löydetään, sitä voisi toteuttaa eri puolilla Suomea.

Pohdittiin myös mahdollisuutta yhdistää ja jakaa rohkeasti valmennus- ja ohjaajaresursseja ja jopa jollain tasolla toiminnallisia ja hallinnollisiakin tehtäviä.  Seurat toimivat pitkälle vapaa-ehtoisin voimin talkootyönä, joten yhteistyö ja toisiaan kannustava ote on enemmän kuin sata jänistä.  Kaikki seurat pitivät keskeisenä menestystekijänä seuran ja alueen yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä sekä hyvää toimintailmapiiriä.

Yhteisenä huolenaiheena oli vakio- ja latinalaistanssijoiden määrän lasku. Liiton muut tanssilajit ja muodot ovat kuitenkin lisänneet ja osittain myös paikanneet vajetta. Seurojen toiminta ja palvelutarjonta on nykyään jo varsin monipuolista.

Monen seuran näkyvä ja tuntuva harmi ja huoli on lapsiharrastajien vähäisyys. Tähän haasteeseen saatiinkin saman tien kullan arvoista tietoa, toimintamalleja ja ideoita. Porin Oikea Rytmi ry sai innovaatiostaan Vuoden 2023 Tanssiurheilutekopalkinnon. Henri ja Riikka Kuusimäki kertoivat, miten heidän seurassaan ”temppu tehtiin” ja miten lapsi- ja junioritoiminta saatiin kasvamaan aika lyhyessä ajassa nollasta aina kilpailuissa menestyneeksi junnujoukkueeksi asti. Lapsi- ja junnutoiminta on seurassa edelleenkin vahvaa ja seuran pitovoima toimii. Kynät vain savusivat, kun kuulijat tekivät muistiinpanoja. Ideat ja toimintamallit kirjattiin myös tapaamisesta laadittuun raporttiin.

Kuvassa  Henri ja Riikka Kuusinimi, jotka esittelivät seuran lapsi- ja junnutoimintaa, josta Oikea Rytmi sai Vuoden Tanssiurheilutekopalkinnon. (kuva Eeva Juuti)

Teija Saastamoinen on paitsi La´Teamin puheenjohtaja, myös liiton vakio- ja latinalaistanssivaliokunnan (VAL) jäsen. Hän kertoi VAL:n toiminnasta ja ajankohtaisista asioista. Kilpailutoiminnassa on viimeisen vuodenkin aikana tapahtunut paljon muutoksia, kehittämistoimeniteitä ja uudistuksia. Työtä ja tiedottamista on piisannut ja piisaa edelleenkin.

Seurakehittäjä Katriina Lahti kertoi liiton kuulumiset mm. strategiatyöstä, jäsenyyksistä, liiton seuratukimahdollisuuksista ja muista ajankohtaisista aiheista.

Marko Mäenpää oli mukana koko päivän ja hän ”ulkopuolisena näkijänä ja kokijana” herätteli seuroja arviomaan mm. seurojen nettisivuja. Miten ne oikeasti palvelevat esim. vanhempia, jotka haluavat tuoda lapsensa tanssiharrastukseen. Löytyykö tarvittava tieto ja antavatko sivut varmuuden, että lapsella on seurassa hyvä ja turvallista olla ja että hän saa taidoilleen ja toimintakyvylleen sopivaa ja lapsen kehitystä tukevaa ohjausta ja valmennusta. Marko kertoi myös laajasti LiiKun palveluista ja mahdollisuuksista seuroille. Ihan huimasi, sillä palvelukonsepti oli tavattoman laaja ja monipuolinen.

Turun tapaamien oli hyvä ja silmiä avaava kokemus ja siitä saatiin erinomainen palaute. Seuroilla oli paljon asiaa ja keskustelu oli niin vilkasta, että aika EDC -tanssinopetukselle jäi suunniteltua vähäisemmäksi. Kaksi tanssia ennätettiin kuitenkin harjoitella ja kaikki mukana olevat saivat ”nuotit” mukaansa lisätansseista. Liiton nettisivuilla on muutamia videon pätkiä ja netistä samat tanssit löytyvät Sequence Dance Club -nimellä.

Lopuksi vielä iso kiitos lateamiläisille, jotka tarjosivat mukavat ja kotoisat kokoontumis- ja tanssitilat käyttöömme ja huolehditte maukkaista suuhun pantavista.

Kokemuksen ja palautteen mukaan aluetapaamiset on yksi parhaista tavoista tehdä liitto- ja seurayhteistyötä. Seuraava kokoontuminen on jo keväällä Länsi-Suomen ja Oulun seudun seurojen kanssa. Seuraavana on vuorossa Tampereen seudun tanssiseurat. Syyskaudella Savon, Kainuun, Keski-Suomen ja Karjalan tanssiseurat pääsevät jo aluetapaamistensa toiselle kierrokselle.

Blogi 24.1.2024, Katriina Lahti

Paratanssilla kohti omia unelmia

JULKAISTU: 3.10.2023, KATEGORIAT: Blogi, Paratanssiurheilu, Yleinen

Tällä kertaa Tanssiurheiluliiton blogissa paratanssin maajoukkueurheilija, oululainen Pirjo Pappila jakaa oman tarinansa. Ääneen pääsee myös Pirjon valmentaja Carola Tuokko. Pirjo haluaa muistuttaa tekstillään, että jokainen ihminen on arvokas ja oikeutettu saamaan tasa-arvoista kohtelua, laadukasta hoitoa ja kuntoutusta, tulemaan kuulluksi, ja elämään oman näköistä elämää!

Paratanssilla kohti omia unelmia

Pirjo kuvattuna ennen tanssin aloittamista, 17.6.2012

Pirjo: Elettiin vuoden 2015 syksyä. Puiden lehdet olivat jo vahvasti vaihtaneet värinsä iloisen ruskanvärisiksi, mutta omassa elämässäni elin täysin tuntematonta synkkää muutosta. Isot toiveet, haaveet ja suunnitelmat murskautuivat yksi toisensa jälkeen. Seuraavan kevään ja kesän piti tuoda elämääni uutta valoa ja arvostusta, mutta toisin kävi. Olin tehnyt elämäni suurimman virheen luottaessani petollisen ihmisen valheisiin ja yhtäkkiä olinkin elämässäni pelottavan yksin enkä uskonut, että pystyisin asumaan yksin, koska olin aivojeni mukaan niin hirveän vammainen. Kuolemanpelko oli joka hetki vierelläni ja kyyneleeni jokapäiväisinä vierainani. Rukoilin, etten ikinä saisi sellaista astmakohtausta, jolloin en pystyisi toimimaan senkään vertaa kuin pystyin. Yhtäkkiä elämässä hyvin pärjäävä perheenäiti oli tippunut sellaiseen kaivoon, jossa ei ollut tikapuita edes huoltokäyntiä varten. Siinä olin – oman tyhmyyteni vuoksi umpikujassa omassa elämässäni.

Koitti aamu, avustajani antoi lääkkeeni ja kuumaa höyryävää kahvia puhtaasta kupista. Vaihdoimme sanattoman hymyn ja katseeni kohdistui ikkunasta avautuvaan sateiseen harmauteen. Mietin, heittäisinkö elämäni raunion palaset roskasiiloon ja yrittäisinkö valaa vielä yhden vedoksen. Päädyin tekemään näin. Päätökseni myötä minun piti oppia tanssimaan valssi tulevaa elämääni varten. Etsin netistä ratkaisua, miten pystyisin tanssimaan sähköpyörätuolillani unelmieni valssin. Näin eksyin elämäni ensimmäiselle pyörätuolitanssitunnille 21.9.2015, jonne menin suoraan työkeikaltani ja työvaatteissani. 

Ujosti jäin lähelle oven pieltä, että pääsisin pikaisesti pakenemaan, mutten ehtinyt edes ajatella viittä sekuntia pitempään tuota pakoaikomustani, sillä eteeni tupsahtanut valmentaja tuumasi, että ”ei muuta kuin mukaan vaan”. Tämä lause käänsi elämäni täysin ylösalaisin, olin yhtäkkiä hirveän isossa pyörremyrskyssä ja hyvä, että ehdin vetää tarpeeksi happea keuhkoihini. Hämmentyneenä etsin katseellani tutun turvallista avustajaani, joka hymyili minulle takaisin kuin viestiksi ”ei hätää, anna mennä vaan”. Mitä ihmettä, minun piti tulla vain kysymään neuvoja ja nyt yhtäkkiä seuraan toista sähköpyörätuolilla tanssivaa naista ja yritän tehdä samoin kuin hän tekee. Löysin itseni miettimästä, että ”helkutti täähän on tosi sikasiistiä ja oon kaiken lisäksi vielä melko hyvä…”

Hetken mietin, kehtaisinko sanoa tulevani uudestaan, mitähän avustajani sanoisi tai toiset avustajat ja läheiseni. Entä uusi elämäni, olisiko siinä sijaa tällaiselle hyvänolon tunteelle, jota koin. Minun ajatukseni keskeytyi kysymykseen ”no, nähdäänkö ensi viikolla?” En tiedä, kuka liikutti suutani ja muodosti sanani, mutta kuulin vastaavani ”tottakai, tämä oli tosi kivaa!” Huikkasin kaikille ”nähdään ensi viikolla” ja kasvoni suuressa hymyssä lähdin kohtaamaan kotonani odottavaa elämäni synkkää osiota… Illan aikana tajusin, ettei elämäni ollut sitä, mitä olin toivonut ja päätin tehdä muutoksen, ja niin myös tein. Tarvittiin vielä useampi pettymys, ennen kuin kuppini täyttyi tarpeeksi ja olin valmis lapioimaan elämästäni tämän paskan pois, joka oli siihen tunkeutunut. En enää kestänyt perustella, selittää ja vaatia ymmärrystä – olin päättänyt, se olisi siinä. Ilman mitään tunteita tyhjensin elämästäni vallitsevan kaaoksen ja välittömästi aloin valamaan vielä kertaalleen elämääni uudestaan – olin valmis! Katsoin taivaalle, hymyilin kaikille rakkailleni pilvien taakse kuin lapsi, joka oli saanut unelmansa joululahjan.

Se olikin lahja elämältäni – se on juuri sellainen lahja, josta olin pikkutytöstä asti haaveillut. Minun elämääni sisältyi viikoittaiset tanssitreenit, kuntosalit ja muut kehon hallintaa parantavat asiat. Mitä ihmettä, yhtäkkiä olinkin pystyvä ja yrittävä nainen ja elämä alkoi maistumaan. Uskalsin olla kahden tunnin ajan yksin ilman paniikkia kuolemasta. Tämä johtui siitä, että minulle oli iskostettu, etten pystyisi tekemään mitään tai mikään tekemäni ei olisi minkään arvoista. Jopa yksinoloni oli tuhoon tuomittu, sillä väitettiin, että ehtisin kuolla ennen kuin seuraava avustaja tulisi. 

Pirjo tämän vuoden kesäkuussa, 3.6.2023

Päiviini tupsahteli uusia ystäviä ja keskustelujen aihe, josta puhuminen ei kyllästyttäisi koskaan. Sana tanssi oli lähes joka lauseessani. Olin nyt tanssiurheiluseuran jäsen ja minulla oli valmentajat sekä harjoitussuunnitelma. Kuitenkaan en hymyillyt peilikuvalleni. Istuin melko vinossa asennossa ja olin menettänyt sellaisen kauneuteni, joka olisi minulle riittänyt. Päätin – harjoittelen niin paljon kuin voin ja katson, mitä se antaa. Päivä toisensa jälkeen pystyin tekemään aina vain enemmän ja enemmän ihan itse. Minulle tuli valtava halu yrittää rikkoa asetettuja taburajoja kotini askareista, joita minun ei koskaan odotettu edes yrittävän. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta löysin sellaisia asioita, joihin en ollut pystynyt pitkään aikaan. Minua ei kukaan moittinut eikä kieltänyt yrittämästä. Jaksoin vain päivä päivältä enemmän ja tunsin, kuinka kehoni janoaa liikettä. Olin urheilija, käsite, josta olin ennen vammani pahentumista vain haaveillut. Ette uskokaan, surunkyyneleeni vaihtuivat ilonkyyneleiksi ja päivieni vieraita olivat toivo, usko ja päämäärä – niitä kohti menin sitten täysiä!

Tässä teille alkupala tanssiurani alkutaipaleesta. Tuolloin istuma-asentoni oli todella järkyttävä skolioosini vuoksi. En jaksanut kannatella päätäni tai käyttää vasenta kättäni toimintojeni apuna, mutta pikkuhiljaa huomasin asentoni muuttuvan ja olen siitä elämälleni todella kiitollinen. Katsoessani nyt valaistua palkintokaappiani ja siellä olevia palkintoja, on kuin elämäni elokuva vilisisi silmieni edessä. Päämääräinen harjoittelu unelmiani kohti toimi täydellisenä psyykkeen ja fysiikkani terapeuttina. Tätä nykyä pääni ei enää kosketa lähes tuolini käsinojaa, vaan jaksan kannattaa sitä lähes täysin suorassa lähes taukoamatta. Ne lukemattomat kuntosaliharjoitteet ja tanssitreenit ovat tehneet minusta pystyvän huippu-urheilijan, joka harjoittelee jo seisomista ja askellusta kävelyliinan avulla paino kevennettynä. Tämä rakas lajini oli maailman paras kuntoutus ja psyykelääke enkä ole kaivannut mitään muuta sen tilalle. Paikka maajoukkueessa ja usea arvokisaedustusoikeus Suomen joukkueessa on osoitus siitä, että unelmat ovat kaikille saavutettavissa, jos vain uskoo itseensä ja arvostaa omaa elämäänsä nöyrästi. 

Jutun liitteenä kaksi valokuvaa, toinen ennen tanssia ja toinen tämän vuoden kesäkuulta, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan. 


Nykyinen valmentajani Carola Tuokko, joka on minua valmentanut jo neljän vuoden ajan, ei suostunut valmentamaan minua tavalliseen tapaan vammaisena urheilijana, vaan tanssijana. Hän ohitti vammani ja antoi vain painoarvon sille, mitä olin ihmisenä.  Siitä ohessa hänen oma kirjoituksensa. 

Carola Tuokko

Carola: Muistan Pirjon, Pirtsin, ajalta ennen yhteistyötämme. Olin nähnyt häntä kilpailuissa. Mieleeni on jäänyt hänen freestyle-esityksessä tanssimansa Over The Rainbow. Musiikki oli esityksen nimen mukainen ja hän ajeli ympäri lattiaa pysähtyen välillä ja nostaen vähän huivia, jossa oli sateenkaaren kuva. Naisen olemus oli kokoon käpertynyt ja hän roikkui osittain ulkona tuolista, kädet eivät juurikaan toimineet. Esityksessä ei ollut varsinaisia teknisiä ansioita, mutta se voimakas tunne, jonka hän pystyi viestimään, oli käsin kosketeltava. Silloin en vielä tiennyt, että hän oli jo liki luovuttanut ja odotti kuoleman saapuvan milloin hyvänsä.

Tästä kului vielä jonkin aikaa ennen kuin tilanne valmentajan kanssa eskaloitui siihen pisteeseen, että yhteistyö ei voinut enää jatkua. Silloin Pirtsi kääntyi puoleeni ja kysyi varovasti, että voisinko ryhtyä hänen valmentajakseen. Olin kyllä valmentanut pyörätuolitanssijoita aiemminkin, mutta ei minulla ollut varsinaista kokemusta neliraajahalvaantuneista. Suostuin, kun pyydettiin. Mielestäni kaikki tarvitsevat hyvää valmennusta ihan tilanteestaan riippumatta ja tällä kertaa minut oli valittu. Otin haasteen vastaan.

Ensimmäinen tapaamisemme treenisalilla oli yllätyksiä täynnä. Olin luullut yhtä jos toistakin, muun muassa, että hänen vasen kätensä olisi ollut luutunut outoon kippuraan. Huomasin, että halvaantunutta ihmistä pystyi liikuttelemaan ja saamaan myös vastakaikua. Ajattelin kauhuissani, että ei voi olla totta! En ole lääkäri, olen valmentaja, ja ehkä juuri siksi minulla ei ollut rajoitetta ajattelussani siitä mitä voitaisiin tehdä. Tämän lisäksi tuolissa vastapäätäni istui älykäs ihminen, jolle pystyin puhumaan ja hän pystyi puhumaan minulle. Opin melko nopeasti ymmärtämään hänen puhettaan ja ymmärsimme toisiamme. Asetin tavoitteeksi opettaa hänet tanssimaan ja myös hänen päivittäisen elämänlaatunsa parantamisen. En nimittäin voinut käsittää miten hänet oli päästetty siihen tilaan ja mistä ihmeessä tuli diagnoosi neliraajahalvauksesta. Ehkä siinäkin sitten on eri asteita.

Pirjolla oli ennestään jo avustajia ja terveydenhuoltoväkeä käytössään. Muodostimme olemassa olevista vanhoista ja uusista tiimin, jossa oli avustajia, fysioterapeutteja, toimintaterapeutti, lääkäri ja valmentaja. Ihan kuten kenelle hyvänsä muullekin urheilijalle tehtiin suunnitelma Ja sitä on jatkettu. Tanssimisen edistyessä olen aina voinut kertoa tiimille mitä apua tarvitaan seuraavaksi. On pitänyt saada käsivoimia, oikaista skolioosia, suoristaa istuma-asentoa, kannattaa päätä jne. Ja Pirtsi on aina tehnyt ahkerasti kaiken, mitä on tarvittu. Säännöllisten vuosittaisten lääkärintarkastusten myötä on löytynyt lääkäri, joka ennakkoluulottomasti on lähtenyt auttamaan ja onnistunut spastisuuden korjaamisessa. Olemme sopineet ravinnosta ja päivittäisen elämän hallinnasta. Välillä on neuvoteltu myös sosiaalitoimen kanssa ja jututettu ulkomaisia kilpailunjärjestäjiä. Sponsorihankinta on ollut Pirjon omalla vastuulla. Pirjo tekee nykyään työtä eikä enää elä pelkkien tukien varassa.

Tällä hetkellä treeneissä käy neliraajahalvaantunut, joka pystyy liikuttelemaan molempia käsiään ja jalkojaan, syömään omatoimisesti ja laittamaan ruokaa. Hän on myös hyvää vauhtia opettelemassa seisomaan ja kävelemäänkin. Askeleet valjaissa onnistuvat jo hyvin ja valjaissa olo kehittää muutenkin lihaksia, jotka istuessa näivettyisivät. Omatoimisuus on huipussaan ja käynti kaupassakin sujuu. Pirjo on kouluttautunut lisää ja valmentaa nyt itsekin muita vammaisurheilijoita samalla menestyskaavalla. Tanssinkin puolella menee hyvin. Hän kilpailee sekä kotimaassa että ulkomailla. Muutama vuosi sitten ihmiset olisivat nauraneet, jos olisimme puhuneet, että hän vielä lähtee kilpailemaan Taiwaniin ja Japaniin perinteisten eurooppalaisten kohteiden lisäksi. Kaikki tämä on jo tehty ja menestystä on tullut paljonkin. Pirjo kuuluu Suomen maajoukkueeseen ja edustaa aina tyylikkäänä ja asiallisesti. Omassa sarjassaan hän on viidentenä maailmanlistalla. Tähtäimessä ovat olympialaiset, kunhan IPC nyt ensin saa tanssin mukaan ohjelmaan.

Mitäpä tästä sitten pitäisi ajatella, mitä voi sanoa? Ainakin sen, että tanssin harrastamisesta on ollut sekä fyysistä että psyykkistä hyötyä. Pirjossa nähdään myös selvästi, miten tavoitteellinen ja periksi antamaton harjoittelu vie eteenpäin. Tiimin saumaton yhteistyö on ollut se tukijalka, jolta on voitu ponnistaa. Aina kannattaa yrittää ja uskoa parempaan. Meistä kukaan ei tiedä mihin tämä kaikki voi johtaa ja miten paljon kehitystä voi vielä tapahtua. Mutta vaikka mitään ei enää tapahtuisikaan, on ero tuoliin heitetyn ihmiskasan ja siinä nyt ryhdikkäänä istuvan iloisen ja aktiivisen naisen välillä merkittävä. Ja nyt hänestä on kehkeytynyt huippu-urheilija vastoin kaikkia oletuksia.

Askelten tapailua jopa kauppajonossa – Tanssi koukutti hauskuudellaan Maijan ja Markuksen

JULKAISTU: 15.8.2023, KATEGORIAT: Blogi, Haastattelu, Vakio- ja latinalaistanssit, Yleinen

Askelten tapailua jopa kauppajonossa – Tanssi koukutti hauskuudellaan Maijan ja Markuksen

Tanssista voi muodostua erittäin tärkeä ja iso osa elämää, vaikka sen aloittaisi vasta myöhemmälläkin iällä. Vakio- ja latinalaistansseja tanssiva pari Markus Särkkä ja Maija Raussi (Savonlinnan Tanssiseura SaTsa ry) kertovat, että tanssi on samanaikaisesti riittävän hauskaa ja haastavaa, jonka vuoksi se myös koukuttaa. Pari kilpailee seniori 4 -ikäsarjassa ja he ovat tehneet sinnikkäästi ja määrätietoisesti töitä sen eteen, että ovat yltäneet ylimpään taitoluokkaan.

Maija Raussi ja Markus Särkkä

“Aluksi ei oltu todellakaan menossa kilpailuihin”

Markus ja Maija ovat kilpailleet tanssissa nyt kymmenen vuotta, ja harrastaneet yhdessä kauemminkin. Tätä ennen Maija oli harrastanut jonkin verran myös itämaisia tansseja ja Markus oli käynyt lavatansseissa sekä opetellut joitakin valssin ja tangon kuvioita. 

”Aluksi halusimme opetella vain muutamia jiven kuvioita, sillä se vaikutti hauskalta tanssilta. Menimme tanssitunneille, jonka seurauksena tanssi veikin sitten mennessään, ja siirryimme tanssiurheiluun. Osallistuimme ensimmäistä kertaa kilpailuihin vuonna 2013. Se jännitti kamalasti ja kaikki kisoihin liittyvä glamour tuli hieman yllätyksenä. Kisakokemus kuitenkin vahvisti kiinnostusta tanssiurheiluun, ja myöhemmin lähdettiin kisaamaan aktiivisestikin.”

“Tanssi on sekä hauskaa että tarpeeksi haastavaa”

Tämä on se yhdistelmä, joka paria koukuttaa tanssissa eniten. Markus ja Maija ovat todenneet, että heillä on todella erilaiset tavat oppia tanssia. Toisaalta niinhän se on, että vastakohdat täydentävät toisiaan.

”Opettelen tanssikuviot numero numerolta, ja minun on tehtävä niistä aina lista paperille”, Maija kertoo. 

”Minä opettelen Maijalta isompia kokonaisuuksia kerralla. Se on hyvä, kun toinen tekee työt ja minä sitten vain tanssin”, Markus naurahtaa.

”Kyllä me kuviot aina lopulta opitaan, vaikka välillä tuntuukin todella vaikealta.”

Parasta tanssissa on sen asettamat haasteet ja pienetkin oppimisen kokemukset. Onnistumiset tyydyttävätkin paria enemmän kuin menestys kisoissa. Tanssi opettaa itsetuntemusta ja parin tuntemusta.

Yksi Maijan pukupusseista, joka on nähnyt monen monta seikkailua

“Uuden harrastuksen aloittaminen oli helppoa, koska se oli niin kivaa”

Tanssista tuli senioriparille nopeasti todella tärkeä ja iso juttu. He eivät kokeneet informaation etsimistä pienessä kaupungissa haasteelliseksi, vaikka ovat monilta kuulleetkin, että joskus tanssiseuraan löytäminen voi olla hankalaa.

”Tunsimme seurasta yhden henkilön, joka houkutteli meidät mukaan. Tietoa tanssiseurasta ei tarvinnut siis erikseen etsiä. Kaikki oli aluksi uutta ja ihmeellistä, nykyään enää ihmeellistä!”

”Vaikea sanoa, millaista on oikeassa kilpailumaailmassa, mutta on hienoa, miten yhteisöllistä meininki on. Aina kannustetaan toisia pareja ja huolehditaan toinen toisesta. Se on meille ja varmasti monelle muullekin todella tärkeää.”

Pari kertoo, että omistautuminen lajille on melko vahvaa. Harrastus näkyy myös arkipäiväisessä elämässä koko ajan.

”Tanssi on meille tosi läpitunkeva juttu ja vaikuttaa moneen asiaan. Erilaisia asentoja opetellaan keskellä kaupunkia kävellessäkin tai liikennevaloissa odotellessa. Asentoa rakentaa usein huomaamatta, kun kiinnittää huomiota esimerkiksi rangan asentoon”, pari kertoo.

”Niin ja jonot kaupassa ovat pahimpia. Maijan tunnistaa aina kaupassa kaukaa, koska kassajonoissa hän ei pysy paikallaan vaan on aina heilumassa ja harjoittelemassa”, Markus naurahtaa.


“Tanssimiselle ei ole koskaan esteitä, ei tarvitse olla huippuun trimmattu!”

Pari suosittelee tanssia harrastuksena kaikille. He myös peräänkuuluttavat sitä, ettei ikä tai muutkaan tekijät estä itselle tärkeän harrastuksen aloittamista tai jatkamista. 

”On vaikeaa ymmärtää, miksi monia asioita tarkastellaan aina niin ikäkeskeisesti. Ei se ikä ole este millekään. Vaikka kuusikymppisenäkin aloittaisi, niin se on vielä nuori ja ehtii vaikka mitä!”

”Olemme itse kisanneet polvi ja lonkka teipattuna faskiateipillä, jalkaterä teipattuna tanssikengässä, kuulolaite teipattuna korvalehteen ja niin edelleen, eikä se ole estänyt tanssimista tai kisaamista. Näillä eväillä mennään!”

“Tanssissa ei voi ajatella muuta kuin sitä tanssia”

Tanssi vie hyvin ajatuksia muualle muista arkielämän huolista ja askareista. Treenien jälkeen olo on aina hyvä ja kevyempi. Tanssi on opettanut parille kärsivällisyyttä ja sitä, että töitä on tehtävä pitkäjänteisesti. 

”Vapaa-ajalla tykkäämme mökkeillä, veneillä sekä surffata silloin, kun emme tanssi. Surffatessa on huomannut tanssin tuomia hyötyjä, kuten kehonhallintaa. Jos tippuu laudalta niin pääsee myös räjähtävästi takaisin ylös. Ja kärsivällisyys on kasvanut merkittävästi. Tulokset eivät tule heti tanssissa eikä surffauksessakaan.”

Markus ja Maija ovat loistava esimerkki siitä, kuinka harrastuksen kipinä voi syttyä myöhemmälläkin iällä. Uuden harrastuksen aloittaminen vaatii aina rohkeutta, mutta se voi loppujen lopuksi olla todella palkitsevaa ja opettavaista.

”Heti paikalla, mahdollisimman nopeasti kaikki tanssimaan! Se on niin kivaa, että kokeilkaa edes!”

Tanssi riemastuttaa ikään katsomatta

JULKAISTU: 10.8.2023, KATEGORIAT: Blogi, Haastattelu, Vakio- ja latinalaistanssit, Yleinen

Tanssi riemastuttaa ikään katsomatta

Sanomme aina, että tanssi on erinomainen harrastus ikään katsomatta. Sitä voi harrastaa kilpailullisesti tai ei-kilpailullisesti. Tanssilla ja musiikilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia ihmisen psyykkeelle ja oppimiselle. Lisäksi tanssi kehittää kehonhallintaa monin eri tavoin. Joillekin tanssi voi muodostua elämäntavaksi, ja se kulkee mukana jopa läpi elämän.

Tanssi ihastuttaa ja ilostuttaa niin harrastajaa kuin katsojaakin. Pyysimme latinalaistanssipari Raija ja Teuvo Lainetta kertomaan tarinaansa tanssijoina (BuumiDancesport Helsinki ry). Moni on ihmetellyt, kuinka he jaksavat vieläkin tanssia, mutta se on muotoutunut heille niin rakkaaksi harrastukseksi. Kokenut pari kilpailee edelleen ansiokkaasti seniori 4-ikäsarjassa ja tanssikokemusta heille on karttunut jo lähes 30 vuotta. 

 

Raija ja Teuvo Laine

“Pystymetsästä tanssiparketeille”

Raija ja Teuvo Laine ovat aloittaneet tanssin 90-luvulla tyttäriensä harrastuksen innoittamana. Aikaisempaa tanssitaustaa kummallakaan ei ollut ja tanssimaan lähdettiin niin sanotusti pystymetsästä.

– Tytöt harrastivat tanssia ja nuorempi kilpailikin. Kävimme aina katsomassa harjoituksia ja innostuimme sitä kautta itsekin lähtemään alkeiskurssille. Siitä se sitten lähti. Nuorempana kumpikaan ei ole harrastanut tanssia, ainoastaan lavatansseissa tuli käytyä joskus.

Parilla ei ollut aluksi mitään suunnitelmaa kilpailla, mutta ensimmäisen kerran he astelivat kilpaparketeille kuitenkin vuonna 1997. Sittemmin he ovat menestyneet erittäin hienosti omissa sarjoissaan. Heillä on latinalaistansseissa 12 SM-kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssi. Myös muissa erilaisissa kilpailuissa menestystä on tullut.

– Vaikka olemme menestyneet, on tämä siltikin harrastus, sillä leipää se ei tuo pöytään. Harjoittelemme nykyään ainakin kolme kertaa viikossa. Aikaisemmin treenikertoja saattoi olla jopa viitenä päivänä viikossa.

 

“Tanssi kannattaa”

Tanssi on erinomainen, monipuolinen tapa liikkua, ja se yhdistää liikkeen, musiikin sekä sosiaalisen kanssakäymisen ihmisten kanssa. Liikkumismuotona se on erittäin fyysistä, eikä sitä turhaan kutsuta nimenomaan tanssiurheiluksi.

– Musiikin tahtiin liikkuminen on parasta, se vie mennessään. Tanssi on kokonaisvaltaista, ja sillä on paljon hyötyjä fyysisesti sekä tekee tosi hyvää pääkopalle. Lisäksi tanssin kautta on tutustunut paljon uusiin ihmisiin, joista on tullut hyviä kavereita.

Raija ja Teuvo kertovat, että tanssin avulla oppii käsittelemään monenlaisia asioita. Se opettaa ja kasvattaa paljon. 

– Tanssin avulla pystyy käsittelemään stressiä. Välillä kun tanssi ei suju, oppii myös niitä pettymyksiä käsittelemään. Aina kaikki ei mene kuten itse ajattelee. Oppii siis myös olemaan itselleen armollinen.

Vaikka tanssi on monelle “vain harrastus”, antaa se siis myös paljon eväitä elämään tanssin ulkopuolellakin. 

– Tanssi on antanut meille molemmille rohkeutta sekä kasvattanut itsevarmuutta. Nuorempana olemme olleet melko ujoja, emmekä ole lähteneet mukaan kaikkiin juttuihin.

 

“Sanovat, että tanssi ei ole huippu-urheilua”

Tanssiurheiluun ja nimenomaan kilpatanssiin liitetään usein erilaisia stereotypioita, jotka eivät varsinaisesti pidä paikkaansa. Pari kertoo, että ihmisillä on sellainen käsitys, että tanssi on vain kevyttä pyörähtelyä tanssilattialla.

– Jotkut sanovat, että tanssi ei ole huippu-urheilua. Se on nimenomaan huippu-urheilua, siinä missä muutkin. Monet luulevat, että tanssi on jotenkin tosi helppoa tai puuhastelua. Tanssiurheilussa pitää kuitenkin olla vauhtia, samalla säilyttäen asennot ja ilmeet. Kaikki kyllä oppii tanssimaan, mutta hyväksi tulee treenaamalla.

Pari toi myös esiin seuraavanlaisen esimerkin, joka havainnollistaa tanssin fyysisyyttä:

– Yksi nainen sanoi kerran, että hän on treenannut maratoonille pääosin tanssimalla. Tämä kertoo mielestämme kunnosta ja sen kehittämisestä jotakin.

Raija ja Teuvo ovat aktiivisia itse myös tanssisalien ulkopuolella. Sellaisina päivinä, kun he eivät treenaa tanssia, he lenkkeilevät. Raija kertoo myös osallistuvansa puistojumppaan ja talvisin hänen tulee käytyä avannossa.

– Kyllä ruumiinkulttuuria tulee harrastettua. Jos ei oo hyvä kunto, niin ei jaksa tanssiakaan. Treenaamme tällä hetkellä tanssia ainakin kolme kertaa viikossa. Aikaisemmin kävimme tanssimassa jopa viitenä päivänä viikossa. 

Raija kertoo ompelevansa lähes kaikki lattaripukunsa itse. Lisäksi sanaristikot ja kaikki muu pieni puuhastelu ovat mieleistä tekemistä silloin, kun ei ole tanssimassa.

 

“Vieläkö te jaksatte tanssia?”

Raija ja Teuvo ovat saaneet paljon positiivista palautetta harrastuksestaan. Osa on myös ihmetellyt sitä, kuinka pari jaksaa tanssia edelleen aktiivisesti.

– Yleisöltä saatu palaute on parasta. Parempaa jopa kuin se, että menestyy kilpailuissa. Katsojat tulevat joskus kertomaan, kuinka meidän tanssia on kiva katsoa ja ollaan vähän kuin heidän esikuvia. Se lämmittää mieltä.

 

“Ehdottomasti mukaan vaan”

Tanssilla on todettu olevan lukuisia hyötyjä ihmisen terveydelle. Laji sopii kaikille ja sitä on mahdollista skaalata niin iän, taitotason sekä toimintakyvyn mukaan. Kilpatanssia pidetään kalliina harrastuksena. Oikeasti se ei edes ole niin kallista kuin monet muut nuorten suosimat harrastuslajit.

– Jos miettii tanssiharrastuksen aloittamista, niin ehdottomasti mukaan vaan! Kaikki oppivat kyllä tanssimaan! Moni saattaa vierastaa kilpatanssia, mutta kuten todettua, se on niin kropalle kuin päällekin niin monipuolista. Lisäksi nuorille se opettaa käytöstapoja! Tanssilattialla käyttäydytään aina hienosti. Iästä riippumatta kaikki vaan sinne treenisaleille!

Tarina tanssin takana, Hannu Heiskanen: Tanssiurheilu parantaa tasapainoa

JULKAISTU: 21.6.2023, KATEGORIAT: Blogi, Haastattelu, Yleinen

Tarina tanssin takana, Hannu Heiskanen: Tanssiurheilu parantaa tasapainoa

Hannu Heiskanen on aloittanut tanssin kuusi vuotta sitten. Hannu on helsinkiläinen suutarimestari, joka on suorittanut erikoisnäytön kenkien liukkaudesta ja liukuesteistä. Vaikka hän on työnsä tuloksena ehkäissyt ihmisten kaatumisia merkittävästi, on kokemus opettanut, että paras keino kaatumisten ehkäisyssä on kuitenkin tasapainon kehittäminen. Tähän ehdottomasti paras apu on tanssi.

Olen suutarimestari Kampin suutariliikkeessä Helsingissä. Olen suorittanut maailmallakin harvinaisen suutarimestarin erikoisnäytön kenkien liukkaudesta ja liukuesteistä. Aikanaan pääsin kiertämään liukuesteasiantuntijana erilaisia tapahtumia muun muassa Pysy pystyssä -kampanjan puitteissa. Kävin puhumassa jalkineiden liukkaudesta sosiaali- ja terveysministeriön sekä Liikenneturvan isoissa tilaisuuksissa, joissa paikalla oli paljon terveysalan ihmisiä myös puhumassa. Pistin merkille, että lähes kaikki heistä oli sitä mieltä, että tanssi on paras tasapainon tuoja. Tuohon aikaan aiheesta ei ollut vielä tehty tutkimuksia, mutta sittemmin väitettä on tuettu lukuisilla tutkimuksilla.

En osannut itse tanssia, mutta sitten tapahtui yksi ihmeellinen juttu. Eräs nuori nainen tuli kerran tähän liikkeelle, ja tarvitsi pyöränsä renkaisiin ilmaa. Tällä aikaa alkoi satamaan vettä, tarjosin naiselle kaakaota ja juttelimme jonkin aikaa. Kun sade ei hellittänyt, annoin naiselle sateenvarjon ja kertakäyttösadetakin, jotta hän pystyi jatkamaan matkaansa. Meistä tuli tämän kohtaamisen seurauksena Facebook-kavereita. Huomasin, että nainen jakaa sivullaan paljon tanssijuttuja, ja opettaa myös tanssia. Lähetin hänelle viestin: “Luuletko, että tällainen vanha kaali voisi oppia sitä salsaa?” Hän neuvoi, mihin minun tulisi mennä, mutta en kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi.

Kyseinen nainen tuli kerran takaisin ja hän suorastaan raahasi minut mukanaan tanssitunnille. Sillä tiellä olen edelleen. Olen käynyt muun muassa Vakita ry:n alkeiskurssin ja sittemmin harrastanut tanssia innokkaasti. Löysin tieni tanssiin siis hieman sattumalta, mutta nyt voisin suositella tanssia ihan kaikille. Olen harrastanut tanssia nyt kuusi vuotta.

Olen toiminut pitkään niin sanottuna liukuestelähettiläänä, mutta mielestäni tanssi ja tasapaino pitäisi saada jotenkin yhdistettyä. Asia tulisi ottaa todesta, sillä harva oikeasti ajattelee tai ymmärtää sitä, kuinka suuret kustannukset kaatumisista ja niistä aiheutuneiden vammojen hoidosta tulee yhteiskunnassamme. Tanssia voi harrastaa todella matalalla kynnyksellä, eikä aina edes tarvitse poistua kotoa. Harrastamisen muotojakin on niin paljon: voi tanssia yksin, parin kanssa tai ryhmässä, on rivitanssia, lavatanssia, kansantanssia, kilpatanssia ja niin edelleen. Monipuolisten terveyshyötyjensä lisäksi tanssiin linkittyy myös yhteisöllisyys ja musiikki. Mielestäni kaikkien tulisi harrastaa tanssia!

FDO:n kilpailut toipumassa pandemian vaikutuksista – kilpailijamäärät tasaisessa nousussa 

JULKAISTU: 25.5.2023, KATEGORIAT: Blogi, Disco-, street-, performing arts, Yleinen

FDO:n kilpailut toipumassa pandemian vaikutuksista – kilpailijamäärät tasaisessa nousussa 

18.-21.5. Performing Arts IKM & SM. Kuva: Ella Kaidesoja

Viime viikonloppu oli FDO:n kilpailukauden huipennus. Yhdistyksen kilpailijamäärältään isoimmat kisat, Performing Arts IKM & SM-kisat, tanssittiin Tanssin Talolla Helsingissä. Neljä päivää upeita, taitavia tanssijoita Junioreista Aikuiset 1 -sarjoihin ja lajeista monipuolinen kattaus Rising Star- sarjoista SM- finaaleihin. Lavalla nähtiin soolo-, duo-, pienryhmä-, muodostelma- ja Production- esityksiä ja teoksia. Myös yleisö löysi tiensä  kisakatsomoon, sillä jokaisena iltana katsomot täyttyivät iloisesti kannustavista tanssin ystävistä. Kisafiilis oli huikea! 

Hienosta kilpailutapahtumasta vaikuttuneena teimme pienen tarkastelun kilpailijamääriin ja FDO:n jäsenmäärän  kehitykseen vuosien 2019–2023 välillä. Ja kyllä, kyseiseen aikajanaan sisältyy myös ikävä pandemia-aika. Tämä haastava ajanjakso vaikutti niin tanssikilpailujen järjestämiseen kuin yhdistyksen jäsenmääräänkin. Mutta kuinka paljon? Tässä pieni katsaus asiaan. 

Vuonna 2013 FDO:n jäsenmäärääksi on kirjattu 2768 henkilöä. Vuosien mittaan FDO onnistui kasvattamaan  jäsenmääräänsä niin merkittävästi, että vuoden 2019 jäsenmäärä oli jo huimat 3972. Vuosien aikana kilpailuja on jaettu useampaan kilpailutapahtumaviikonloppuun ja lajeja sekä kilpailusarjoja tullut lisää jokaiseen lajiryhmään. Osaan Performing Arts -sarjoista on lisätty karsintakilpailut. Tanssi lajina on ollut hyvässä nosteessa.


Vuonna 2020 alkoi haastavat pandemia-ajat. Kaikki rajoitukset ja muut sulkemistoimenpiteet vaikuttivat myös FDO:n jäsenmäärään ja kilpailuihin. Jäsenmäärä luonnollisesti putosi jonkin verran, mutta vuonna 2021 jäseniä oli kuitenkin edelleen 3157. Ei siis täysin katastrofi! Tästä alkoi hidas palautuminen ja vuonna 2022 jäseniä oli jo 3563. Tänä vuonna (2023) jäseniä on ennen viimeistä kilpailua (syksyn Aikuiset 2 ja 3 IKM) 3155 ja odotamme jäsenmäärän kasvavan viimeisen kilpailun myötä vielä muutamalla sadalla henkilöllä.

KILPAILIJAMÄÄRÄT 2019-2022
Huom lajit ovat vaihdelleet kisasta toiseen (mm. lapset ja aikuiset 2 ja 3 osa menneet SM-kisaan):

2022 2021 2020 2019
PA KARSINTA I 502 0 453 406
PA KARSINTA II 0 0 358 461
DISCO IKM JA SM 357 348 195 490 (sis. latino)
LATINO SHOW IKM JA SM 618 346 330 490 (sis. disco)
LASTEN IKM 623 490 621 501
PERFORMING ARTS IKM JA SM 1081 915 1022 1368
PERFORMING ARTS IKM JA SM SOOLO 221 207 166 0
STREET IKM JA SM 475 511 739 796
AIKUISET 2 JA 3 IKM 603 724 719 724
KILPAILULUVAT 3486  3019  3436  3791
Kuva: Ella Kaidesoja

 

2023 kpl
Performing Arts GP I 2023 471
Performing Arts GP II 2023 401
Performing Arts IKM & SM 2023 1136
Disco GP I 2023  115
Disco GP II 2023  270
Disco IKM & SM 2023 376
Lasten IKM 2023  477
Street IKM & SM 2023 511
Battle Cup 2023  114
Latino show IKM & SM 2023 664
Aikuiset 2 ja 3 2023 (PA ja Street) ilmoittautuminen vielä auki
Yhteensä 4535+

 

Kuten luvuista voidaan huomata, vuoden 2019 jälkeen kilpailijamäärissä on tapahtunut selkeä notkahdus, mutta onneksi pahimmalta katastrofilta vältyttiin. Onneksi pystyimme järjestämään osan kisoista livenä. Yleisö pääsi  nauttimaan kisatunnelmasta striimauksien välityksellä. Osa karsintakilpailuista järjestettiin poikkeuksellisesti  videokarsintoina, mutta järjestettiin kuitenkin! Vuonna 2022 kilpailijamäärät olivat jo selkeästi nousussa. Puhumattakaan tästä upeasta tanssijamäärästä vuoden 2023 kilpailuissa. Tähän mennessä vuoden 2023 FDO:n kilpailuihin on osallistunut jo 4535 kilpailijaa, huikeaa!

Nähtäväksi jää, ylitämmekö syksyn Aikuiset 2 & 3 kisojen jälkeen ensimmäistä  kertaa FDO:n historiassa 5000  vuosittaisen kilpailijan maagisen rajan. Se olisi viimeistään osoitus siitä, että tanssi harrastuksena on selviytynyt haastavista vuosista, jatkaa vahvaa  etenemistään sekä kasvattaa suosiotaan entisestään. Tanssi lajina voi ihastuttaa niin estradeilla kuin katsomoissakin – lajista riippumatta.

Kirjoittaja: Päivi Henttu, FDO viestintä- ja markkinointijaoston pj
https://fdo.fi/

VALKUT-hankkeella tuetaan seurojen ohjaajakoulutuksia

Oletteko homanneet, että Tanssiurheiluliitolla on käynnissä VALKUT-hanke (Vetovoimaa ohjaajapolun alkuun tanssiurheilussa), jolla tuotetaan lisää ohjaaja- ja valmennusosaamista tanssiurheiluseuroihin? Hankeaika on 1.6.2022 – 31.12.2023.
Hanke on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää tukea lajiliittojen ohjaaja-valmentajakoulutuksen uudistamiseen ja tehostamiseen koronapandemian haitallisten seurausten korjaamiseksi lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnassa. 

VALKUT-hankkeen päätavoite on saada tanssiurheiluseuroihin ympäri Suomen omia ohjaajia ja valmentajia lasten ja nuorten toiminnan elvyttämiseksi, sekä kannustaa heitä jatkamaan kouluttautumista opintokokonaisuuden loppuun saakka.

Kanavoimme OKM:n myöntämän tuen suoraksi tueksi seuroillemme, jotta niillä mahdollista kouluttaa seuraan oma lasten ja nuorten tanssin ohjaaja/valmentaja ja / tai lähteä kouluttamaan seuralle nuoresta henkilöstä tanssin ohjaajaa / valmentajaa.  Hankkeeseen kuuluvat koulutukset maksavat ainoastaan 10 euroa / osallistuja, kun seura maksaa koulutuksen.

Vuonna 2022 VALKUT-hankkeeseella tuettuja koulutustapahtumia toteutettiin kaksi, monilajinen lastentanssin perusohjaajakoulutus ja vakio- ja latinalaistanssien taso I starttikoulutus.

Tänä vuonna on toteutettu rock’n’swing-tanssien taso 1 seuraohjaajakoulutus 1, ja tulossa on vielä  nämä:

 

Breaking Team Finland EM-kisoissa Espanjassa

JULKAISTU: 11.5.2023, KATEGORIAT: Blogi, Breaking
Kuva: Aleksi Kyllönen

Tänä vuonna breikin EM-kilpailut järjestettiin 6.-7.5. Espanjassa, aurinkoisen Välimeren rannikolla Almeriassa. Kisat olivat poikkeuksellisesti avoimet kaikille osallistujille ja panokset todella kovat – Mestaruustittelien lisäksi osallistujille oli jaossa ranking-pisteitä olympiakarsintoihin sekä molempien soolosarjojen Top 4 lunastaisi paikan kesäkuun European Games -turnauksessa, jossa voittajat saavat suoran lipun Pariisiin 2024. Tämä näkyi myös kilpailijamäärissä ja paikalla oli lähes kaikki Euroopan huiput ja yhteensä yli 200 osallistujaa. 

Suomi lähti tänä vuonna kisoihin edustamaan seitsemän tanssijan voimin. Starttasimme reissun varhain perjantaiaamuna lentämällä suomalaisille tuttuun Malagaan, josta jatkoimme vuokrakyydein kohti Almeriaa. Lämpötila kipusi perjantaina jo lähemmäs kolmekymmentä astetta, joten tiedossa oli taatusti kuumaa menoa sekä lavalla että katsomon puolella.

Kisa järjestettiin Almerian satama-alueella osana Andalucia Urban -tapahtumaa. Breikkauksen lisäksi viikonlopun aikana kisailtiin scoottauksessa ja BMX-freestylessa, mikä muuten teki lajina olympiadebyytin Japanissa 2020 ja on mukana myös Pariisissa 2024. Tämän myötä kisa keräsi paljon katsojia jo heti karsintoihin ja selkeästi osa oli katsomassa breikkausta ensimmäistä kertaa. Yleisön läsnäolo ja reagointi antaa breikkareille paljon energiaa ja tämä välittyi myös suorituksiin lavalla.

Ensimmäisenä kisapäivänä paahdettiin aina alkukarsinnoista Top 32 -kierrokselle. Suomalaiset ottivat musikaalisuudellaan ja läsnäolollaan yleisön ja tuomariston haltuun ja ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon pääsi Hatsolo, Kid-T, AT ja Ramona. Kisassa eteenpäin mentäessä homma on monesti pienestä kiinni, mutta Ramona onnistui loistavasti omissa suorituksissaan ja päivän viimeisessä battlessa varmistui, että työt jatkuisivat myös seuraavana päivänä. Muiden suomalaisten kisa loppui harmillisesti Top 32 -kierrokselle.

Toisena kisapäivänä mukana oli enää 16 breikkaria per sarja ja vuorossa oli Round Robin -kierros. Yksinkertaistettuna; neljään lohkoon jaetut breikkarit battlaavat vuorollaan toisiaan vastaan ja kierroksia voittamalla keräävät pisteitä – kaikkien battlejen jälkeen lohkojen kaksi parasta jatkavat kisassa. Kaikki ei siis ole aina täysin kiinni omasta suorituksesta, yksi tuomariääni suuntaa tai toiseen voi muuttaa paljon ja yllättäviä putoamisia ja nousuja nähtiin ihan viimeisille kierroksille asti. Tällä kertaa jatkoon ei Ramonan hienot suoritukset kuitenkaan riittäneet ja kotiintuomisina arvostettava 16. sija ja tärkeitä ranking-pisteitä.

Päivän päätteeksi voittajaksi kruunattiin miesten sarjassa b-boy Menno, jonka palkintokaapista löytyi aiemmin jo mm. maailmanmestaruus ja Red Bullin BC One -kisan voitto. B-girlien mestariksi tiensä tanssi vasta 15-vuotias Nicka, josta varmasti tullaan kuulemaan paljon tulevina vuosina.

Yhteisöllisyys oli vahvasti läsnä koko viikonlopun ja Almeria kohteli breikkareita hyvin. Nyt kotiin on palattu ja inspiraationa täynnä tiimi valmistautuu kohti tulevia kisoja. Ranking-kiertue jatkuukin jo ensi viikolla Ranskan Montpellierissä – toivottavasti paikallinen yleisö löytää paikalle kannustamaan jokaista huippusuorituksiin!

Terveisin,

Aleksi Kyllönen

Maajoukkueen manageri, Suomen Breikkiliitto

VALKUT-hanke, rahan arvoinen etu jäsenseuroillemme

JULKAISTU: 19.4.2023, KATEGORIAT: Blogi

VALKUT-hanke, rahan aRvoinen etu jäsenseuroillemme!

Tanssiurheiluliitolla on käynnissä VALKUT-hanke (Vetovoimaa ohjaajapolun alkuun tanssiurheilussa), jolla tuotetaan lisää ohjaaja- ja valmennusosaamista tanssiurheiluseuroihin. Hanke on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää tukea lajiliittojen ohjaaja-valmentajakoulutuksen uudistamiseen ja tehostamiseen koronapandemian haitallisten seurausten korjaamiseksi lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnassa. Hankeaika on 1.6.2022 – 31.12.2023 ja hanketta arvioidaan kehittävän arvioinnin menetelmillä.

Vuonna 2022 kysyimme seurakyselyssä, mikä auttaisi tanssiurheiluseuroja parhaiten saamaan lapsia ja nuoria mukaan toimintaan. Vastauksissa tuli esille ohjaajakoulutusten virtaviivaistaminen, osallistumismaksualennukset, toiminnassa mukana olevien ohjaajien ja valmentajien täydennyskoulutus, matalan kynnyksen ja ei-kilpailuihin tähtäävien tanssiryhmien lisääminen alakouluikäisille tai sitä nuoremmille, sekä aktiivisten ohjaajaresurssien löytäminen. Lisäksi korona-aikana havaittiin vaikeuksia löytää nuorten kilparyhmille ammattimaista valmentajaa.

VALKUT-hanke käynnistettiin vastaamaan näihin tarpeisiin. Hankkeen päätavoite on saada tanssiurheiluseuroihin ympäri Suomen omia ohjaajia ja valmentajia lasten ja nuorten toiminnan elvyttämiseksi, sekä kannustaa heitä jatkamaan kouluttautumista opintokokonaisuuden loppuun saakka.

Hankkeen kohderyhmiä on kaksi: Ensinnäkin Suomen Tanssiurheiluliitto ry:n jäsenseurat, jotka tarvitsevat tukea uusien ohjaajien ja valmentajien kouluttamiseen. Toisena kohderyhmänä ovat seurojen nuoret ohjaamisesta kiinnostuneet tanssijat, joita näin kannustetaan valmentajakoulutuspolulle. Samalla osaamisen ja motivaation vahvistamisen keinoin kasvatetaan ja sitoutetaan ohjaajia ja valmentajia seuratoimijoiksi.

Kanavoimme OKM:n myöntämän tuen suoraksi tueksi seuroillemme, jotta pienemmilläkin tanssiurheiluseuroilla olisi taloudellisesti mahdollista kouluttaa seuraan oma ohjaaja/valmentaja. Tuen avulla voimme tarjota seuroille aloituskoulutuksia Tason I valmentajakoulutuspoluille sekä matalan kynnyksen harrastetanssien ohjaajakoulutuksia (Bailatino Kids- ja lastentanssiohjaajan peruskoulutukset), ainoastaan 10 euron nimellishintaan / osallistuja, kun seura maksaa koulutuksen.

Vuonna 2022 VALKUT-hankkeeseen sisällytettäviä koulutustapahtumia toteutettiin kaksi, monilajinen lastentanssin perusohjaajakoulutus ja vakio- ja latinalaistanssien taso I starttikoulutus. Tänä vuonna on toteutettu rock’n’swing-tanssien seuraohjaajakoulutus 1, ja tulossa on vielä Bailatino Kids, Lastentanssin perusohjaajakoulutus, VL taso I startti ja RS seuraohjaajakoulutus 1.

Tanssiurheiluseurat ja tanssin ohjaamisesta ja valmentamisesta kiinnostuneet, kannattaa hyödyntää tämä tilaisuus!
Tulevat koulutuksemme löytyvät Tanssiurheiluliiton nettisivujen koulutuskalenterista osoitteesta https://www.dancesport.fi/kalenteri/koulutukset/ ja nostamme niitä esille myös sosiaalisen median kanavissa sekä säännöllisesti jäsenseuroille lähetettävässä koulutustiedotteessa.

Kokemuksia Tähtiseura-ohjelmasta – Casamballe ohjelma tarjosi toimivan kehitysmallin haastavassa tilanteessa

JULKAISTU: 12.4.2023, KATEGORIAT: Blogi, Haastattelu, Yleinen

 

Kokemuksia Tähtiseura-ohjelmasta – Casamballe ohjelma tarjosi toimivan kehitysmallin haastavassa tilanteessa

Tanssiurheiluseura Kajaanin Casamba ry on alueensa ainoa seuramuotoinen toimija tanssin saralla. Casambassa oltiin vuonna 2021 valinnan edessä – ajetaanko seuran toiminta alas vai ryhdytäänkö sitä kehittämään toden teolla. Kajaanilaiset valitsivat kehittämisen polun, ja nyt seura on elinvoimainen lasten ja nuorten sekä aikuisten Tähtiseura.

Kajaanin Casamba on vuonna 1985 perustettu tanssiurheiluseura, jossa harrastetaan monia tanssilajeja niin vakio- ja latinalaistansseista lavatanssiin ja flamencoon. Seuran toimintaan kuuluu yli 20 erilaista tanssiryhmää ja lisäksi viikonloppukursseja. Jäsenistöä seuralla on ollut parhaimmillaan historiansa aikana yli 1000 henkeä, joskin nykyisin jäsenmäärä on laskenut selvästi ollen tällä hetkellä noin 250.

Casamba on ollut mukana jo Tähtiseura-ohjelmaa edeltäneessä Nuoren Suomen Sinettiseura-ohjelmassa lasten ja nuorten Sinettiseurana. Seuran ensimmäinen Suomen Olympiakomitean Tähtiseura-laatuohjelman mukainen Tähtimerkki saatiin 1.1.2018 puheenjohtaja Maarit Kormanon kaudella. Lasten ja nuorten seuratoiminnan uuden auditoinnin myötä seura aloitti myös aikuistoiminnan kehityspolun, josta aikuistoiminnan Tähtimerkki myönnettiin 29.7.2022 ja lasten ja nuorten Tähtimerkki päivitettiin hyväksytysti. Tällä hetkellä seuralla onkin sekä lasten ja nuorten että aikuisten osa-alueen Tähtimerkit.

”Tähtiseura-statuksella on merkitystä meille paikallisena toimijana ja markkinoinnissa siinä, millaista kuvaa annamme itsestämme ulospäin. Tähtimerkin saaminen on näkynyt positiivisena huomiona monelta taholta, mikä taas on näkynyt myös jonkin verran uusien harrastajien saamisessa mukaan toimintaan”, seurasta kerrotaan.

Itsestään selvää ei kuitenkaan ole, että edes koko Kajaanin Casambaa seurana tällä hetkellä olisi. Vuosien 2021-2022 taitteessa seura eli kohtalon hetkiään. Koronapandemia vaikutti taustalla, ja seuran toimintaan ja johtokuntaan ei meinannut löytyä vapaaehtoisia. Seurassa jouduttiin miettimään toden teolla, ajetaanko  toiminta alas. 

”Onneksi silloin löytyi lopulta vapaaehtoisia, aiemmin mukana olleita johtokuntaan, ja päätimme alkaa kehittää seuraa ja tavoitella myös aikuisten Tähtimerkkiä. Siitä alkoikin tiivis noin puolen vuoden rupeama, jonka aikana tehtiin iso työ seuran kehityksen eteen. Onneksi se lopulta johti seuran toiminnan virkoamiseen ja myös onnistuneeseen Tähtiseura-auditointiin.”

Kehitystyö aikuisten Tähtimerkin eteen organisoitiin perustamalla työryhmiä kunkin aihe-alueen ympärille sitä tuntevista seuralaisista. Työryhmät kokoustivat ohjelman laatutekijöiden parissa ahkerasti, ja välillä illat venyivät pitkiksi. Työstä saatiin kuitenkin konkreettisia hyötyjä, muun muassa seuran harrastajan ja urheilijan polun määrittely lapsuusvaiheesta aina varttuneiden ikäluokkiin asti auttoi tunnistamaan tarpeita uusille tanssiryhmille. Ylipäätään prosessi auttoi hahmottamaan seuran toiminnan oleellisia kehityskohtia ja toisaalta tunnistamaan ja sanoittamaan jo valmiiksi hyviä käytänteitä. Kehitysprosessiin seura sai hyvin tukea sekä aluejärjestöltä, Kainuun Liikunnalta, että Tanssiurheiluliiton seurakehittäjältä Katriina Lahdelta. 

”Seuroja, jotka pohtivat Tähtiseuran kehityspolulle lähtemistä, kannustamme ehdottomasti uskaltautumaan mukaan! Työ saattaa tuntua isolta, mutta se on palkitsevaa. Ja kun Tähtimerkki on saatu, kannattaa sitä hyödyntää markkinoinnissa esimerkiksi erilaisin kampanjoin.”

Vinkkinä muille seuroille casambalaiset neuvovat varaamaan kehitystyöhön riittävästi aikaa ja jakamaan osa-alueita eri vastuuhenkilöille, niin ettei kaikkien tarvitse osallistua kaikkeen. Kannattaa myös muistaa, ettei kehittäminen pääty auditointiin, vaan ohjelmasta saa hyvät valmiit suuntaviivat seuran jatkuvalle kehittämiselle. Casambassa valitaan realistinen määrä kehitettäviä asioita kullekin vuodelle, ja edistymistä käydään läpi jokaisessa johtokunnan kokouksessa. Näin Tähtiseura-ohjelma ja seuran kehittäminen nivoutuvat jatkuvaan tekemiseen ja toimintaan. Samalla tehty työ ja asioiden perusteellinen dokumentointi turvaa seuratyön jatkuvuutta, ja uusien toimijoiden on helpompi tulla toimintaan mukaan kun kattava perehdytyspaketti ja tulevaisuuden suuntaviivat ovat aina valmiina.

”Kun nyt katsoo taaksepäin ja miettii haastavaa lähtötilannetta, mikä seurassa oli, niin voimme olla hyvin ylpeitä ja tyytyväisiä että valitsimme lähteä tarmokkaasti kehittämään seuraa, ja samalla tiellä ollaan edelleen. Teimme ison työn Tähtimerkin eteen, mutta se kannatti, ja hienona tunnustuksena kehitystyöstä seura palkittiin myös tammikuussa Kainuun Urheilugaalassa Tähtiseura-kannustepalkinnolla!”

Tanssiurheiluliiton Tähtiseura-sivut

Suomen Olympiakomitea: Tähtiseura-ohjelman nettisivut

Kajaanin Casamban nettisivut