Miten Instagram muokkaa arvomaailmaa tanssiyhteisössä?

JULKAISTU: 20.7.2018, KATEGORIAT: Blogi

Uusimmat tanssisukupolvet ovat päässeet kasvamaan maailmaa pienentäneen Internetin mahdollisuuksien kanssa. He ovat pääseet kasvamaan tanssijoiksi Instagramin, YouTuben, Facebookin ja Pinterestin tuodessa tietoa, huvia, esimerkkejä ja esikuvia kaikkialta maailmasta jokaisen saataville milloin tahansa ja lähes missä tahansa. Erilaiset kuvapohjaiset ja videojaon mahdollistavat sovellukset ovat mahtava paikka tehdä löytöjä ja poimia inspiraatiota! Toisinaan ihan vain nopsa vilkaisu venyy skrollailutuokioksi, jonka aikana ehtii kokea monia tunteita, linkata parhaimmistoa eteenpäin ja tehdä päätöksiä, mitä itse haluaa alkaa tavoittelemaan. Instagramin algoritmi johdattaa meidät sivulta toiselle ja löytämään uskomattomia suorituksia, venytyksiä, piruetteja, nostoja, hyppyjä ja taivutuksia, jotka uhmaavat fysiikan lakeja ja ihmetyttävät paljon nähneitäkin tanssikonkareita. Eikä ihme!
Some ei silti ole vain todellisuudesta kertomisen tai sen toisintamisen paikka, vaan osa todellisuutta ja monin paikoin mukana muokkaamassa sen ulkopuolista maailmaa  – enemmän kuin aina ehtii huomaamaankaan.

Kaikki tietävät, että profiileista rakennetaan hyvännäköisiä, todellisuutta silotellaan ja epäkohtia karsitaan. Ulkopuolelle jäävät epäonnistuneet yritykset ja pettymykset. Juuri koskaan ei näe julkaisuja siitä, mitä joku ei osaa! Myös tanssimaailmaa koskettaa se some-ansa, joka saa ajattelemaan, että muiden tekeminen on ainoastaan näyttävää ja elämänmeno hienoa. Mediatietoisuudesta huolimatta mieleen hiipii taka-ajatuksia ja vertailua siitä, miltä elämän tai treenin tulisi näyttää tai mihin tanssijana pystyä ollakseen hyvä tai tykätty. Kuvapohjaisessa sovelluksessa kuvat ovat tietenkin keskiössä. Kuviin vangitaan hetket, joissa oma meininki näyttäytyy parhaimpana ja tyylikkäiksi muokatut, omaan profiiliin ja piireihin sopivat otokset saavat julkaisuhyväksynnän. Tämän jälkeen nautitaan siitä, miten hyvältä julkaisu saa oman profiilin ja kunkin itse näyttämään. Pelin henki instan syövereissä toimii näin, mutta paikallaan pysyvät kuvat eivät aina kerro todellisista tanssitaidoista. Oikeastaan usein jonkin erityistaidolla suureen suosioon nousevien profiilit toistavat samaa temppua tai taitoa irrallaan tanssirutiinista, ja pidempi tarkastelu näyttää tekijän lopulta yksipuolisena. Toisinaan mietityttää, ovatko instassa hypeä saavat ja hyvältä näyttävät taidot aina edes tarpeellisia tanssimisen kannalta.

Tarpeellisia tai ei, tykkäyksiä kerätään ja tykkäykset asettavat uusia standardeja katselulle, kilpailemiselle ja tekemiselle. Kun aikaisemmin se liikkuvin yleisö on nykyisin tottunut katsomaan tanssia näytöltä, 2D:nä ja kohokohdat huomioivista kuvakulmista, on leikkaamaton livekokemus arjessa harvinaisempi. Kuinka helposti tanssia lähdetään katsomaan paikanpäälle? Mitä katsojat ruudultahankitulla kokemuspohjallaan esiintymisiltä ja kilpailuilta odottavat? Ja kun kilpailujen arvostelukriteereissä ruksataan, ovatko kilpailijat ajan hermoilla, tarkoittaako se tykättyjen tempausten hallitsemista? Ymmärtävätkö kilpailijat ja tuomarit asianlaidan samoin? Suosion ei tulisi vaikuttaa arviointiin, mutta entäs kun suosiota keränneet ovat määrittämässä standardeja? Ja mitä tämä kaikki vaatii tanssijalta? Entä kun vanhojen esikuvien rinnalle nostetaan jonkin uuden ansioksi katsotun seikan vuoksi suosittuja profiileja ja henkilöitä?!

Kolikolla on selkeästi kaksi puolta. Parhaimmillaan lajit pääsevät kehittymään ja hyvät ideat saavat tuulta siipiensä alle, onnistujat saavat ansaitsemaansa arvostusta ja toisten saavutukset kannustavat tavoittelemaan yhä korkeammalle. Samalla kuvastoissa vilisevät uskomattomat suoritukset ja niiden ihannointi vievät kuitenkin arvostusta tavalliselta, hyvältä keskitasolta ja riittävän hyvältä, perustekniikalta ja puhtaalta, hyvältä tekemiseltä. Instagramin algoritmi toimii siten, että tykkäykset määrittävät, mikä tulee näkymään ja mikä saa ruutuaikaa. Tuplaklikkaukset heijastavat arvojamme toisintamalla sitä, mistä kerromme pitävämme. Puolestaan se, mikä saa näkyvyyttä tai yksinkertaisesti näkyy, on jossain määrin muotoilemassa tanssijoiden tavoitteenmuodostusta sekä monien käsitystä onnistumisesta tai tanssista ylipäätään.

Instagram tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta samalla se tuo huononkin esimerkin samalle viivalle hyvän ja turvallisen kanssa. Ylinotkea arch tai jalannostot kymmentävaille kuudessa selkärangan tai lonkkanivelten toimivuuden kustannuksella eivät ole tanssiuran tai terveen liikkumiskyvyn kannalta tavoiteltava asia. Käänteisesti myös taitava ammattilainen on kuvatulvassa samalla tavalla tavoitettavissa ja samantapaisessa asemassa kenen tahansa hienon kuvan postaavan kanssa. Kuvan takana olevan todellisuuden pysyessä näissä yhden kuvan hetkissä pimennossa, ei suoranaisesti käy ilmi, että taustalla on työllä hankittua taitoa, jonka tuloksia ei oikeastaan voisi yhden katsomisen jälkeen toistaa turvallisesti. Oikean tekniikan hallitseminen on edellytys oikean tuloksen, turvallisen tekemisen ja kehittymisen kannalta. Tanssia ja fysiologiaa työssään yhdistävä tanssipedagogi, fysioterapeutti ja tutkija, Oonasofia Saukkonen, kirjoitti vastikään aukikierron oikeasta suorittamisesta seuraavasti: ”Koko kehon linjaus kärsii huonolla tekniikalla suoritetusta aukikierrosta ja vaikuttaa näin negatiivisesti myös tanssitekniikan kehittymiseen ja liikkeiden suorittamiseen.”  Kuinka siis väkisin tehty asento tai imitaatio voisi olla turvallinen tai kehittää yksilöä, kun jo seisoma-asennolla on merkittäviä vaikutuksia tekemiselle? Ja millaisen kehityssuunnan taitavuuden vaikutelmien viljeleminen antaa yhteisölle? Näen opetuksella ja valmennustyöllä merkittävän roolin siinä, millaisia tavoitteita tanssijat asettavat itselleen sekä sen pohdituttamisessa, millaisia asioita ylipäätään kannattaa tavoitella.

Opetuksen tärkeys korostuu myös mediatietouden suhteen. Opettajina ja valmentajina meidän tulisi antaa ajatusta sille, mitä tykkäyksillä ja uudelleen jakamisillamme osoitamme kannattavamme, mitä tietoa haluamme jakaa ja mitä toivomme oppilaidemme ihailevan. Sillä se, miten olemme itse somessa ja miten kannustamme muita lukemaan somea, on yksi vahva vaikutin siinä, millaisia kuvastoja tulemme näkemän ja miten niitä tullaan katsomaan tulevaisuudessa.

Samasta aiheesta Dance magazine-lehteen (16.7.2018) kirjoittanut Theresa Ruth Howard kysyi tekstissään, voimmeko yhteisönä päättää, millaisia arvoja haluamme tanssimaailmassa säilyttää ja millaisia arvoja opettaa eteenpäin? Voimmeko kontrolloida muutosta?
Muutoshan on se varmasti pysyvä asia. Emmekä ehkä pysty, eikä ehkä kannattaisikaan, pitää kiinni kaikesta vanhasta. Voimme kuitenkin kehittää suhtautumistamme, toimintaamme ja tapojamme ottaa kantaa muuttuviin tai kulloinkin pinnalla oleviin asioihin suhteessa ”vanhaan”. Instagram tarjoaa paljon hyvää ja seuraamamme asiat saavat enemmän näkyvyyttä. Vaikka uusi sukupolvi tuo oman normaalinsa mukanaan, opettajilla ja valmentajilla on tärkeä rooli hyväksi havaittujen asioiden siirtämisessä eteenpäin.

Ympyräteorian pyörittelystä terveisiä.
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Hei! Tykkäys ei kerro mitään. Haastankin teistä jokaisen pelkän tykkäyksen sijasta kommentoimaan löytöjänne, tovereitanne ja jakojanne! Näin kerrot mitä oikeastaan tykkäämiselläsi tarkoitat juuri siinä kohdassa, toinen saa antoisamman palautteen ja arvomaailma muokkautuu sanojen, eikä skrollailun tuloksena.


Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!