Kilpa-aerobic on monipuolinen ja vaativa urheilulaji. Urheilija pääsee näyttämään taitojaan monella osa-alueella. Kilpa-aerobicissa yhdistyvät voima, ketteryys, kestävyys, notkeus ja esiintymistaito. Urheilijalla on kaksi minuuttia aikaa esittää kilpailuohjelmansa ja vakuuttaa 7 tuomaria osaamisestaan.
Kaksiminuuttisen tulee sisältää vaadittava määrä pakollisia liikkeitä sekä niiden lisäksi vapaavalintaisia liikkeitä. Jokainen kilpailija tekee ohjelmassaan 4 perättäistä punnerrusta, jalanheittoa sekä haarasperushypäystä. Lisäksi urheilija valitsee pakolliseksi liikkeekseen yhden hypyn, punnerruksen, staattisen voimaliikkeen sekä notkeusliikkeen. Vapaavalintaisia liikkeitä ohjelmassa saa olla niin paljon kuin urheilija haluaa tehdä.
Kilpailuohjelman musiikki tulee olla nopeatempoinen ja siinä on oltava selvä beat, jonka tahtiin urheilija tekee koreografiansa. Musiikin nopeuden suositellaan olevan vähintään 152 – 158 bpm. Musiikin tulee sopia urheilijan olemukseen sekä koreografian tulee tukea musiikkia. Koreografia ei saa olla pelkkää teknistä liikkeiden suorittamista vaan liikkeet täytyy yhdistää toisiinsa erilaisilla liikkumisilla sekä ylös- ja alasmenoilla. Koreografian tulee olla mielenkiintoinen ja mieleenpainuva sekä omaperäinen.
Tekemällä erilaisia hyppyjä ja yhdistämällä niihin erilaisia alastuloja urheilija saa vaihtuvuutta liikkeisiinsä. Aerobicissa tehdään paljon hyppyjä, joiden alastulona on punnerrusasento tai spagaatti. Myös ponnistusta voi vaihdella tasaponnistuksesta yhden jalan ponnistuksiin. Punnerruksiin saadaan vaihtelevuutta tekemällä kahden käden punnerruksen sijaan yhden käden punnerrus. Yhden käden punnerruksessa voidaan nostaa vielä toinen jalka ilmaan ja tehdä punnerrus yhden jalan ja käden varassa.
Urheilijan syke nousee maksimiin jo alkusekunneilla ja pysyy siellä loppuun asti. Eli aerobiccaajalla tulee olla erittäin hyvä kestävyyskunto, jotta suorittamisen intensiteetti pysyy korkeana koko ohjelman ajan. Maitohapot jylläävät lihaksissa jo ohjelman puolessa välissä, mutta tuomaristolle ei saa näyttää väsymystä vaan on jaksettava tehdä myös loppuohjelma hymyillen vaikka tekisi mieli irvistää. Jotkut erehtyvätkin luulemaan, että kilpa-aerobic on helppoa koska urheilija suorittaa ohjelmansa hymyillen. Huipputason kaksiminuuttista on yleensä verrattu 400m aitajuoksuun tai 800m juoksuun eli rankkaa on.
Kilpa-aerobic ei ole olympialaji, mutta joka vuosi järjestetään maailmanmestaruus- sekä euroopanmestaruuskilpailut. Arvokisoissa urheilijan tulee suorittaa alkukarsinta-, semifinaali- sekä finaalikierros, jos haluaa olla mitaleilla. Semifinaaliin mahtuu 12-13 alkukarsinnan parhaiten suorittanutta ja finaaliin pääsee 6-7 taistelemaan mitaleista.
Kilpa-aerobic on arvostelulaji ja tuomaripaneelissa on 7 tuomaria: kaksi tekniikkatuomaria, kaksi taiteellisuustuomaria sekä kolme aerobictuomaria. Jokaisella on oma osa-alueensa mitä tuomaroida. Tekniikkatuomarit arvioivat liikkeiden teknistä puhtautta, taiteellisuustuomarit arvioivat koreografian sopivuutta musiikkiin sekä aerobictuomarit taas arvioivat urheilijan kestävyyttä sekä intensiteettiä ja sitä onko ohjelma aerobicinomainen. Urheilijalle annetaan rankingsijoitus ja se, jolla on majoriteetti ykkössijoissa voittaa.