Kuukausi: helmikuu 2018

Taas on löytynyt voittajia latinalaistanssien suomenmestaruuskilpailuissa. Tähän alkuun vielä lämpimät onnittelut kaikille osallistuneille – olette jokainen voittajia. Kuten järjestäneen seuran Markku Luttinen viittasi tervehdyksessään käsiohjelmassa, jo pelkkä heittäytyminen arvosteltavaksi on kiitoksen ja palkinnon arvoista. Erityiset onnentoivotukset kaikille luokkavoittajille ja Suomen mestareille! Tanssiurheilu on rankka laji – jokainen kilpailutilanne on erilainen ja ainutlaatuinen, kisamiljöö, yleisö – ja ennen kaikkea tuomarit – ovat erilaisia kilpailusta toiseen.

SM-kilpailun jälkeen Jussi Väänäsen Facebook-seinällä käytiin keskustelua tuomaroinnista. Keskustelu pysyi asiallisena, vaikka siinä olikin havaittavissa ihmetystä tuomarityöskentelyn laadusta. Kompetenssini ei riitä arvioimaan suorituksia, ja siitä voin olla vain iloinen – kilpailu näytti olevan kovaa  kaikissa luokissa – mutta haluan silti heittää lusikkani tähän soppaan.

Liiton hallintoa kohtaan käytiin kovaa keskustelua ja kritiikkiä 2015 kevätkesällä. Monista virheistä on opittu ja rakenteiden läpinäkyvyyttä on parannettu mm. tuomarivalintatyöryhmän perustamisen myötä. Tuomarivalintatyöryhmän tehtäväksi on annettu etsiä kutsuttavaksi ranking-kilpailuihin tuomareita, joilla on kansainvälistä kokemusta WDSF-kilpailuista, jotka tunnustetaan osaavina ja ammattimaisina toimijoina ja jotka edustavat mahdollisimman laajasti eri koulukuntia vakio- ja latinalaistanssien kentällä. Pidän tätä hyvänä toimintatapana, joskaan työryhmän toiminta-aikanakaan emme ole välttyneet keskusteluilta koskien eturistiriitoja, valmennussuhteita, läheisiä ystävyyssuhteita. Ympyrät ovat loppujen lopuksi kuitenkin pienet eikä näiltä ristiin käymisiltä voitane välttyä. On ollut selvää, ja odotettavissakin, että eri näkemyksiä edustavat kansainväliset tuomarit painottavat suorituksissa erilaisia asioita. Hajontaa tuomarimerkinnöissä on ollut nähtävissä myös viimeisen parin vuoden aikana – kuten aina ennenkin. Mestarit on kuitenkin aina saatu kruunattua, ja uskoisin, että mestareista on usein vallinnut hyvin laaja yksimielisyys koko kentällä.

SM-kilpailujen jälkeen käydyssä Facebook-keskustelussa kuitenkin näyttäytyi epäluottamus tuomareiden työskentelyä kohtaan. Joko on niin, että tuomarit näkivät parien suorituksia aivan eri silmin, tai sitten tuomareita epäiltiin rivien välissä jostain muusta. Facebook-keskustelussa sivuttiin useissa kommenteissa latinalaistanssien perustekniikan häviämistä, arviointikriteerien käyttöä ja näillä perusteilla annettuja sijalukuja. Oliko siis niin, että valitut tuomarit eivät olleet tilanteen tasalla? Lukiessani kommentteja en voinut välttyä ajattelemasta sitä, että kirjoittajat olivat sitä mieltä, etteivät tuomarityöryhmän kutsumat tuomarit siis ehkä olleetkaan sitä parasta a-luokkaa?  Kilpailun suomalaistuomari kommentoi hyvin: jokaisen tuomarin pitää pystyä seisomaan omien arvostelujensa takana. Jos niistä häneltä kysytään, hänen pitää pystyä vastaamaan miksi on toiminut niin kuin on toiminut.

Olen arvostamani ammattilaisen, valmentajana ja tuomarina toimivan Harri Antikaisen kanssa puhunut tästä useasti: arviointikriteerien pitää olla selvillä kaikille – sekä tuomareille (huomaa STUL:n ja WDSF:n käyttämien kriteereiden erot) sekä myös urheilijoille. Tämä on tuttua koulumaailmasta: sekä opettajan että oppilaan tulee tietää arviointiperusteet. Opettajan tulee arvioida kriteereiden mukaisesti, ja oppilaan tulee tietää mitä häneltä odotetaan. Avatut kriteerit ja sitä kautta avoin tuomarityöskentely voisi olla tie kohti avoimuutta: oikeuslaitoksen tuomarinkin tulee pystyä perustelemaan työnsä. Antikaisen kanssa käydyissä keskusteluissa olemme myös todenneet, että tuomarikeskustelut kilpailujen jälkeen olisi erinomainen tapa muokata toimintakulttuuria. Tuomarin on pystyttävä perustelemaan toimintansa urheilijalle ja avattava oma näkemyksensä kriteerien käyttämisestä. Ensisijaisesti tuomari ei ole vastuussa työstään muille kuin urheilijoille – kukaan muu meistä ei ole ollut arvosteltavana.

SM-kilpailussa käytettiin 7 tuomarin paneelia. Kuten Erik Hento ilmaisi Väänäsen sivulla kommenttien määrästä, ”the more the merrier”, sama pitää paikkansa tuomarien määrän suhteen. Ranking-kilpailuissa tuomaripaneelin tulisi olla riittävän laaja – 5 tuomaria on kansainvälisesti tarkastellen todella vähän. GP/SM-kilpailuilla on merkitystä liitolle ja  urheilijoille edustuspaikkojenkin takia – ja siitä syystä ne on järjestettävä nimenomaan urheilija keskiössä. Ymmärrän seurojen taloustilanteen ja kilpailujen järjestämisen ansaintatarkoituksessa, mutta kapea paneeli ei tarjoa urheilijalle välttämättä parasta. Kenties liiton tulee tarkastella tulevaisuudessa kustannusrakennetta näiden kilpailutapahtumien osalta. Käytössä oleva tuomarointitapa on nykyisten kilpailusääntöjen mukainen. RS-lajeissa on siirrytty jo kansallisestikin uuteen tuomarointijärjestelmään – sen tuleminen kansallisesti käytettäväksi VL-lajeissa edellyttää vielä tekstimuutoksia ja valmiuksia tuomaroinnin kehittämiseen.  Tekniset valmiudet järjestelmän käyttöön on melko helposti saavutettavissa, koulutettuja tuomareitakin löytyy ja moni kanssani keskustellut urheilija on kertonut, että AJS:n myötä myös omat parannusta ja kehittymistä vaativat tanssin osa-alueet nousevat hyvin esille ja harjaannutettaviksi.

Pari vuotta sitten kansallisessa tuomarikongressissa käytiin keskustelua siitä, miksi joku haluaa olla tuomari. Kommentteja oli laidasta laitaan. Joku halusi vaikuttaa siihen, miten hyvä tanssi tulkitaan. Toinen halusi noudattaa annettuja ohjeita ja kriteerejä parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmas halusi saada vaikuttaa. Keskustelun klausuulina todettiin kuitenkin, että vain annettujen kriteerien noudattaminen on oikea tapa arvostella toisen tekemää työtä. Mittanauhan ja sekuntikellon puuttuessa subjektiivisuudelta ei voida välttyä, mutta kriteerikeskustelun myötä sitä voidaan ohjata tai rajoittaa. Mielivallan, vaikutusvallan tai myydyn vallan käyttö ei ole asiallista. Tuomariksi kutsuttaessa lienee ottaa hyväksi käytänteeksi eettisistä toimintatavoista muistuttaminen. Kilpailujohtajat – ainakin Suomessa – osaavat muistuttaa tuomareita heille uskotusta tehtävästä.

Tuomarityöskentelyyn liittyy joskus epäilyjä manipuloinnista. Väite on huomionarvoinen, mutta vaarallinen – ilman perusteita näitä väitteitä ei tule esittää. Jatkuvalla eripuralla emme toimi kuten opetamme – kunnioitus, arvostus ja hyvät käytöstavat ovat keskeisiä tanssiurheilun arvomaailmassa.  WDSF:n Task Force, jossa on myös suomalaisedustajana Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:n pääsihteeri Harri Syväsalmi, on jo parin vuoden ajan pyrkinyt  manipulaation ja siihen liittyvien kytkentöjen kitkemiseen tanssiurheilusta kansainvälisellä kentällä. Task Forcen tutkimus perustuu todennettuihin asioihin, ei luulopuheisiin. Näin meidän tulee toimia kotimaassakin. Jos luulot voi muuttaa todeksi, asia tulee tuoda ehdottomasti STUL:n riippumattoman kurinpitovaliokunnan käsiteltäväksi tai tehdä ilmoitus SUEK:n Ilmo-palveluun.

Jatkakaamme siis keskustelua tuomaroinnista, kuten myös kilpailujärjestelmän kehittämisestä VL:n osalta. Kannustakaamme kuitenkin kaikkia lattialla itsensä arvioitavaksi asettavia urheilijoita tasapuolisesti. Jokainen heistä on kovan työn jälkeen kiitoksensa ja kannustuksensa ansainnut. Kukin tekee parhaansa.

Tulossa on Open Forum –tilaisuus, jossa käsittelemme ajankohtaisia asioita. Tule paikalle tai seuraa streamia. Kutsu tulee seuroille ja nettiin lähipäivinä.

Kaikella ystävyydellä,

Leena Liusvaara

STUL ry, puheenjohtaja