Arkistot

Tanssin harrastaminen on usein ja parhaimmillaan sitovaa, tavoitteellista ja jatkuvaa. Sitovuus ja jatkuvuus luovat arjen rutiinia, opastavat säännölliseen liikkumiseen ja opettavat tärkeitä ryhmätyöskentelyn, pitkäjänteisyyden ja johdonmukaisen etenemisen taitoja lapsille ja nuorille. Vaikka harrastaminen sitoo myös perheitä, mahdollistaa se samalla kannustavan vanhempi-lapsi-suhteen muotoutumista ja lapsen uskoa omaan pystymiseensä. Tavoitteellisuus ja jatkuvuus kannustavat puolestaan sinnikkääseen yrittämiseen sekä oppimisportaiden nousemiseen, mikä opettaa ymmärtämään tasolta toiselle etenevää harjoittelua, sietämään takaiskuja ja kannustamaan itseä ja muita eteenpäin. Tavoitteellisuus ja sitovuus opettavat taas periksiantamattomuutta, fiiliksestä riippumatonta aloittamista, työskentelyä tavoitteiden eteen ja työn palkitsevuuden autuutta. Samalla tanssija pääsee nauttimaan liikunnan riemusta. Tai ehkä toisinpäin – nauttiessaan liikkumisesta, tanssijat tulevat samanaikaisesti omaksuneeksi monia hyvinvointia edistäviä taitoja ja tapoja.

Tämä kaikki ovat rakentamassa pohjaa terveellisille, liikkuville elämäntavoille, joita toteutetaan yhdessä ja kukin yksilönä. Tanssijat oppivat myös vastaanottamaan ja antamaan rakentavaa palautetta sekä antamaan arvoa toisten tekemiselle. Oman tekemisen sekä muiden panoksen arvostamisella voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yhteisöllisyydelle pirstaloituneessa yhteiskunnassamme, jossa kasvottomia virikkeitä vilisee silmissä vauhdilla.

Kaikki tanssijat kasvavat omista lähtökohdistaan siihen harjoittelu- ja kilpailukulttuuriin, joka tanssinkentällä vallitsee. Ja jokainen tanssipiireihin osallistuva on osaltaan vaikuttamassa ja rakentamassa tätä kulttuuria. Kilpailutoiminnalla on monelta kantilta keskeinea osa usean tanssilajin harrastamista. Kuitenkin, mikäli tanssitaitojen harjoittelu tähtää pääasiassa tekniseen ja suoritukselliseen kehittymiseen, jää kilpailutoiminnan ja vertailun katveeseen paljon sellaista muuta, mitä tanssilla on annettavanaan. Tärkeää olisikin kiinnittää huomiota myös niihin muun elämän kannalta merkittäviin osa-alueisiin, joita tanssiminen tukee. Tanssiminen kehittää nimittäin myös hahmottamista, luovaa ajattelua, koordinaatiota, tasapainoa, oman kehon kaavaa ja kasvavan kehon tuntemusta, rytmiikkaa, itseilmaisua, kulttuurin arvostamista, toisten liikkumisen havainnointia, sanatonta vuorovaikutusta, kuuntelemisen taitoja, oman vuoron odottamista, ryhmätyötaitoja, rohkeutta ja läsnäoloa. Tanssi tuo lisäksi vaihtelevia, kokonaisvaltaisia virikkeitä eri-ikäisille aivoille ja siinä yhdistyvät liikkeen ja musiikin eheyttävät ja terapeuttiset ulottuvuudet. Uusimmat tutkimukset myös osoittavat, että tanssiharrastuksen vaikutus aivoihin erityisellä, kehittävällä tavalla on huomattava verrattuna moniin muihin liikkumisen ja taiteen muotoihin. (Seuraavat kaksi linkkiä avautuvat toisella sivustolla: Esimerkiksi Yle ja Helsingin yliopisto uutisoivat aiemmin tänä vuonna Hanna Poikosen tanssia ja neurotieteitä yhdistävästä tutkimuksesta!) Aika usein treeneissä on myös hauskaa.

Opettajia, valmentajia, pedagogeja, koreografeja ja vanhempia on moneen lähtöön ja aikuisilla ja lapsilla voi hyvin olla eri motivaatiot tanssin ympärillä. Tanssin parissa viihtyviä yhdistää kuitenkin tanssimisesta ja tanssin tuomista asioista nauttiminen ikään ja motivaatioon katsomatta.
Ja tätä kokemusta tulisi vahvistaa ja vaalia, kilpailtiin tai ei.

Lasten ja nuorten harjoittelussa tulisi myös käytännön tasolla muistaa opetussuunnitelmiin sekä tanssikoulujen ja -seurojen toimintaperiaatteisiin kirjatut liikunnan riemun sekä itsetuntoa vahvistavan harrastamisen periaatteet. Lapsilla tulisi olla oikeus nauttia tanssista, uuden oppimisesta,  omien taitojen näyttämisestä, eri lajien kokeilemisesta sekä kuulumisesta osksi harrastusryhmää juuri tässä hetkessä, ilman että harjoittelun tai yksittäisten harjoitusten painopiste kääntyy vertailuun tai tuleviin kilpailuihin, tulevaan uraan, tulevaan osaamiseen. Tanssin harrastamisessa ja harjoittelussa tärkeintä on tämä hetki ja jokaisen lapsen ja nuoren kokemus juuri sen hetken tanssimisesta. Sen varmistaminen, että juuri tämänkertainen kokemus harjoittelusta tuo hyvää, on meillä aikuisilla.

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!
Tanssipedagogi, koreografi, äiti
Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori

Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!