”Tanssitoiminnan äitiyspakkaus”
Näinkö se oli ja tämänkö nimen idea sai, kun ehdottelimme jonkinlaista ohjekirjaa ja työkalupakkia seuran markkinointiviestintään ja jäsenhankintaan? Voisiko asia olla jopa seuraavan workshopin aihe? Uudet ristiäiset meidän on varmaan kuitenkin järjestettävä, eikö vaikka?
Näin vallattomasti ja säkenöivästi aivoitus kulki, kun yhdeksän tanssiseuraa tapasi toisensa Uudenmaan tanssiseurojen aluetapaamisessa Helsingissä Balanssi Studioilla lauantaina 23.8.2025. Kolme muutakin seuraa oli ilmoittautunut mukaan tapaamiseen, mutta viime hetken esteeksi tuli muita varauksia. Mukaan oli kutsuttu 19 seuraa. Tämä oli seitsemäs ja ensimmäisen kierroksen viimeinen aluetapaaminen. Marraskuussa alkaa jo toinen kierros, kehä alkaa alusta ja vuorossa ovat Itä-Suomen, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun seurat.
Kolmetuntinen meni hujauksessa. Seurat esittelivät lyhyesti kuulumisensa ja nimesivät vähintään yhden hyvän käytännön, jolla seuratyö on saanut uutta buustia ja säpinää. Tein tapaamisestamme koosteen ja ette arvaa! Kehittämisideoita sekä hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja oli kaikkiaan 64. Osa hyvistä toimintamalleista oli toki samojakin, mutta se vain todistaa, että samalla toimialalla hyvät käytännöt ovat helposti jaettavissa ja monistettavissa. Vahvimmin painottui seurojen välinen yhteistyö, jota Helsingin seudulla tehdään yllättävän paljon niin valmennustoiminnan, yhteisten harjoitusten, tilojen kuin jopa kilpailuiden järjestämisen osalta. Jotta tämä onnistuu, se edellyttää kaikinpuolista ehdottoman rehtiä toimintaa, luottamusta ja toisten kunnioitusta.
Yhteistyössä järjestettyjen kilpailujen lisäksi hyvää kokemusta ja palautetta on saatu myös monilajikilpailuista. Tätä voisi laajentaa edelleen. Erik muisti, että Dance Team Vakitan Veikko Lamminahon Veikko, joka itse ei nyt päässyt mukaan, oli nostanut jossain syyskokouksessa esiin alueen yhteisen kisatarvikevaraston. Silloin aloite ei ottanut tulta alleen, mutta nyt sille oli jo isoa kipinää. Puhkua tulen roihuun saatiin ajatusketjusta, että ”varastokirjanpidossa” voisi olla tietoa myös mm. järjestyksenvalvojista, musiikin soittajista, ensiapuhenkilöstöstä ja vaikka hygieniapassin omistavista kahviohenkilöstöstä. Toimeksi tämäkin ja listoja laatimaan!
Lyhyt- ja tiiviskurssit ovat tulleet jäädäkseen, sillä harrastajat sitoutuvat yhä nihkeämmin pitkiin kausijaksoihin. Tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat ovat tietenkin eri juttu. Tiiviskurssit on nähty myös taloudellisesti varsin kannattaviksi. Kokoontumisen toivottuna teemana oli, miten lasten osuutta voidaan seuroissa lisätä. Tämä olikin kinkkinen kysymys. Esille nousi, että lasten kanssa tehtävä työ ei ole helppoa ja se vaatii jäätävän paljon aikaa sekä monenlaista oheistoimintaa myös varsinaisten harjoitusten ulkopuolella. Kerran viikossa tapahtuva ryhmätoiminta ei riitä ja henkilöstön, joka lasten kanssa toimii, on oltava todella osaava ja sitoutunut tehtäväänsä. Lasten polkujen sekä ohjauksen ja valmennuksen linjan on oltava hyvin selkeitä ja loppuun asti hiottuja. Yhteistoiminnan vanhempien ja huoltajien kanssa on oltava suunniteltua, aktiivista ja saumatonta. Mutta sitten kun kaikki toimii, työ on myös palkitsevaa. Ylipäätäänkin yhteisöllisyyden ja ryhmähengen liima tulee yhdessä olosta ja siitä, että jutellaan ja ollaan kiinnostuneita muustakin kuin tanssista ja harjoittelusta.
Parasta ja rikastuttavinta oli havaita, miten avoimesti ja rohkeasti seurojen avainhenkilöt toivat yhteiseen keskusteluun yhtälailla onnistumisia ja haasteita. Päätinkin, että kokoan kaikista näistä seitsemästä tapaamisesta hyvät käytännöt ja pärjäimet yhteen ja jaan ne jollakin sopivalla foorumilla tai alustalla teidän kaikkien tietoon ja käyttöön. Kiitos vielä Harrille ja Niinalle, jotka annoitte meille tilat käyttöömme ja huolehditte meidän kahvituksesta ja kastettavasta. Niina esitteli meille myös, miten liiton Lasten tanssin linjaus etenee. Sen on tarkoitus olla valmis jo ensi keväänä. Arvatkaa, muistettiinko ottaa kuvaa. No ei muistettu.
Katriina Lahti, seurakehittäjä
